Työtä riittää taas...

"Työtä riittää taas" laulaa Juha Tapio laulussaan. Tämä on pätenyt kohdallani palattuani virallisesti töihin tämän viikon tiistaina 6 viikon sairasloman jälkeen. Sairaslomallakin tuli tehtyä yhtä ja toista työjuttua. Koordinaattorina olen ollut vastuussa mm. työvuorolistoista ja siinä olikin tekemistä, että sai kaikki palapelin osat paikoilleen näin ison seurakunnan toiminnassa. Työvuorolistalla on myös taipumus muuttua koko ajan, vähän väliä saa olla korjaamassa "lopullista" versiota.

Tällä viikolla kävimme pitämässä rippikouluinfot Vaasan yläasteilla. Rippikoulun suosio näyttää taatulta, kun joka koululla oli paikalla ilmeisesti koko ikäluokka. Mielenkiinnolla odotamme miltä tilanne näyttää ilmoittautumisten jälkeen.

Tänä perjantaina meillä oli syksyn ensimmäinen IKHTYS-messu Vaasan kirkossa. IKHTYS-messu on suurelta osin nuorten itsensä toteuttama messu. Oli meitä tosin 4 työntekijääkin mukana, mutta nuoria oli eri tehtävissä parikymmentä. Musiikista vastasi houseband, jonka laulajat näkyvät kuvassa.

Kolmen vuoden takainen rippikoululaiseni Jenny piti hienon puheen messussa elämän tärkeysjärjestyksestä; onko ykkössijalla raha ja shoppailu vai Jumala. Väkeä oli paikalla yli 80 henkeä. Myöhemmin illalla sain viestiä, että "jatkoilla" nuortentila Crossissa oli paikalla jo yli 120 henkeä. Crossiin mahtuu virallisesti 100 henkeä, joten tiivistä on.

Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on edennyt hyvin. Tänään olin jälleen fysioterapiassa, jossa laitettiiin ensimmäisen kerran "punttitreeniin". Tulosta alkaa syntymään, tein liikkeitä 2kg:lla ja joitakin 1 kg:lla :-) Siitä se lähtee...

Vesa

Ora et labora!

Milloin minä olen onnellinen?
Kun olen rukoillut.

Milloin olen syvältä tyydytetty?
Kun olen riittävästi rukoillut.

Milloin olen eniten oma itseni?
Kun rukoilen.

Milloin minua parhaiten ymmärretään?
Kun rukoilen.

Milloin parhaiten rakastan toista?
Kun olen riittävästi rukoillut.


Tämän ajatelman löysin kesällä ostamastani Leena Lehtisen kirjasta "Ilonhippuja". Viikonloppuna sain kuulla lisää Leena Lehtisen ajatuksia rukouksesta, kun hän oli miehensä Kalevi Lehtisen kanssa puhumassa Yhdessä Vaasan puolesta -rukoustapahtumassa. Leena Lehtisen ajatukset rukouksesta olivat hyvin yksinkertaisia. Hän kertoi elämänsä hankalista ja vaikeista tilanteista, jolloin hän oli tarvinnut Jeesusta ja rukousta. Hän ei opettanut hienoja rimpsuja, joita pitäisi lausua tai tekniikoita, joiden avulla rukouksiin vastataan. "Jeesus, auta" oli se rukous, jonka hän oli lausunut ja välillä huutanut Jumalan puoleen. Ja aina hän oli saanut apua, muodossa tai toisessa. Hengissä oli selvitty!

Kalevi Lehtinen taas opetti siitä, miten me voimme olla kutsumassa toisia ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Hän opetti 10 askelta, joiden avulla voimme kertoa ilosanomaa Jeesuksesta niille ihmisille, jotka eivät tunne häntä henkilökohtaisesti. Pääajatukset menivät suurin piirtein näin:

1. Usko! Kaiken lähtökohtana on oma henkilökohtainen usko Jeesukseen.

2. Puhdistu! On tärkeää pyytää omia syntejä anteeksi, jotta Jumala voi puhdistaa sydämen kaikesta pahasta ja ottaa sen käyttöönsä.

3. Täyty Hengellä! Kristityn on hyvä rukoilla, että Pyhä Henki saa täyttää sydämen. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole ihmisen oma teko. Jumala täyttää meidät Hengelllään, jos annamme siihen luvan. "..antakaa Hengen täyttää itsenne."Ef. 5:18

4. Tee suunnitelma! Jumala on järjestyksen Jumala. On hyvä olla selvä suunnitelma, jottei hutki sinne tänne, vaan toimii suunnitelmallisesti. Voit miettiä sitä, kuka sinun lähelläsi kaipaa kuulla sanomaa Jumalan rakkaudesta.

5. Rukoile! Rukous on ensiarvoisen tärkeää, jotta kaikki tapahtuisi Jumalan tahdon eikä oman tahdon mukaan. Ennen kuin puhut ihmisille Jumalasta, on tärkeää puhua Jumalalle juuri näistä ihmisistä.

6. Lähde liikkeelle! Uskovien on lähdettävä liikkeelle kirkoista ja kokouksista ihmisten pariin. Jeesus antoi tehtävän "Menkää ja tehkää" eikä odottanutkaan, että ihmiset tulevat hänen tai hänen opetuslastensa luokse.

7. Avaa suusi! Ole rohkea, avaa suusi ja puhu ihmisille. Muuten he eivät voi tietää, mitä sinulla on sanottavaa.

8. Puhu Jeesuksesta! Evankeliumin sisältö on ilosanoma Jeesuksesta. Kerro ihmisille Jeesuksen rakkaudesta.

9. Rakasta! Puhe Jeesuksen rakkaudesta on turhaa, jos sanasi ja tekosi eivät ole sopusoinnussa.
Rakasta ihmisiä sellaisina kuin he ovat! He eivät ole evankelioimistyösi objekteja vaan Jumalalle tärkeitä, rakkaita ja arvokkaita yksilöitä.

10. Luota! Luota siihen, että Jumala käyttää sinua työssään. Hän ei väheksy sinun työtäsi; sinä saat olla Jumalan työtoveri!

Hyviä ohjeita kaikki, mutta ovatko ne Suomessa tarpeellisia. Eivätkö kaikki suomalaiset ole jo kuulleet evankeliumia kyllästymiseen saakka? Eikö niitä voisi paremmin soveltaa vaikkapa lähetyskentillä?

Itse olen huomannut työssäni sen, että uskon perusasiat voivat olla pahasti hukassa suomalaisilta kristityiltä, kastetuilta kirkon jäseniltä. Liian moni kantaa harteillaan raskaita taakkoja ja luulee, että pitäisi omin voimin päästä eroon synneistä. Kerroin muutamalle aikuiselle siitä, miten pyhäkoululeirillä kirjoitimme syntejä lapulle ja sitten poltimme laput osoituksena Jumalan anteeksiantamuksesta. Rouvat toivoivat, että synneistä pääsisi eroon yhtä helposti ihan oikeastikin. Yritin vakuuttaa heille sitä, miten se on juuri niin yksinkertaista. Jeesuksen ristinkuoleman tähden me saamme synnit anteeksi aina kun sitä pyydämme eikä Jumala enää muistele virheitämme. Toivottavasti meni perille! Leena Lehtinen kirjoittaa:

Anteeksisaaminen:
irti menneestä,
vapaus nykyhetkeen
ja huomiseen.


Kalevi Lehtinen oli puheessaan erityisen huolestunut siitä, että tutkimusten mukaan kymmenen viimeisen vuoden aikana 15-25-vuotiaiden ikäryhmässä Jeesukseen uskovien määrä on romahtanut. Lehtinen arveli määrän putoamisen johtuvan siitä, ettei perheissä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin opeteta lapsia turvautumaan Jeesukseen . Saman trendin olen huomannut kastekeskusteluissa. Hyvin monet 70- ja erityisesti 80-luvulla syntyneistä vanhemmista eivät ole oppineet lapsena rukoilemaan iltarukousta. Toivottavasti he siitä huolimatta haluaisivat opettaa iltarukouksen omille lapsilleen! Siinä on haastetta seurakuntien lapsi- ja perhetyölle.

Hanna (Koivaara) kirjoitti vieraskirjaamme viime viikolla rukousyhteydestämme. Tämän viimeisen vuoden aikana olen saanut yhdessä Hannan kanssa kokea syvemmin kuin ehkä koskaan ennen sen, miten Jumala kuulee rukoukset. "Ora et labora= Rukoile ja työtä tee" on aivan lyömätön konsepti seurakuntatyölle. JUMALA ON IHMEELLINEN!
Elina



"Lapseni,
älä pelkää
olla kahden minun kanssani",
sanoo Herrani hiljaa, hyvin hiljaa.
Kutsu syvempään rauhaan,
kirkkaaseen hereilläoloon.

Leena Lehtinen

Arkipäivän glamouria

Meidän kahden papin perheen elämä on säännöllisen epäsäännöllistä. Perheessämme ei tunneta käsitteitä säännöllinen työaika, perjantaisiivous, lauantaisauna tai sovmorgon. Elämämme muotoutuu viikosta toiseen sen mukaan, mitä kalentereissa lukee. Perheen menot sovitetaan työmenoihin ja päinvastoin.

Iltaisin on usein jommallakummalla joku tilaisuus tai kokous. Aika usein iltaisin toinen meistä, yleensä Vesa, (sairaslomalainen on nytkin siellä) hiippailee tyhjälle työpaikalle saarnan, puheen tai muiden töiden kimppuun. Se voi kuulostaa ankealta säännölliseen työaikaan tottuneelle, mutta meille se sopii hyvin. Kirjoittaminen on tehokasta ja ajatukset kulkevat kirkkaasti, kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Välillä työnteko illalla on jopa nautinnollista! En usko, että lapsetkaan ovat joutuneet kärsimään elämäntavastamme. Hoitopäivät ovat olleet aina lyhyitä; nytkin Mikael on vain 18 tuntia viikossa hoidossa. Yleensä olemme saaneet iltamenotkin järjestettyä niin, etteivät ne satu samoille illoille. Välilllä tarvitsee kyllä lehmänhermoja, että saa arjen toimimaan ja kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.

Tänään vietin lasten kanssa laatuaikaa. Anttonin vanhempainillassa Saara Kinnunen sanoi, että lapset arvostavat yhteisiä arkihetkiä enemmän kuin huvipuistokäyntejä tai vastaavia. Kolmen eri-ikäisen lapsen kanssa on välillä vaikea keksiä tekemistä, johon kaikki voivat osallistua. Mikael sotkee vielä pelit ja yhteiset leikit eikä jaksa keskittyä isojen lasten kirjoihin. Iltalukemiset ja nukutuskin tapahtuvat yleensä kahdessa erässä. Leipominen on kuitenkin osoittautunut mainioksi yhteiseksi puuhaksi. Vesa on asiasta vähän toista mieltä, koska lasten ja minun leipomishetkemme ovat usein täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tänään leivoimme Anttonin toivomuksesta kanelipullia. Vesa poistui viisaasti paikalta tietokoneen ääreen. Kuulumme nimittäin Vesan kanssa eri koulukuntiin leipomisessa. Vesa edustaa koulukuntaa "järjestys ennen kaikkea". Olen joskus ihmetellyt, miten sämpylöiden leipomiseen voi mennä koko päivä. Mutta Vesan mallissa kaikki meneekin hallitusti ja rauhallisest; keittiö pysyy siistinä koko ajan. Vesalla on myös taipumus tehdä suurehkoja annoksia. Pizzan lisätuotteena on kerran jos toisenkin syntynyt aimo annos sämpylöitä. Vesan sämpylöitä, jotka tunnetaan myös nimellä "Kappalaiset", tulee yleensä pakastin täyteen.

Itse edustan leipomisessa kaaos-koulukuntaa, jonka etuihin kuuluvat nopeus, tehokkuus ja lapsiystävällisyys. Kaikki tavarat otetaan yhtä aikaa esille, lapset saavat osallistua luovaan toimintaan iästä ja taidoista riippumatta ja siivoustöihin aletaan vasta leipomisen jälkeen. Tämän koulukunnan pieniä haittapuolia ovat kaaos, vaaralliset tilanteet ja keittiön sotkuisuus. Tänäänkään ei vältytty vaarallisilta tilanteilta, mutta hauskaa oli kaikilla. Leipomisen kuluessa Vesa siivosi keittiötä ja leipomisen jälkeen katoimme pöydän oikein hienoksi, Antton haki kynttilänkin. Arkipäivän glamouria parhaimmillaan! Mikael ei tosin jaksanut nauttia yhteisestä hetkestä kovinkaan kauan, vaan alkoi iloksemme imuroida rikkaimurilla.

Sitten olikin lasten aika kömpiä isin kanssa sänkyyn ja itse lähdin rautojen pariin BodyPumppiin. Nyt olo on jumpan ja saunan jälkeen pullantuoksuisessa kodissa ihanan rentoutunut. Arkipäivän glamouria parhaimmillaan!
Elina

On työkin pelkkää iloa

Minulla on oma nimikkokoulu, Länsimetsän ala-aste, jossa käyn pitämässä aamunavauksia. Nimikkokoulussani on paljon laulavia lapsia ja opettajia, minkä vuoksi olen ottanut tavaksi laulattaa jokaisessa aamunavauksessani virren lisäksi laululeikin. Omaksi ja varmaan lastenkin suosikiksi on tullut Pekka Simojoen ja Pia Perkiön Toimivat kädet. Siinä sanotaan mm. "Maailmassa on niin paljon tehtävää: auttamista, jakamista, hyvän sanan sanomista. Jos ei sitä kukaan tee, se tekemättä jää. Me saimme kädet toimivat ja ajatukset rohkeat. On työkin pelkkää iloa, kun kanssamme on Jumala. Hei!"

Laulu kuvaa hyvin tämänhetkistä oloani. Mieli on iloinen ja kiitollinen rankan työviikonlopun jälkeen. Eilen vietimme seurakunnassa 4-vuotissynttäreitä ensimmäistä kertaa tenavakirkon muodossa. Meillä oli vierailijana KRS:n Valkovilla-nukketeatteri, joka esitti kirkossa Ihmeellinen Jeesus -näytelmän ja vieraili kanssani tänään Isolahden ala-asteella. Laura innostui ainakin esityksestä niin paljon, että valitsi videohetkeensä tänään Uuden testamentin kertomukset, "Kun siellä on se Jeesus".

Tenavakirkko oli kokonaisuutena mukava tapahtuma. Tunnelma oli käsinkosketeltava, kun alkuvirtenä 240 seurakuntalaista lauloi "Jumalan kämmenellä". Lapset seurasivat innolla nukketeatteria ja olivat hyvin mukana laululeikeissä. Kummipoikamme Konstakin, joka on vasta 2-vuotias, seurasi naulittuna tenavakirkon kulkua. Kirkollisten lukemisen aikana melu alkoi olla kyllä melkoinen. Siinä oli mukava lukea 17 kastetun nimet yms. Ääni tuli vähän käheäksi! Nukketeatterin Sirkku ehdottikin, että seuraavan kerran Ville-muppetnukke voisi lukea kirkolliset. En kyllä tiedä, uskallanko kuolleita ilmoitella nuken suulla. Mutta ehkä muut ilmoitukset.

Kirkon jälkeen lauloin käheällä äänelläni Lasse Heikkilän onnittelulaulun 12 säkeistöä 4-vuotiaille, kun kanttoriltakin oli ääni poissa. (Melkoinen flunssa-aalto on saapunut Vaasaan.) Syntymäpäivälaulu sopi kyllä mainiosti tilanteeseen: jokainen lapsi sai huomiota, kun oman kuukauden kohdalla sai tulla eteen ja noutaa ikioman Raamatun. Laulun kertosäkeistössä vakuutettiin:"Jeesus sua rakastaa, tosi paljon rakastaa, tahtoo sua siunata, johdattaa ja varjella". Eipä sen parempaa toivotusta syntymäpäiväsankareille voi olla!

Muuten viikonloppuni kului yhden kasteen lisäksi Wasa Sports Club -projektissa. Keväällä sain päähän pähkähullun ajatuksen, että minun pitäisi järjestää kutsujumalanpalvelus jumppapaikkani, Wasa Sports Clubin, jäsenille. Ajatus olisi jäänyt varmaan aikomuksen tasolle, jollei Vesa olisi kerran ohimennen sanonut Kaitsu Niemelän puhuneen vastaavaa treenien lomassa. Niinpä otin Kaitsuun yhteyttä ja menimme yhdessä toimitusjohtajan puheille. Vastaanotto oli heti myönteinen, ja tänä viikonloppuna Vaasan seurakuntien ja kuntoiluyrityksen yhteistyö avattiin näyttävästi 25-vuotisjuhlan yhteydessä.

Yhteistyöstä tuli paljon monipuolisempaa kuin olimme Kaitsun kanssa suunnitelleet tai edes haaveilleet. 25-vuotisjuhlan kunniaksi yritys maksaa jokaisesta lauantaina tehdystä jäsenyydestä 25 euroa Kirkon ulkomaanavun Afrikan naiset -projektille. Vau! Siinä on mallia muillekin yrityksille. Lauantai-päivän olimme ruotsalaisen seurakunnan Janne-pastorin kanssa esittelemässä seurakuntien toimintaa kuntokeskuksessa. Vastaanotto oli erittäin myönteinen ja meillä oli tosi mielenkiintoinen päivä. Jaoimme päivän aikana 100 tuohusta tuomaan valoa syksyn pimeään sekä lukemattoman määrän erilaisia esitteitä, juttelimme asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa sekä edustimme seurakuntaa pantapaitoinemme. Monet työntekijät ja jäsenet sanoivat meille, että tällaista toimintaa olisi hyvä jatkaa. Kaksi nuorta miestä ehdotti, että perustaisimme SpotrsClubille oman toimipisteen, jossa antaisimme hengellistä ohjausta. Ei hassumpi idea!

Viikonlopun juhlinta päättyi sunnuntaina kaksikieliseen Tuomasmessuun. Väkeä olisi voinut olla enemmänkin, mutta muuten messu oli hieno. Saarnassa Janne-pappi nosti painavaa punttia yhdessä Janne-toimitusjohtajan kanssa esimerkkinä siitä, miten meidän tulee kantaa toistemme kuormia. Saarnan yhteydessä Kristoffer lauloi laulun "You raise me up", jota käytetään BodyPumpissa venytyksessä. Yhteislaulu hyvän bändin säestyksellä oli nautintoa, Hannan ja Saran ylistystanssi oli vaikuttavaa ja TV:n Salt-ohjelmasta tuttu nuorisotyönohjaaja Sofie "Soffa" Björkgren-Näse lauloi upeasti. Minua ilahdutti myös se, kuinka innokkaasti nuoret aikuiset tulivat mukaan eri palvelutehtäviin. On hienoa, ettei tarvitse tehdä työtä yksin!

Tämä viikonloppu opetti taas minulle sen, miten Jumalan suunnitelmat ovat suurempia kuin omat suunnitelmani. Kun viime keväänä kirjoitin jumpan palautelappuun "Gospeljumppa olis kiva", pidin sitä suurena vitsinä. Nyt se tuntuu unelmalta, josta voi tulla totta. On työkin pelkkää iloa, kun kanssamme on Jumala!"
Elina

Poliisin pysäyttämänä - taas!

Maaliskuussa se tapahtui ensimmäisen kerran. Olin ajamassa lasten kanssa Mikaelin kummien luota Pietarsaaresta Vaasaan päin. Olin peruuttanut liukkaalla kelillä niin, että törmäsin kummien talon portaisiin, ja autoon tuli lommo. Hakiessani sisältä apua liukastuin ja löin pääni. Olin kaikesta tapahtuneesta sen verran sekaisin, että huristelin reilua satasta kahdeksankympin alueella. Niinpä liikkuva poliisipartio pysäytti minut, vei minut poliisiautoon ja antoi sakot. Hetki ei ollut yhtään ahdistava, vaan lähinnä huvittava. Minua nauratti koominen tilanne. Poliisit taas olivat innoissaan, kun saivat ensimmäisen kerran elämässään kirjoittaa sakot papille. Löytyipä siinä keskustellessa yksi yhteinen tuttukin. Rehellisenä tyttönä vakuuttelin myös poliiseille, miten tuloni olivat kyllä sillä hetkellä paremmat kuin tekstiviestin antamat tiedot. Lupasin tehdä parannusta tästä sukuviasta, liian raskaasta kaasujalasta. Poliisit toivottivat parempaa päivän jatkoa, vaikka eivät tiennetkään, että olin törttöillyt jo vähän aikaisemminkin...

Toinen kerta tapahtui elokuussa. Olin menossa Miksun kanssa tapaamaan ystävääni Hannaa Vanhaan Vaasaan. Näin edessäni poliisin, joka huitoi minulle ja ohjasi kääntymään oikealle päin. Mielikuvitukseni alkoi laukata: panttivankeja, tulipalo, murha... Aukaisin ikkunan ja poliisi kysyi, olinko huomannut ajaneeni ylinopeutta. Rehellinen vastaukseni oli: "En!". En ollut huomannut, että olin ajanut yli kuuttakymppiä neljänkympin alueella. Nyt ei naurattanut yhtään! Olin tosissani yrittänyt tehdä parannusta ylinopeudesta ja ajaa rajoitusten mukaan. Ja tässä oli tulos! Laihana lohtuna oli, että sain mainostaa seurakunnan toiminnasta kiinnostuneelle vanhemmalle konstaapelille uutta keskustelupiiriä, Helmihetkeä.

Kolmas kerta tapahtui tänään. Olin tulossa Tuija-kanttorin kanssa Ruukinkartanon päivähartaudesta. Keskustelimme mukavia, ja silloin poliisi pysäytti meidät Koulukadun ja Hovioikeudenpuistikon kulmalla. Pysähdyin kiltisti. Odotimme rauhassa. Ja silloin se tapahtui. Autosaattue saapui ja ajoi ohitsemme. Tuija näki vilauksen hienosta hatusta. Kuningas ja kuningatar olivat matkalla tutustumaan Vaasan hovioikeuteen. Hyvä ajoitus!

Äskeisellä iltakävelyllä tunnelma oli juhlallinen. Kaupungintalo oli täydessä valaistuksessa, poliisiautoja oli siellä täällä ja Kirkkopuistossa oli kaapinkokoisia miehiä seisoskelemassa. Ei pelottanut yhtään, vaikka ulkona olikin jo aika pimeää. Sieluni silmin näin hienot juhlat, joissa molempien Vaasan seurakuntien kirkkoherrat ovat paikalla kutsuvieraina. Seula oli niin kova, etteivät saaneet ottaa edes rouviansa mukaansa. Tyytyväisiä tuntuivat silti olevan, ainakin etukäteen!

Huomenna aion viedä lapset patsastelemaan naapurin kulmille. Kuningasparin ohjelmassa on nimittäin tutustuminen Tikanojan taidekotiin, joka sijaitsee naapurissamme. Ehkä näemme vilauksen Silvian hymystä - tai ainakin hatusta.
Elina

PS. Olen kaivanut esille vierailun kunniaksi Victorian rukouskirjan, jota olen kontekstuaalisena teologina lainaillut viime aikojen puheissa ahkerasti. Esipuheessa Carl Gustaf ja Silvia kertovat oppineensa lapsena lukemaan iltarukouksen ja pitävänsä tästä tavasta kiinni vieläkin. Ehkä myös tänä iltana Vaasassa!

Rakkaus on riskipeliä

"Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa, sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa. Sillä rakkaus on lahja Jumalan" lauloimme Anna-siskoni kanssa lauantaina Alatornion kirkossa Anttonin kitarasäestyksellä. Hetki oli ikimuistettava; rakas pikkuveljemme Jaakko meni naimisiin kauniin ja herttaisen Hannan kanssa. Paavo-isämme ei turhaan lainannut Sananlaskujen kirjan sanoja onnitellessaan hääparia:"Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivänä. " Snl. 31:10-12

Hannan isä piti juhlissa hyvän puheen, jonka lopuksi kiitti vaimoaan ojentamalla 30 ruusua kiitokseksi yhteisistä 30 vuodesta. Toimin itse juhlissa juontajana ja löysin eräästä parisuhdekirjasta tilanteeseen sopivan ajatelman. Siinä mies seisoo kukkakimppu kädessä ja toteaa, että kukkien antaminen vaimolle on vähän sama kuin laittaisi juustoa hiirenloukkuun, jossa on jo hiiri. Hääväellä oli naurussa pitelemistä!

Viikonloppuna keskustelimme Pellossa enemmänkin parisuhteen hoitamisesta. Itse olen 10 avioliittovuotemme aikana lukenut niin monta parisuhdekirjaa, että nykyään jätän ne mieluusti kirjahyllyyn, ja keskityn käytännönharjoituksiin. Mutta jokaisessa vihkikeskustelussa ja usein vihkipuheessakin tuon esille sen, miten parisuhdekirjat ja -kurssit voivat auttaa tekemään hyvästä parisuhteesta vieläkin paremman ja antoisamman.

Tällä saralla suosikkiopukseni on Gary Chapmanin "Rakkauden kielet". (Oma kirjani on ruotsiksi, joten en ole aivan varma, mitä termejä käytetään suomalaisessa versiossa.) Kirjan perusajatus on, että ihmiset osoittavat rakkautta eri tavoin ja kokevat itsensä rakastetuksi eri tavoin. Chapmanin mukaan on olemassa viisi erilaista rakkauden kieltä: kohteliaisuudet/kauniit sanat, yhdessä vietetty aika, lahjat, palvelusten tekeminen ja fyysinen läheisyys. Kirjan mukaan jokaisella ihmisellä on yksi rakkauden kieli, joka erityisesti puhuttelee häntä. Joku tuntee olonsa rakastetuksi, kun saa kukkia säännöllisin väliajoin. Toiselle on tärkeä kyhnyttää oman kullan kainalossa. Kolmas kokee, että puoliso rakastaa, kun tämä on siivonnut talon.

Mutta entä sitten, jos puolison rakkauden kieli onkin aivan eri kuin oma rakkauden kieli; jos itse kaipaisi vain pusuttelua ja puoliso arvostaakin palvelusten tekemistä. Chapmanin kokemuksen mukaan on hyvin epätavallista, että puolisoilla on sama rakkauden kieli. Siksi ei auta muuta kuin ottaa selville puolison toiveet ja yrittää toimia niiden mukaan. Rakkauden teko, joka ei ole itselle luontainen, osoittaa aitoa halua rakastaa. Ja antaessaan saa!
Elina


PS. Etsiessäni materiaalia hääjuhlaa varten törmäsin söpöön leikekirjaan, jonka saimme Vesan kanssa lahjaksi hääpäivänämme. Mikael "Vandaalikuninkaan" käsittelyn jälkeen kirja on nyt irtopainos, onneksi runot jäivät ehjiksi. Tässä niistä yksi, sopinee kaikenikäisille pariskunnille.

