ABC ja muita lomaelämyksiä

Kesälomani on nyt puolivälissä. Ensimmäinen osa on ollut kerrassaan loistava. Lomanviettoni on ollut kaikin puolin rentoa. Olen tavannut rakkaita ihmisiä, ja ollut tiiviisti perheen kanssa. Tätä aamua lukuunottamatta olen nukkunut joka aamu pitkään, mitä arvostan suuresti. Tänäänkin Vesa herätti minut vasta sitten, kun oli keittänyt perheelle aamupuuron ja tehnyt eväät veneretkeä varten. Elän luksuselämää :) !

Pellon lomalla kävimme perheen kesken myös Ylläksellä yhden yön vaelluksella, joka oli mieliinpainuva kokemus. Matkanjohtaja ei ottanut aina huomioon sitä, ettei hänen joukkueensa ollut ihan armeijatasoa. Oli melkoinen elämys olla koko perheellä kuusen alla sadetta pitämässä ja kuunnella salamointia jonkun matkan päässä. Lasten käsien kylmetessä aloin jo kädet ristissä miettiä, miten selviämme tunturista pois, jos ukkosilma ei menekään nopeasti ohi. Onneksi ilam parani iltaa kohti ja saimme viettää maastossa aivan kuivan yön. Toinen epätoivon hetki tuli minulle, kun lähdímme nousemaan telttapaikastamme kohti Ylläs-tunturia. Mikael heittäytyi melko pian jyrkän nousun alettua väsyneenä maahan ja ilmoitti, ettei hän enää jaksa. Siinä vaiheessa ei paljon naurattanut, koska matkaa oli jäljellä melkein kuusi kilometriä, ja siitä suuri osa nousua. Onneksi kuopuksemme vaihtaa äitinsä tavoin mieltään tuon tuosta. Niinpä hän hetken päästä taas kipusi tunturia ylös hymy suussa!

Vesan kanssa nauroimme sitä, että lasten kanssa ollessa valituksen määrä on ilmeisesti vakio. Lapsemme olivat vaelluksella ihan uskomattoman reippaita, vaikka olosuhteet olivat vähintäänkin vaativat. He eivät valittaneet yhtään enempää kuin kesäkuisella Suomenlinnan reissulla, jossa ei ollut yhtään sääskeä, ei sadetta ja matkakin oli murto-osa vaelluksesta. Niinpä lupasin vaelluksesta alias "Isän Isohupista" jokaiselle lapselle palkinnoksi 5 euroa. Rahojen käytön miettiminen onkin ollut todella tarkkaa puuhaa, melkeinpä yksi lomamatkamme kohokohdista.

Yksi perheemme lomareissun pääteemoista on ollut rakkaiden ihmisten lisäksi ABC-huoltoasemat. Mikael aloitti reissun toteamalla ensimmäisellä huoltoasemalla "Tämä se on vasta elämää". Sen jälkeen elämää on riittänyt huoltoasemilla ja niiden väluillä ABC-oppaiden parissa. Lapsemme sopisivat täydellisesti johonkin ABC-huoltoasemien mainoskampanjaan. He käyttivät valtaosan automatkoista tutkimalla ABC-oppaita ja vertailemalla eri huoltoasemia. He kertovat Sinulle mieluusti, kuinka monta terassipaikkaa on Riihimäen ABC:llä tai millaisia palveluja löytyy Rauman ABC:ltä. Automatkoilla olen myös oppinut, että Joensuussa on kolme ABC:tä, vaikka emme ole ikinä liikkuneet sielläpäinkään. Minä puolestani totesin Pirkkalan ABC:n lastenhoitohuoneessa, että olo on kuin kotona vessassa. Niin monta kertaa olemme siihen vessaan tunkeneet koko perheen voimin. Huomasin itsessäni myös yllättäviä keski-ikäistymisen piirteitä, kun valitsin kaksi kertaa päivän lounaan hampurilaisaterian asemesta. Alamäki on alkanut!´

Vesa on tänä kesänä kuvannut ahkerasti lapsiamme ja myös minua. Vesan kanssa vitsailemme usein eräällä dokumentilla olevan isän kuvauksen mukaan sitä, miten tuhat kuvaa todistavat, että lapsillamme on ollut onnellinen lapsuus. Niinpä minäkin hymyilen aurinkoisesti jokaisessa vaelluskuvassa, vaikka välillä annoinkin matkanjohtajalle kitkerää kommenttia sateen ja sääskien piirittämänä. Mutta jo nyt olen onnellinen siitä, että teimme tuollaisen perheen yhteisen jutun. Sitä elämysmatkaa voimme muistella vielä kiikkustuolissakin: "Kun se Miksukin 3-vuotiaana kiipesi melkein Ylläksen huipulle..."