Lapsuudenkodissani oli aina perjantaisiivous. En voi väittää, että olisin siitä ollut lapsena tai nuorena kovinkaan innostunut, mutta yleensä siivosin oman huoneeni ja minulle annetut tehtävät aika kiltisti ja reippaasti. Kerran huitaisin viisi vuotta nuorempaa pikkuveljeä pölyrätillä. Sain törkeästä teostani vanhemmiltani, isoveljeltäni ja siskoltani sellaisen ripityksen, etten enää koskaan syyllistynyt pölyrätin väärinkäyttöön.
Kotoa muuton jälkeen meni monia vuosia, ennen kuin löysin elämääni perjantaisiivouksen tai ennemminkin säännöllisen viikkosiivouksen. Se tapahtui varmaankin muutettuamme ensimmäiseen ihan omaan kotiimme neljä vuotta sitten. Kaunis, tilava ja ostettaessa siisti omakotitalo sai minut innostumaan siivouksesta.
Säännöllisen siivouksen aloittaminen helpotti minua "pitäisi"-ajattelusta. Isojen lasten ollessa pieniä minulla saattoi mennä useampi päivä siihen, että suunnittelin siivousta tai voivottelin sitä, miten tarttis tehdä jotain. Siivouksen ajatteleminen vei usein paljon enemmän voimia kuin itse siivous.
Muutettuamme uuteen kotiin nautin siitä, että ensimmäistä kertaa lapsuudenkodista muuton kotoa jälkeen minulla oli oikeasti kaunis ja hyväkuntoinen koti. Niinpä käytin uudessa kodissa mielelläni vapaapäivästä suuren osan kodin laittoon, varsinkin kun lapset olivat jo paljon keskenään ulkona. Ensimmäistä omaa sukujoulua valmistellessani olin niin innostunut tulevasta juhlasta, että lähetin perheen reissun päälle anoppilaan, jotta sain siivota rauhassa. 18 tunnin siivousrupeama teki tehtävänsä: seuraavana päivänä pikkuveljeni löysi minut keskellä päivää nukkumassa täysin tyrmässä huonovointisena. En ollut tiennyt, että liiasta siivouksestakin voi tulla krapula ;). Onneksi olen tuosta rauhoittunut aika lailla!
Äitiysloman alkaessa kuvittelin kotimme pysyvän todella siistinä. Järkeilin mielessäni, että kotiäidilla on paljon enemmän aikaa panostaa siivoukseen kuin kiireisellä uranaisella. Erehdyin kuitenkin pahasti! Olin nimittäin täysin unohtanut reilussa neljässä vuodessa sen, millaista on kotiäidin elämä. En muistanut, kuinka paljon aikaa menee ruoanlaittoon, lastenhoitoon, pyykinpesuun, kavereiden tapailuun ja kaikkeen kivaan.
Suurin syy sotkuiseen kotiimme on kuitenkin Kuopus, jota kutsumme rakkaudellisesti Täystuhoksi tai Hävityksen kauhistukseksi. Melkein puolitoistavuotias vesseli saa pahimmillaan enemmän sotkua aikaan kuin yksi ihminen ehtii perässä siivota. Sekasotkua lisää tietysti se, ettei kukaan ehdi kulkea koko ajan hänen perässään. Niinpä pitää vaan sietää sitä, että tavaroita löytyy oikeasti mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kadonnut huulikiiltoni oli loogisesti lautasliinalaatikossa, kun taas vessanpöntöstä on kaivettu sitä sun tätä.
Joka tapauksessa nyt nautin enemmän kuin koskaan siitä, että voin käyttää perjantain melkein aina siivoukseen ja muihin kotitöihin. Spontaanille, innokkaalle sekä tapaamisia ja tekemistä ahnehtivalle luonteelleni tekee hyvää rauhoittua rutiininomaisesti yhdeksi päiväksi viikossa ja leikkiä olevansa kotihengetär. Ihanaan perjantaihin kuuluu imurin ja pölyrätin lisäksi mukaansatempaavaa tai muuten minua ilahduttavaa musiikkia, omien ajatusten miettimistä, rukousta sekä mukavia kahvitaukoja Facebookissa tai jonkun ajatuksia herättävän kirjan parissa. Mukavan siivouspäivän huippukohta on se, että saa nauttia hetken siististä kodista, mutta vain pienen hetken ;).
3 kommenttia:
Ihana Elina :) Moderni ja siisti, hyväkuntoinen koti todellakin innoittaa enemmän siivoamaan kuin jo perusrakenteiltaan nuhjuisempi.. Olen ehdottomasti samaa "kaartia"! Ü Hyvää viikonloppua teille!
Jaaa städandet är ett Sisyfosarbete som inte är så kul att utföra men att låta bli är ännu värre! Jag har själv gjort en resa från att vara en roiktig slarver och lortgris som ALDRIG städade till att faktiskt ha behov av rätt mycket ordning. Och jag känner igen tanken om att då man får ett fint hem så vill man hålla det snyggt. Och jag tror faktiskt också att man mår bra av att ha det hyfsat städat omkring sig. Dessutom är det nästan mera jobb att ha det råddigt för om det är snyggt så tänker sig alla för innan de råddar (nåja inte en 1,5 åring) men om man har det stökigt så stökar alla ohämmat och det blir totalt kaos. Det bästa vi gjort i vårt hus är att städa på TORSDAGAR då börjar helghen redan på fredag och förlängs alltså med en dag;) Nåja med dessa små städfilosofiska reflektioner vill jag önska hela familjen Koivisto lycka till med fortsatt städvärv!
Mimosa: Kiitos taas suloisesta kommentistasi! Hyvät viikonloput sullekin!
Trygve: Kiitos perusteellisesta kommentistasi! Itse asiassa olit yksi innoittajistani säännölliseen siivoukseen vierailessasi meillä ennen muuttoamme uuteen kotiin. Mietin mielessäni, että jos sinä selviät siitä, selviän minäkin ;). Tuo on totta, että kaaos synnyttää kaaosta ja siisteys siisteyttä. Sen olen karusti huomannut viimeisten kuukausien aikana. Kuopuksen innoittamana koko perhe on alkanut sotkea enemmän paikkoja. Se on kuitenkin pientä verrattuna siihen iloon ja riemuun, jota hän kaikille tuottaa. Torstaisiivous on varmaan hyvä juttu tuolllaisille "porvarillista" elämää eläville, joille viikonloppu on pyhä asia. Meillä arki, juhla, vapaa ja pyhä sekoittuvat niin suloisesti, että tärkeintä on siivota silloin, kun siihen on mahdollisuus. Niinpä uhraan mielelläni yleensä Miehen vapaapäivää, jotta saan rauhassa siivota; Mies ja Kuopus viettävät silloin laatuaikaa kahdestaan, viimeaikoina metsäretkillä sienten ja marjojen perässä. Naureskelemmekin sitä, että Kuopukselle metsä on sopivin oleskelupaikka, koska siellä ei voi aiheuttaa sotkua ;).
Lähetä kommentti