"Minä uskaltaudun uusille teille
päästäkseni sinun luoksesi,
ennen kulkemattomille teille,
jotka vain luottamukseni sinuun voi nähdä.

Minä haluan avata keskustelun uudelleen
ja varustan koko mielikuvitukseni matkalle
löytääkseni sinut.

Minä uskon suhteemme pysyvyyteen,
syvän jakamisen mahdollisuuksiin.

Emme ole vielä yrittäneet kaikkea.
Emme ole vielä panneet peliin koko elämäämme.
Emme ole vielä suostuneet ehdottoman haavoittuviksi.

2.9. Järvenpään kävelykatu Jannella

Olen mukana mielenkiintoisessa prosessissa. (Hain keväällä Järvenpään seurakunnan kirkkoherranvirkaa, jos et ole vielä kuullut). Prosessiin on jo tähän mennessä kuulunut mielenkiintoisia tehtäviä, joita voi lukea Järvenpään seurakunnan nettisivuilta (www.jarvenpaanseurakunta.fi)

Lauantaina 2.9. oli Järvenpään kävelykatu Jannella ensimmäinen kirkkoherravaaliehdokkaiden esittely. Seurakunta oli pystyttänyt keskeiselle paikalle vaaliteltan, ja väkeä oli paljon liikkeellä. Teltalla oli mukana myös seurakuntavaaliehdokkaita esittelemässä omia vaaliteemojaan.

Meitä kahta kirkkoherranvaaliehdokasta haastateltiin kahteen otteeseen. Kysymykset olivat hyviä ja haastavia ja antoivat hyvää pohjustusta tulevaan vaalipaneeliin, joka pidetään 4.10. Yleisökin sai esittää kysymyksiä, ja kysyttävää riittikin monista eri aiheista.

Parin tunnin tapaamisaika kului todella nopeasti ihmisten kanssa keskustellessa. Esillä olivat mm. jumalanpalveluselämä, diakonia ja lähetystyö. Mielenkiintoisia kohtaamisia ja keskusteluja. Mielenkiinnolla odotan tulevaa vaalipaneelia.
Vesa

Peilin edessä

Riihimäellä asuessamme järjestettiin seurakunnan työntekijöille enneagrammi-kurssi, jonka tavoitteena oli lisätä itsetuntemusta ja parantaa työilmapiiriä. Minä ja Vesa suhtauduimme kurssiin juuri valmistuneiden teologian maistereiden skeptisyydellä, "Mitä lie taikauskoa?" Luennot olivat kuitenkin hyviä ja meidän piti tunnustaa, ettei kysymys ollutkaan mistään huuhaasta.

Muutama vuosi kurssin jälkeen löysin äitini kirjahyllystä Leila ja Olli Valtosen enneagrammi-kirjan ja hurahdin. Huomasin, että ennegrammi-teoria auttaa minua ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä ja heidän toimintatapojaan. Minun tapani toimia ja ajatella ei olekaan se ainoa oikea, vaan eri ihmisillä on erilaisia, usein jo lapsuudessa syntyneitä, tapoja hahmottaa maailmaa. Joku pyrkii täydellisyyteen, toinen harmoniaan, kolmas tehokkuuteen... Yleensä ihmisissä on piirteitä useammasta persoonallisuustyypistä, mutta joku tyyppi on hallitseva. Jokaisessa ihmistyypissä on omat hyvät ja huonot puolensa, kuolemansynnit, sokeat alueet sekä mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä.

Koen, että enneagrammi-teorian avulla olen välttänyt monta väärinkäsitystä ja turhaa konfliktia, kun olen oppinut ajattelemaan enemmän asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Nyt tiedän, etten välttämättä olekaan loukannut nelostyypin ystävääni, jos hän ei vastaa puheluihini. Teoria on minulle myös kuin peili, jonka edessä voin tarkastella itseäni toisten silmin. "Voi ei, juuri noin käyttäydyn." Näen selvemmin (toivottavasti) omat sokeat pisteeni ja ainakin tiedän, mihin suuntaan minun tulisi kasvaa ihmisenä.

Jostain kumman syystä en ole vielä hankkinut omaan kirjahyllyyni yhtään enneagrammi-kirjaa (joululahjavinkki?). Mutta jokaisella Pellon reissulla kaivan ensimmäisen illan ratoksi enneagrammi-kirjat esille. Sieltä sitten tarkistelen niitä juttuja, jotka ovat päässet unohtumaan tai jääneet epäselviksi. Olemme viettäneet Pellossa suvun kanssa monta hulvattoman hauskaa hetkeä analysoidessamme toisiamme ja yhteisiä tuttuja. Ja voiko mikään olla mukavampaa kuin keskustelu toisen enneagrammeihin hurahtaneen kanssa. Siinä vilahtelevat neloset ja ysit, kolmossiivet ja kuutosen kasvusuunnat. Ja mikä se nyt olikaan se vitosen stressisuunta?

Elina

Lääkettä Euroopan taantuvaan kristillisyyteen?

Sana-lehden viimeisimmässä numerossa oli artikkeli Euroopan kutistuvasta kristillisyydestä. Viimeisen sadan vuoden aikana kristittyjen määrä on puolittunut Euroopassa. Tähän liittyen löysin mielenkiintoisen tutkimuksen, joka oli tehty Iso-Britanniassa ja Irlannissa vuosina 2003-2004 (http://www.churchsurvey.co.uk). Tarve tälle tutkimukselle oli noussut siitä, että kirkkoon kuuluminen Englannissa oli pudonnut 27 % vuodesta 1980 vuoteen 2000. Kaikkiaan 14 000 ihmistä vastasi tähän ekumeeniseen tutkimukseen, ja he kertoivat miksi he luopuvat kirkossa käymisestä tai kirkosta kokonaan.

Hämmästyttävää oli, että 91 % antoi vastaukseksi hyvin samanlaisia syitä kirkkoon pettymiseensä. Nämä pettymykset voidaan tiivistää viiteen asiaan, joissa vastaajat odottavat kirkoilta uudistusta.

1. Jumalaan uskomisen ja kristinuskon perusteet.
Monien vastaajien kokemus oli, etteivät he olleet saaneet oppia kirkoissa mitään siitä, miksi Jumalaan uskomisessa olisi järkeä ja mieltä. He kaipasivat lisää apologetiikkaa löytääkseen perusteita uskolleen, mm. sille miksi Jumala on olemassa ja luominen on välttämätön.
(Olen itse rakentanut jo pitkään rippikouluopetukseni niin, että lähdemme näistä perustavista kysymyksistä liikkeelle ja käytämme niihin reilusti aikaa. Tämä on varmasti ollut järkevä satsaus.)

2. Jumalan pyhyyden kaipuu
Vastaajat kaipasivat Jumalan pyhyyden esille tuomista kirkoissa. Heidän kokemuksensa mukaan kirkkojen julistuksessa Jumalan pyhyydestä ei juurikaan puhuta, vaan Jumala on sellainen, joka ei vaadi eikä edellytä mitään. Jumalaa ei tarvitse ottaa huomioon, mutta Hänet voi kutsua hätiin tosipaikan tullen. Elämäntavallakaan ei ole mitään merkitystä, koska Jumala rakastaa joka tapauksessa. Tämän julistuksen sijaan vastaajat kaipasivat enemmän puhetta Jumalasta, joka kutsuu parannukseen, kääntymykseen ja elämään jossa näkyy Jumalan seuraaminen. Vastaajat toivoivat myös kirkon toimimista suoraselkäisesti kansakunnan omanatuntona.

3. Jumalanpalvelusten laatu
Jumalanpalvelusten laatua kritisoidessa vastaajat olivat keskittyneet erityisesti seuraaviin asioihin:
a) Jumalanpalvelusten toimittamiseen ei paneuduta eikä panosteta.
b) Liturgia. Uudet liturgiat eivät ole onnistuneet houkuttelemaan nuorempaa väkeä kirkkoon. Musiikki koetaan vanhanaikaiseksi. c) Saarnoissa jäädään liian usein Raamatun aikaan, eikä päästä siihen, mitä tämä merkitsee meidän aikanamme. Saarnoissa kaivataan olevan vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin.
d) Yhteyden kokemisen tarve, jotta voisi tuntea kuuluvansa johonkin. Yhteyden kokemisen tarve korostuu tänä aikana, jolloin on paljon särkyneitä perhe- ja ihmissuhteita

4. Seurakunnan profeetallisuus.
Tätä piirrettä, joka näkyy erityisesti lopunaikojen ja Kristuksen toisen tulemisen esillä pitämisenä, korostivat erityisesti vapaista suunnista tulevat vastaajat.
Kristuksen toisen tulemisen esillä pitämisen koettiin tuovan rauhaa ja turvaa huolestuttavien maailman tapahtumien keskellä.

5. Kotikäynnit ja sielunhoito
Kotikäyntien vähenemisellä nähtiin olevan suora yhteys kirkossakäynnin hiipumiseen. Vastaajat kaipasivat henkilökohtaista yhteyttä seurakuntaan ja erityisesti sen työntekijöihin.

Tutkimuksen tulokset olivat mielenkiintoisia ja uskon, että tästä on paljon opittavaa myös meidän seurakunnissamme, vaikka elämmekin erilaisessa tilanteessa ja kulttuurissa.

Vesa

Lapsenusko

Tänään Antton toi koulusta MLL:n kassin, johon oli kerätty monenlaista tarpeellista tietoa ekaluokkalaisen perheelle. Lapsi- ja perhetyön pappina minua ilahdutti erityisesti MLL:n puheenjohtajan, professori Tuula Tammisen, kirjoitus. Siinä lastenpsykiatri ylisti lapsenuskon merkitystä elämän kriisitilanteissa. Tammisen mukaan muistot lapsuuden virsistä, rukouksista ja suojelusenkeleistä antavat monille ihmisille suurimman avun ja lohdun elämän vaikeissa tilanteissa.

Tammisen kirjoituksen taustalla oli huoli ajastamme, joka ei arvosta lapsenuskoa. Hänen mukaansa lapsen tasapainoiselle kehitykselle olisi tärkeää saada opastusta siihen, mihin voi uskoa ja mihin ei. Ilman tällaista tukea monista lapsista kasvaa sisäisesti turvattomia aikuisia. "Pelkään, että uskoa hyljeksivä aikamme riistää lapsilta -ihmisiltä -jotakin korvaamattoman arvokasta. Miksi sallimme tämän?" kirjoittaa Tamminen.

Siinä on ajateltavaa vanhemmille, isovanhemmille, kummeille, opettajille ja tarhatädeille. Millaisia eväitä tarjoamme lapsillemme? Autammeko lapsia turvautumaan rakastavaan Jumalaan vai saavatko he ravintonsa muodikkaista noitavideoista ja -kirjoista?
Elina

Elämää vasenkätisenä

Urheilu on vaarallista, ainakin epäsäännöllinen kuntosalitreenaus maksimipainoilla. Pari vuotta sitten kokeilin penkkipunnerrusennätystä sillä seurauksella, että 115 kg tipahti rinnalle rutinan säestyksellä. Jostain syystä en kuitenkaan ollut onnettomuuden jälkeen kovinkaan kipeä. Lääkäri arveli vamman parantuvan itsestään ja kehotti vain olemaan ilman maksimipainoja sinä vuonna. Maksimeja eikä paljoa muutakaan tarvinnut penkistä nostella pariin vuoteen koska lihas oli selkeästi irti. Tänä keväänä asia tutkittiin uudelleen ja huomattiin selvä repeämä, joka piti kiinnittää paikoilleen.

Niinpä olin tämän viikon maanantaina Turussa Mehiläisen sairaalassa leikkauksessa, jossa laitettiin parin vuoden takainen lihasrepeämä olkapäässä paikoilleen

Leikkaajina olivat maan parhaimpiin urheilukirurgeihin kuuluvat lääkärit, mm. Sakari Orava. Leikkaus meni hyvin unten mailla ollessa ja heräsin vuodeosastolla peiton alla käsi paketissa. Toipuminen kestääkin sitten pidempään; 6 viikkoa oikea käsi on siteessä ja saman verran tuli sairaslomaa.

