Tänä kesänä olen ollut yllättynyt siitä, miten tärkeitä lapsemme ovat toisilleen. Antton on ollut kesän oikein leiri- ja reissupoikana. Hän on kiertänyt jalkapallo- ja yleisurheilukoulut, käynytc seurakunnan leirillä sekä osallistunut lähetysjuhlille Ouluun. Mikael alkaa aina jo samana päivänä, kun isoveli on lähtenyt kyselemään, koska tämä tulee takaisin. Laurakin kaipailee kovasti isoaveljeään; elämähän on tosi tylsää ilman tasavertaista riitapukaria!
Isoveljen tunteet eivät ole olleet sen viileämpiä. Lähetysjuhlilta soittaessaan esikoisemme kertoi innoissaan hankkineensa pikkusisaruksille tuliaisia. Kotiin tullessa oli sitten vuorossa lahjojen jako. Voi sitä riemua, mikä loisti sekä antajan että saajien silmistä. Tuntui niin hienolta, että Antton oli halunnut pienestä rahamäärästään käyttää osan tuliaisten ostoon. Tuliaisten saaminen oli erityisen tärkeää Lauralle, jota harmitti suuresti reissun peruuntuminen. Lähetysjuhlista on tullut lapsillemme traditio; Anttonilla oli vuorossa jo neljännet peräkkäiset Lähetysjuhlat. Se on todella hienoa, koska kiersin itsekin lapsuuteni Lähetysjuhlia. Toivottavasti ensi vuonna Tampereelle pääsee taas suvun koko lapsikatras!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti