Älykäs, älykkäämpi, viisas

Perheessämme on yksi henkilö, joka on hyvin perillä maailman tapahtumista. Aamulla hän säntää päivän lehden kimppuun niin innokkaasti, että puuro useimmiten jäähtyy haaleaksi. Hänellä on hallussa niin seuraavien päivien sää, ulkomaan uutiset kuin urheilu-uutisetkin. Internetistä hän tutkailee päivän säätä ja kertoo mielellään innokkaalle kuuntelijalle koko Suomen lumitilanteen. Kahvipöytäkeskusteluissa hän osoitti tietämystään kertomalla, että kristittyjä on maailmassa kaikista eniten, niin ja niin monta prosenttia (enpä muista itse tarkkaa lukua). Toisella kertaa mietimme Vesan kanssa, kävikö Pekka Simojoki meillä vierailulla syksyllä vai keväällä. Perheemme tietoviisas, Antton, osasi sanoa tarkan päivän tälle hänelle hyvin merkittävälle vierailulle.

Anttonia seuratessa muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin itsekin olin vielä tietoviisas. Ala-asteella osasin hyvin tarkasti luetella kaikki Gustaf Wasaan liittyvät vuosiluvut; nyt haaveilen enää romanttisesta illallisesta samannimisessä ravintolassa. Yläasteaikana olin mukana taloustietokilpailun valtakunnallisessa finaalissa, jossa sujuvasti kirjoitin v. 1991 esseen aiheesta, pelastaisiko devalvaatio Suomen talouden. En kannattanut devalvaatiota, voin nyt tunnustaa. Vielä lukioaikanakin minussa oli jäljellä joitakin älyllisiä toimintoja. Osasin saksan kieliopin lähes ulkoa ja matematiikan kaavoja sovelsin kuin tyhjää vain. Opiskeluaikoinakin kävin vielä syvällisiä keskusteluja kreikan kieliopin pikku vivahteista opettajan kanssa tunnilla. Voi niitä aikoja!

Nyt yhdeksän vuotta valmistumisen jälkeen tuntuu siltä, että pääni on tyhjää täynnä. En tiedä mitään urheilusta enkä säästä. Talouselämä ja ulkopolitiikka ovat tällä hetkellä minulle yhtä hepreaa, heprean kieliopista puhumattakaan. Mutta rehellisesti puhuen minua ei haittaa pätkän vertaa se, että olen autuaallisen tietämätön siitä, miten edelliset urheilukisat menivät. Vesalta olen oppinut hyvän viisauden suhteessa penkkiurheiluun. "Tärkeintä, että pojat hikoilevat!" on mieheni vakiokommentti, jos joku intoilee urheilutuloksista. Ensi viikon säästäkään en ole kiinnostunut. Yleensä huomaan päivän sään siinä vaiheessa, kun menen ulos. Välillä kädet jäätyvät tai kävellessä tulee hiki. So what!

Olen huomannut, että ihminen selviää hyvin vähemmälläkin tiedolla. En tunne itseäni kovinkaan tyhmäksi, vaikka en tiedäkään Idols-finalisteista ihan kaikkia yksityiskohtia tai Ranskan vaalien kärkinimiä. Olen tietoisesti yrittänyt tehdä elämästäni yksinkertaisempaa, jotten sairastuisi aikamme tautiin nimeltään informaatioähky. Minulle riittää hyvin se, että pysyn perillä omista töistäni, lasten koulu- ja päivähoitoasioista, Vesan työaikatauluista, kodin asioista, ystävien ja sukulaisten asioista sekä kirkon asioista.

Päivän lehden selaan aina läpi, jotta pysyn perillä suurin piirtein Suomen ja maailman asioista. Mutta muuten elän melkoisessa informaatiotyhjiössä: en katso televisoita, en kuuntele radiota, enkä lue enää edes uutisia internetissä. Tuoreimpien uutisten ja sirpaletiedon sijaan haluan antaa aikaa syvemmälle tiedolle ja syvemmille kohtaamisille. Hetki Raamatun äärellä tai rukouksessa antaa niin paljon enemmän kuin iltapäivälehtien lukeminen. Syvällinen keskustelu ystävän kanssa kasvotusten tai puhelimessa korvaa mennen tullen Idols-finaalin tai Tanssin tähtien kanssa.

Arvojärjestykseni on muuttunut kouluajoilta niin, etten enää arvosta niin paljon älykkyyttä, loistavia suorituksia tai hienoja titteleitä. Ihmisiä kohdatessa huomaan hyvin usein sen, että viisaus ei ole kiinni koulutuksesta, sukupuolesta tai sosiaalisesta asemasta. Se on jotain paljon syvempää. Säälillä muistan erästä terveyskeskuslääkäriä, joka saadessaan potilaalta huonoa palautetta vetosi siihen, että hän on sentään kuuden ällän ylioppilas. Niinpä!

Olen suuren ihailun vallassa lukenut Anna-Maija Raittilan Uudenkuun päiväkirjaa. Syvälliset ajatukset, kirjatieto, rakkaus ja nöyryys kulkevat kirjassa käsi kädessä hienolla tavalla unohtamatta ihmisen raadollisuutta. Olen ylpeä siitä, että sain tältä suurelta naiselta 4-vuotiaana peikkokortin kiitoksena mukavasta juttuhetkestä. Uskon Sananlaskujen tavoin, että aito viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen.

Elina