Olen nyt siis saanut opetella vasenkätisenä olemista ja huomannut miten hyödyllistä on, kun ihmisellä on 2 kättä! Kyllä elämä yksikätisenä on aika paljon hankalampaa! Onneksi on tietokone jolla voi kirjoittaa toisellakin kädellä. Nyt on myös aikaa pysähtyä ja lukea kunnolla pitkästä aikaa.
Vesa

Lukuelämyksiä lomaparatiisissa

Terveisiä Pellon mummilasta, kesäparatiisistamme! Täällä Tornionjoen rantatörmällä kelpaa lomailla: maisemat ovat uskomattoman kauniit, ilmat eteläeurooppalaisen lämpimät (+27 monena päivänä), lapsille löytyy paljon kavereita ja hotellipalvelu on ensiluokkaista. Hotellin suurena bonuksena ovat vielä valtavat kirjavalikoimat. Joka vierailulla täältä löytyy kirjaimellisesti kasapäin uusia, kiinnostavia kirjoja. Iltani ovat venyneet pitkiksi mielenkiintoisten opusten parissa ja päivät olen kulkenut paikasta toiseen kirja kädessä, silloin kun en ole ollut ystäviä tai sukulaisia tapaamassa. Vesan eilinen saapuminen paikkakunnalle on kyllä kummasti hidastanut lukutahtia...
Tämän loman paras lukukokemus on ollut Kati Kemppaisen "Auringon varjot", jossa kerrotaan elävästi lähetystyöntekijäperheen arjesta Tansaniassa. Erityisesti minua puhutteli se, miten konkreettista Jumalan läsnäolo on tansanialaisessa elämässä. Kiehtovaa oli myöskin lukea kirjoittajan syvällisiä hengellisiä oivalluksia. Tässä pieni katkelma pureskeltavaksi (s.114):
"Hengellinen kylmyys on mukavaa ja harmitonta. Se ei satu. Jos emme koekaan kovin paljon iloa hengen asioista, emme myöskään koe kipua. Olemme nähneet ja kuulleet kaiken, tiedämme mitä Sanassa lukee, ja mitä kirkko opettaa. Ei mitään uutta auringon alla. Tämä on aika miellyttävä olotila: joe emme koekaan Jumalan läsnäoloa, kipukaan ei tunnu. Kun tuli on sammunut, ei se myöskään polta.
Jos taas pyydämme tulta, helppous ja mukavuus on mennyttä. Kun tapaan sellaisen ihmisen, joka on toisille kuin kipinä pimeydessä, huomaan, että tuo Jumalan läsnäolon säteily nousee jostain hyvin syvästä ja tuskaisesta haavasta. Kun tuon säteilyn alkuperä paljastuu, se on aina jotain joka koskee. Tuli polttaa, erityisesti se polttaa sitä, jolle se on annettu kannettavaksi. Kun tulet eläväksi jälleen, alat kokea enemmän tuskaa, - mutta yhtäkkiä näetkin selvemmin, tunnet enemmän ja näet enemmän Jumalan työtä itsessäsi.
Jaakobinpainin arvoinen kysymys on, kuka meistä haluaa tätä - suostumista Jumalan työn kohteeksi ja suojeluksen alle. - - - Jumalan suojelukseen suostuminen on luopumista omasta turvallisesta pesästä ja astumista ulos avaralle paikalle, jossa tuuli pieksää ja sade runtelee, mutta jossa on myös tilaa Jumalan hoitaa meitä.

Terveisiä Vesan rippikoululeireiltä

Heinäkuun puolivälissä aloitin riparikesäni Lepikon leirikeskuksessa meren rannalla. Ensin oli vuorossa Luovan toiminnan ripari. Sinne oli hakeutunut erityisesti musiikin, kuvaamataiteiden ja tanssin harrastajia. Päiväohjelmaan kuuluikin luovan toiminnan tunti, jolloin sai toteuttaa luovuuttaan. Luovuutta toteutettiin myös iltaohjelmien näytelmissä ja sketseissä, joita kukin ryhmä sai vuorollaan ja innolla esittää. Kokeilimme tällä leirillä myös leiriblogin pitämistä netissä ja sitä voi lukea osoitteessa lepikko17.blogspot.com

Oppitunnit muodostuivat myös aivan erilaisiksi kuin mitä itselläni on tähänastisella ripariuralla ollut. Porukassa oli niin aktiivisia kyselijöitä ja keskustelijoita, että tunnit menivät suurilta osin keskustellen. Oli ilo pitää oppitunteja, joilla oli todellista vuorovaikutusta! Vetäjä- ja isostiimimme oli todella suuri, koska koulutimme samalla tulevia isosia eli jokaisella isosella oli oma apuisosensa. Ryhmähenki oli jo ensimmäisestä päivästä todella hyvä ja myönteinen eikä sitä haitannut normaalin tupakkahässäkän läpikäyminen.

Luovan toiminnan tanssiryhmä sai esittää muutaman päivän treenauksen tuloksen vierailuillassa. Musiikkiryhmä puolestaan säesti konfirmaatiossa ryhmämme esityslaulut ja vielä yhden virren.

Vetäjä- ja isostiimillä kiersimme pitkään rippijuhlia aina Vaasan saaristossa asti.

Muutaman päivän päästä tästä alkoi tavallinen ripari, jota vedin kesätyöntekijöiden kanssa. Vetäjätiimimme oli tosi hyvä ja samaa köyttä vetävä, kuten myös isostiimi tällä leirillä. Oli ilo nähdä entisiä riparilaisiaan isosina ja se, miten he olivat kasvaneet uskossa parin vuoden aikana. Heidän iltahartaudet olivat niin hyviä ja koskettavia!

Tälläkin leirillä vetäjä- ja isostiimimme oli huomattavan suuri, koska mukana oli isoskoulutuslaisia. Niinpä isospalaverit rukouksineen hiljaisuuden jälkeen kestivät välillä yli puolenyön. Pituudestaan huolimatta palaverit olivat kuitenkin tärkeitä yhteisen jakamisen paikkoja, joissa saimme puida päivän tapahtumia ja rukoilla yhdessä leirin ja leiriläisten puolesta.

Tällä "tavallisella" leirillä kesti vähän pidempään että ryhmähenki alkoi muodostua. Oppitunneillakin oli aluksi aivan hiljaista ja tuskin kukaan uskalsi vastata eli muutos edelliseen leiriin oli todella suuri. Leirin kuluessa alkoi oppitunneillakin olla elämää.

Viimeisenä iltana tarjosimme leiriläisille mahdollisuutta esirukoukseen alttarilla hartauden päätteeksi. Tätä mahdollisuutta käytti suurin osa leiriläisistä, joka oli iso ilon aihe. Viimeisessä illassa oli myös pientä haikeutta, joka näkyi hartaudessa siellä täällä kuuluvassa nyyhkimisessä.

Tälläkin leirillä kirjoitimme blogia ja se löytyy osoitteesta lepikko19.blogspot.com

Konfirmaation odotuksessa,
Vesa

Kuvassa näkyy jälkimmäisen leirini vetäjätiimin "lämmittely" päivän olympialaislajia varten. Molemmilla leireillä vetäjätiimi voitti olympialaiset pitkällä kokemuksellaan

Leireillä pääsin myös toteuttamaan vanhaa harrastustani eli sketseissä näyttelemistä. Kuvassa perinteinen riparisketsi Kirvesvartta.

Innokkaat käytösleiriläiset

Lapsuudessani äiti luki meille paljon kirjoja. Yksi mieleenpainuvista kirjoista oli "Kolmen prinsessan leiri" (nimestä en ole aivan varma), jossa tavallisen perheen lapsille opetettiin kauniita käytöstapoja järjestämällä heille prinsessaleiri. Keväällä olimme Vesan kanssa välillä kypsiä Anttonin ja Lauran temppuiluun. Sanoimme, että he joutuvat mummin käytösleirille, jos käyttäytyminen ei parane. Antton ja Laura innostuivat asiasta valtavasti ja alkoivat pyytää, että pääsisivät käytöslerille. Niinpä meidän ei auttanut muuta kuin tilata Pellon mummilta käytösleiri.

Lapset ovat odottaneet leiriä hartaasti. Intoa lisäsi vielä se, että Anni-serkkukin ilmoitettiin leirin kolmanneksi osallistujaksi. Anttonin opetussuunnitelmaan on hyvien käytöstapojen lisäksi sisällytetty kengännauhojen solmimimisen opettelu. Se on tulevalle ekaluokkalaiselle tärkeä taito! Antton on miettinyt, saako leiriltä sen verran vapaata, että ehtii leikata mummilan nurmikon. Eiköhän...
Elina

PS. Sysmän mummu innostui käytösleiristä niin, että ajatteli järjestää ensi kesänä lapsille luontoleirin. Kannatamme ajatusta lämpimästi! Antton sanoi viime kesänä pitävänsä eniten Koivupuistosta, kun siellä on eniten luontoa...Voi, voi näitä kaupunkilaislapsia!

Vem kan älska mig?

Kolmiomme on yleensä täynnä ääniä. Lasten äänten lisäksi meillä pauhaa usein musiikki. Itselläni on paha tapa innostua jostain kappaleesta niin, että haluan kuunnella sitä koko ajan. Vesan yhdeksi suosikkikommentiksi onkin tullut "Eikö tämä toista jo itteänsä?", kun olen kuunnellut samaa laulua repeat-nappula päällä n. 15 kertaa. Tällä hetkellä olen koukussa mm. Carolan "Vem kan älska mig" -kappaleeseen. Ihmisen rakkaus on niin raadollista, että on lohdullista uskoa siihen, että Jumala rakastaa meitä juuri tällaisina kuin olemme. Lempiraamatunkohdassani, Psalmissa 139, se ilmaistaan kauniisti: "Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen."

Vem kan älska mig och se
Se mig som jag är
Kan älska nu och här
För den jag är
Och vem kan älska och förstå
När tiden börjat gå
Att allting måste ordna sig
Vem kan älska mig

Och när jag ser den värld jag lever i
Ett litet barn som ropar inuti
För alla har vi röster av behov
En längtan att bli älskad och betrodd

Jag väljer tro
På framtiden
På sanningen
Om vem jag är

29.6. Urheilukentällä

Anttonin, Lauran ja Mikaelin kanssa olimme urheilukentällä aloittamassa yleisurheilukautta. Hyppäsimme pituutta, juoksimme 40m, 60m ja 100m kilpailuja ja Antton kokeili vielä 400 metriä. Laura olisi halunnut päästä vielä "patjallejuoksuun" (tarkoittaa siis korkeushyppyä) mutta paikka oli varattuna. Mikael keskittyi lähinnä nestetankkaukseen :-) Vesa

Lomalla Sysmässä ja Riihimäellä

Vesa ja lapset lähtivät jo juhannusviikolla Sysmään mummolaan. Päivät kuluivat uimarannalla helteistä nauttiessa ja pihalla juostessa. Anttonin ja Lauran päivän kohokohtia olivat myös Pikku kakkonen ja BUU-klubben, joita ei kotona pääse katsomaan (Olemme eläneet ilman televisiota sen jälkeen, kun Laura pudotti televisiomme lipaston päältä. toim.huom.) Elina saapui paikalle juhannusaattona. Vietimme rauhallisen juhannuksen Sysmässä ja jatkoimme sunnuntaina matkaa Riihimäelle, jossa majoituimme Anttonien kummien Korpeloiden tyhjään kotiin. Oli mukava tavata Etelä-Suomessa sukulaisia ja ystäviä. Yhden päivän vietimme Vivamon Raamattukylässä. Päivä oli upea, vaikka sää oli sateinen. Oli hienoa tutustua raamatunkertomuksiin kokemuksellisesti. Lauralle jäivät mieleen erityisesti Nooan arkin hassut eläimet ja näytelmien hienot laulut, joita kuuntelimme koko kotimatkan. Raamattukylän näytelmät olivat koskettavia. Elina seurasi tippa linssissä Seuraa minua -vaellusnäytelmää, jossa Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä. Samalla tavalla hän kohtaa meitä vielä nykyäänkin! Suosittelemme Raamattukylään tutustumista kaikille!!! Elina & Vesa
Mikael harrasti Sysmässä innolla kärryttelyä.

22.6.2006 Riparitunnelmissa

Hei! Saavuin tänään kotiin Österhankmon leirikeskuksesta, jossa pidin rippileiriä 8 vuoden tauon jälkeen. Tuntuu oudolta olla yksin kotona, kun Vesa ja lapset ovat menneet jo edeltä Sysmään mummun ja vaarin luokse. Mieli on kuitenkin iloinen ja onnellinen. Ripari onnistui yli kaikkien odotusten. Vetäjätiimi toimi hyvin, isoset olivat avoimia ja rohkeita kristittyjä sekä riparilaiset kivoja nuoria. Rukoilimme leirillä paljon ja saimme ihania rukousvastauksia. Koimme ihmeellistä Jumalan läsnäoloa ja rakkautta; olimme kuin Herran kukkarossa. Vesa ja lapset pärjäsivät hyvin leirin ajan, minkä koin suurena rukousvastauksena. Kyllä Jumala on hyvä ja ihmeellinen!!! Elina
Lapsetkin pääsivät katsomaan äitiä ja pelaamaan jalkapalloa.

28.5.2006 Lomamuistoja

Terveisiä Kreikasta, Kosin saarelta, jossa vietimme ihanan lomaviikon. Matka-ajat eivät olleet kovin lapsiystävälliset(perillä Riihimäellä 03.00!!!), mutta muuten loma oli onnistunut. Saimme olla kaikki terveitä koko viikon, ilmat olivat lämpimät (+30) ja hotelli oli kuin lapsiperheen paratiisi. Nautimme yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja monenlaisista aktiviteeteista hotellialueella. Antton ja Laura viihtyivät hyvin uima-altailla ja Mikael leikkipuistoissa. Elina nautti pitkistä kävelyretkistä ja Vesa keskittyi "pisteiden keräämiseen" hotellin seisovista pöydistä. Viikon kohokohdaksi muodostui Lauran syntymäpäivä, jolloin hovimestari ja tarjoilija toivat 5-vuotiaalle oman tähtisädetikuilla koristellun syntymäpäiväkakun!