Seurakunnallista välineurheilua

Välillä tuntuu siltä, että nykyaikainen seurakuntatyö on melkoista välineurheilua, ainakin lapsityö. Vaasassa olin vahtimestareiden parissa tunnettu siitä, että minulla oli yleensä kädet täynnä erilaisia nyssyköitä ja pussukoita kun olin matkalla päiväkoteihin tai erilaisiin kerhoihin pitämään lauluhetkiä. Yliystävälliset vaxit saivat myös monesti hankkia mitä erilaisimpia tavaroita tenavakirkkoihin ja muihin lasten kirkkohetkiin puhumattakaan lapsityönohjaajien rekvisiittavarastoista. Välillä olen käyttänyt lapsityön metodeja myös mummotyössä (kaikella rakkaudella nimitys), ja saanut siitä hyvää palautetta. Oikeastaan jokaisessa hartaustilanteessa olisi hyvä olla puhutun sanan lisäksi jotain konkreettista katseltavaa tai kosketeltavaa. Keväällä saimme nuorilta aikuisilta hyvää palautetta siitä, että oppilaitospastori käytti Tilkkutäkkimessussa saarnan tukena PowerPoint -kuvia. Todella toimivaa!

Uusin seurakuntatyöhön hankkimani väline on palikkatalo nimeltään "Parisuhteen palikat", jonka ostin seurakuntaamme vihkikeskusteluja varten. Palikkatalon tarkoituksena on auttaa pariskuntia käsittelemään parisuhteeseen liittyviä asioita helpolla ja konkreettisella tavalla. "Parisuhteen palikat" -projektiin liittyy palikkatalon lisäksi parisuhdeiltoja, joiden ensi-ilta pidettiin toukokuussa Järvenpäässä vähän kuin varaslähtönä. En muista, kirjoitinko blogissani upeasta illasta, jossa Eija Vilpas ja Jarmo Mäkinen itkettivät ja naurattivat kirkkokansaa Anna-Mari Kaskisen käsikirjoittamassa parisuhdedraamassa.

Olen kokeillut "Parisuhteen palikoita" kahdessa vihkikeskustelussa, kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä keskustelussa käsittelimme vihkiparin parisuhdetta valmiiksi nimettyjen palikoiden mukaan. Mietimme yhdessä, mitä heidän suhteessaan merkitsevät sitoutuminen, luottamus, teot, sanat, seksuaalisuus, rakkaus j.n.e. Olimme kaikki kolme hyvin tyytyväisiä siitä, että yksinkertaisten palikoiden avulla pääsimme puhumaan syvällisiä helpolla ja hauskalla tavalla. ´

Toisessa vihkikeskustelussa käytin mallia, jossa pariskunta saa itse valita, mitä asioita palikat symboloivat heidän suhteessaan. Toisin sanoen palikat kuvaavat asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Tämäkin malli toimi oikein hyvin. Olin taas kerran innoissani siitä, kuinka syvällisiä keskusteluja saan käydä fiksujen ihmisten kanssa elämän tärkeimmistä asioista.

Vihkikeskustelut ovat aina olleet minusta todella antoisia, mutta uskon, että uuden apuvälineen myötä ne paranevat entisestään. Toivon myös, että perusteellinen ja mielenkiintoinen vihkikeskustelu voi olla rohkaisemassa aviopareja hakeutumaan erilaisille parisuhdekursseille sekä pohtimaan arjen keskellä suhdettaan pintaa syvemmältä. Siispä kehotan kaikkia pappeja ja muita parisuhdetyötä tekeviä ottamaan yhteyttä Kirkkohallituksessa työskentelevään Minna Tuomiseen ja hankkimaan itselleen tai seurakunnalleen kauniin ja värikkään palikkatalon. Hinta, 50 euroa, ei päätä huimaa.