Jussia lasten ehdoilla

Juhannuksemme on sujunut oikein leppoisissa merkeissä. Olemme viettäneet keskikesän juhlaa oman perheen kanssa lasten ehdoilla. Arvoimme kauan aikaa sitä, mitä tekisimme juhannusaattona. Päädyimme Järvenpään seurakunnan juhannusjuhlaan Leiriniemeen, emmekä pettyneet. Se oli oikein täydellinen juhannuksen viettopaikka lapsiperheelle sateesta huolimatta. Lapset olivat innoissaan, kun paikalla oli tuttuja leikkikavereita päiväkodista. Lisäksi plussaa olivat tietysti upea kokko, maistuvat munkit ja karkit, lastenohjelma sekä rantakivillä taiteilu. Minä puolestani nautin suuresti yhteislaulusta, rennosta ilmapiiristä, hyvästä kahvista sekä mukavasta ohjelmasta.

Tänä aamuna kiiruhdimme juhannuspäivän jumikseen Paavalinkirkkoon. Maalaisina leikkasimme mukaan tuoksuvat juhannuskoivut kirkkoa koristamaan. Kirkossa oli väkeä vain kourallinen, mutta se ei haitannut menoa. Esitimme koko perheellä Toimivat kädet -laululeikin ja seurakuntakin oli laulussa hyvin mukana. Saarnassa puhuin Jumalan tekojen suuruudesta luonnossa, lapsen syntymässä sekä Johannes Kastajan elämässä. Sellainen perussaaarna uskollisille seurakuntalaisille, jotka jaksavat tulla kirkkoon juhannuspäivänä. Siksi oli mukava yllätys, että yksi seurakuntalaisista, jota en tuntenut, sanoi tulleensa kosketetuksi jumalanpalveluksessa. Se oli taas osoitus siitä, että asiat on suuremmissa käsissä; me työntekijät olemme vain Jumalan välikappaleita.

Työpäiväni jatkui sangen leppoisissa merkeissä Linnanmäellä, joka sijaitsee ihan lähellä työpaikkaani. Minulla ei ollut kyllä edes pantapaitaa päällä, joten sain keskittyä äidin virkaan. Lapset olivat lievästi sanottuna innoissaan Lintsistä. He juoksivat laitteesta toiseen pää kolmantena jalkana. Miksulle oli tosin kova paikka se, ettei hän päässyt moniinkaan kiinnostaviin laitteisiin. Välillä hän kulki suu mutrulla äidin käsipuolessa, kun isot sisarukset viilettivät jo seuraavaan paikkaan. Se tuntui erityisen katkeralta kalkilta sen vuoksi, ettei hän eilen myöskään saanut katsoa toisten kanssa Narnia-elokuvaa. Onneksi pienimies voi aina suunnitella suuria. "Kun mä tuun isoksi, mä katon Naaniaa ja ajan mopolla", totesi kolmevuotias autossa. Unelmat kantavat!