Olen saapunut tänään onnellisesti rippileiriltä kotiin. Helleaalto yllätti juuri sopivasti vapaan viikonlopun kynnyksellä. Vastaanotto oli muutenkin ihanan lämmin. Erään papinrouvan kanssa olemme todenneet joskus osuvasti, että rippileiri vuodessa pitää avioliiton kunnossa. Niinpä! Lapsetkin olivat tyytyväisiä äidin kotiinpaluusta, ja kotikin huokaisi tyytyväisenä kodinhengettären palatessa reissuiltaan.
Rippileirillä oleminen oli melkein kuin lomaa minulle. Pieni ryhmä, uskomattoman hyvät ruoat, säännöllinen hartauselämä, suhteellisen pitkät yöunet ja upeat maisemat olivat lepoa sekä sielulle, ruumiille että hengelle. Iloitsin erityisesti siitä, että rippikoululaiset miettivät tosissaan uskonasioita. Tuntui uskomattoman hienolta, että useammat leiriläiset alkoivat spontaanisti kertoa toisten kuullen, miten heidän uskonsa on vahvistunut leirin aikana. KIITOS HERRALLE!
Hienosta leiristä huolimatta olen todella kiitollinen siitä, että tämä oli vuoden ainoa rippikoulu minulle. Yksi leiri erossa perheestä riittää vallan mainiosti tässä elämäntilanteessa. Vapaan viikonlopun jälkeen on vielä viikko töitä ennen kuin pääsen kesälomalle. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen päätökseeni pitää palkatonta vapaata tänä kesänä. Kohta voimme laulaa koko perheellä Mikko Salmen sanoin:"Töihin jätin PC:n, nyt mä maalaan puuceen...". Täytyypä laittaa laulu soimaan kesän ensimmäisen oikean hellepäivän kunniaksi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti