Katkarapukekkerit

Mieheni on vannoutunut alennusmyyntien ja alennettujen tuotteiden ystävä. Aika monta kertaa hänen tullessaan kaupasta olen huokaillut syvään, laskenut kymmeneen tai saanut pienen kohtauksen, kun kasseista on löytynyt (MINUN MIELESTÄNI) yhtä sun toista tarpeetonta tai turhaakin turhempaa selityksellä "Kun sai niin halvalla!" Viime aikoina olen tosin yrittänyt tehdä tässä asiassa parannusta ja olla vain kiitollinen siitä, että Mies käy mielellään kaupassa ja ottaa sinne yleensä vielä mukaansa kauppa-apulaiseksi Kuopuksen.

Viime keväänä Mies toi kaupasta kaksi pakettia rapuaiheisia kalliita lautasliinoja, koska oli saanut ne niin hyvällä alennuksella. Minun mielestäni ostos kuului taas sarjaan "turhaakin turhempi", koska ystäväpiirissämme ei ole tapana järjestää rapujuhlia. Kirjoitin ostoksesta jonkun hauskan Facebook-päivityksen ja sain idean, että voisimme järjestää rapujuhlat Miehen elokuisen syntymäpäivän kunniaksi. Merkitsin perhekalenteriimme juhlallisesti "RAPUJUHLAT" Miehen syntymäpäivää edeltäväksi lauantaiksi. Mies ei ollut kovinkaan innostunut rapujuhlien järjestämisestä: häntä iljetti ajatus rapujen keittämisestä. Loppujen lopuksi hän suostui siihen, että järjestän syntymäpäivän kunniaksi pienet juhlat, kunhan niissä ei tarjoilla rapuja. Niinpä lanseerasin ajatuksen katkarapukekkereistä.

Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat juhlien suhteen. Ajattelin järjestää paljon ohjelmaa ja hienot tarjoilut sekä kutsua paljon vieraita. Elokuun koittaessa huomasin, että suunnitelmani eivät olleet kovinkaan realistisia. Juhlavieraslistalle päätyneistä perheistä yksi pariskunta kertoi olevansa tuohon aikaan Havaijilla hääpäivää viettämässä. Jostain kumman syystä en viitsinyt edes kysäistä, tulisivatko he kuitenkin mieluummin Miehen katkarapukekkereille ;). Toisen ystäväperheen kalenteri oli jo tuupattu täyteen erilaisia synttärikutsuja, joten päätimme pitää juhlat vain pienelle porukalle ja ilman kummempaa ohjelmaa. Ruokalistakin yksinkertaistui yksinkertaistumistaan, kun selvisi, että päivänsankari saapuu töistä vasta parikymmentä minuuttia ennen juhlien alkua.

Katkarapukekkereiden valmistelu tapahtui leppoisissa merkeissä. Tein eilen perussiivouksen Miehen hoitaessa Kauppa-apulaisen kanssa ostoreissun. Leipomistouhuihin aloin illalla vähän ennen puoltayötä ja jatkoin niitä päivällä Pikkuherran kanssa Kuopuksen päiväunien aikaan. Ekaluokkalainen osoittautui taas kerran todella mukavaksi ja reippaaksi keittiöapulaiseksi; ehdimme jutella paljon kouluasioita ja muita tärkeitä juttuja mustikkapiirakkaa tehdessämme.

Täytekakun tilalle olin suunnitellut juustokakkua uudella reseptillä. Tein kakun yöllä puoliväliin ja jatkoin päivällä mansikkapäällysteen tekemistä. Olimme Miehen kanssa tutkineet yhdessä reseptiä ja päätyneet siihen, että hyytelösokeri tarkoittaa varmasti hillosokeria, jota meillä oli runsaasti kaapissa. Niinpä levitin kohmeiset mansikat kakun päälle, tein kuumasta vedestä ja hillosokerista seoksen, jota aloin lusikoida kakun päälle. Lusikoituani koko annoksen huomasin, että jotain oli pielessä. Seos ei jäänytkään lillumaan mansikoiden päälle kauniisti, vaan neste valui komeasti suurimmaksi osaksi pöydälle (ja myöhemmin jääkaapissa alustalle). Tajusin melko pian, että hyytelösokeri ja hillosokeri eivät olekaan sama tuote, hip, hei!

Kakkukatastrofin jälkeen valmistelut sujuivat erinomaisesti, koska sain ystävän avukseni. Juhlien laittaminen yhdessä oli tosi mukavaa ja rentoa, vaikka samalla hoidimme kuutta lasta. Vieraiden saapuessa olin jopa ehtinyt vaihtaa vaatteet ja vähän meikatakin; yleensä vieraiden saapuessa tepastelen vielä enemmän tai vähemmän juhliin sopimattomissa asusteissa.

Katkarapukekkereistä tuli juuri niin rennot ja kivat juhlat kuin olin suunnitellut. Tuttuun tapaani repeilin ja kikattelin pitäessäni pientä tervetuliaispuhetta, jossa kerroin mm. kakkukatastrofista. Sen jälkeen oli ainakin selvää, ettei näissä juhlissa ollut tarkoitus pönöttää. Päivänsankari oli komea ja charmikas (uudessa lahjaksi ostamassani kauluspaidassa), ilma oli mielettömän hieno ja onnittelulaulut soivat komeasti sekä Miehelle että pienelle vieraalle, joka vietti kolmevuotispäiväänsä. Juhlat täyttivät tehtävänsä, koska sekä vieraat että isäntäväki tuntuivat nauttivan yhdessäolosta katkarapusalaatin, mansikkajuustokakun ja muiden herkkujen kera. Olipa mukavaa, että Mies meni ostamaan ne rapulautasliinat. Katkarapukekkereistä voisi tehdä ihan perinteen kesäkauden päätökseksi!