Isälläni on aivan ilmiömäinen muisti. Hän tietää kaikkien pellolaisten asiat hyvin tarkasti. Hän hätkähdyttää pellolaisia kerta toisensa jälkeen kertomalla, minä päivänä tämä on kastettu, vihitty tai milloin jonkin läheisen hautaus on toimitettu. Hän osaa kertoa myös muita yksityiskohtia, esimerkiksi sen, millainen oli päivän sää.
Valitettavasti en ole perinyt isäni muistia. Minun on vaikea muistaa edes edellisellä viikolla kastamieni lasten nimiä, päivämääristä puhumattakaan. Sen sijaan minulle jää hyvin mieleen hyvin tapaamani ihmiset kasvoilta; muistan myös yleensä hyvin asioita, joista olemme keskustelleet. Nimien unohtelua selittelen sillä, että yhdessä kasteessakin on niin monta eri nimeä. Vanhempien nimet, kummien nimet, lapsen etunimet ja sukunimi. Jos toimisin pappina Pellossa (onneksi EN!), muistaisin varmaan nimet paremmin. Pienellä paikkakunnalla ihmiset liittyvät toisiinsa eri tavoin sukujen sekä lasten koulujen ja harrastusten kautta. Suuressa kaupungissa ihmiset tulevat ja menevät enkä tiedä, tulenko tapaamaan tätä kummia tai vieraalla paikkakunnalla tai toisessa maassa asuvaa surevaa omaista enää koskaan.
Selitykseni ovat sangen huonoja. Perheessämme on nimittäin yksi henkilö, joka on perinyt isäni muistin. Saamme olla nykyään Vesan kanssa tosi tarkkoina siitä, mitä puhumme kotona. Lauralla on ilmeisesti korvia joka puolella taloamme sekä ilmiömäinen muisti. Hän esimerkiksi muistaa vieläkin melkein kaikkien viimevuotisten rippikoululaisteni ja isosteni nimet, koska heidän kuvansa kaunistivat pitkään jääkaappimme ovea. Hän tietää päiväkodien tätien elämästä enemmän kuin tädit itse, ainakin hän on udellut kaiken. Anttonin koulukavereiden asiat ovat myöskin tulevalla ekaluokkalaisella hyvin hanskassa. Muistissa on niin kolme vuotta sittten esitettyjen nukketeattereiden repliikit kuin 2-vuotiaana koetut vääryydet. Hyvä muisti on varmasti Lauralle suureksi avuksi ja iloksi elämässä. Näin äidin näkökulmasta noin hyvä muisti on vähän armoton. Äiti saa pyytää anteeksi vielä monta kertaa...
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti