Lejonlandia

Lauralla oli eräänä aamuna maha kipeä. Ehdotin, että hän voisi jäädä päiväksi kotiin, olihan minun vapaapäiväni. Laura ei ahkerana tyttönä kuitenkaan halunnut jäädä kotiin lepäilemään. "Tänään me alamme ompelemaan eläimiä, "oli tytön vastaus. Hän ei missään nimessä halunnut olla poissa yhteisen projektin, eläintarhan, rakentamisesta.

Tutustuttuani ennen pääsiäistä perheille valmistetussa näyttelyssä eläintarhaan, jonka nimeksi tuli arvonnassa Lejonlandia ehdotukseni mukaan, en ihmetellyt tytön intoa lähteä äidin vapaapäivänä päiväkotiin. Näyttelyyn saapuessamme saimme ottaa kierrokselle mukaan pientä purtavaa: sipsiä, suolatikkuja ja mehua. Mikael oli niin ihastunut näyttelyssä käymiseen, että han halusi mukaan, vaikka oli tutustunut siihen edellisenä päivänä isän kanssa. Mistä lie johtunut!

Laura oli paikalla esittelemässä projektin kulkua. Ensimmäiseksi Luukas-leijona (Lukas-lejon) oli lähettänyt lapsille kirjeen, jossa ehdotti eläintarhan perustamista Vaasaan. Sen jälkeen lapset saivat valita yhden eläimen, jonka valmistivat eläintarhaan ompelemalla. Sitten Lukas-lejon laittoi paikalliseen lehteen, Vasabladetiin, työpaikkailmoituksen, jolla haettiin eläintarhaan siivoojia, myyjiä, eläintenhoitajia, eläinlääkäreitä j.n.e. Sitten lapset saivat valita ammatin ja tehdä sen mukaan oman nuken. Lapset jaettiin myös pareihin, ja parit tekivät yhdessä asunnon eläimilleen. Kaikki työvaiheet oli raportoitu hienosti aivan kuin oikeassa näyttelyssä! Lopuksi kävijät saivat vielä osallistua arvontaan, jonka siis voitin. Lejonlandia oli ollut tätienkin mielestä hyvä nimi. Mielestäni se sopii hyvin Vaasaan, joka on tunnettu Wasalandiasta.

Antton muisteli eräänä päivänä tyytyväisenä, kuinka ihanaa oli, kun äiti oli äitiyslomalla. Silloin 5-vuotias esikoisemme sai olla kotona rauhassa leikkimässä pikkusiskon kanssa ja luomassa omia projekteja. Itse muistan elämäni tylsimpänä aikana vuoden, jolloin äiti oli äitiyslomalla. Minä, 5-vuotias energinen neiti, podin mitä suurinta sosiaalista puutostautia, vaikka Anna ja Juha saapuivat koulusta kotiin jo iltapäivällä. Kerhossakin kävin ja sain kerran viikossa vierailulle Gammelinin tytöt, joiden kanssa leikimme innokkasti. Joka tapauksessa uskon, että olisin muuttunut vihreäksi kateudesta, jos olisin tiennyt 5-vuotiaan tyttäreni pääsevän päiväkotiin, jossa rakennetaan ensin oikea kampaamo hintalistoineen kaikkineen ja sitten tehdään yhdessä eläintarha.

Lapset ovat yksilöitä ja perheet ovat erilaisia. Siksi en pidä siitä, että välillä ihannoidaan sokeasti kotiäitiyttä ja välillä vannotaan päiväkodin nimeen hinnalla millä hyvänsä. Tärkeintä on, että jokainen perhe löytää sellaiset ratkaisut, jotka sopivat heille.
Elina