"Oliskos teistä mukava, että meille syntyis vielä vauva?" kysyi isäni joskus ehkä vuodenvaihteessa 1979-1980. "Olis tosi ihana", vastasi isosiskoni. Minä olin hetken hiljaa ja tarkkailin, mitä silloinen idolini, isoveljeni, tuumaisi asiasta. "En tiä", oli hänen vastauksensa. Minä matkin hänen vastaustaan. Mutta kyllä meitä kohta harmitti. Meille oli tulossa vauva, ja isä palkitsi isosiskoni "oikeasta vastauksesta" 100 markan setelillä äidin purnauksista huolimatta. 100 markkaa oli aika suuri raha siihen aikaan.
Pikkuveljestämme tuli todellinen perheemme maskotti. Isosiskoni hoiti häntä pienenä ahkerasti. Myöhemmin isoveljestä tuli kuopukselle kuin varaisä, joka rahoitti pikkuveljen menot. Karkista ei ollut pulaa! Minä en sen sijaan saanut yhtään purkaa aggressioitani pikkuveljeen. Muistan lyöneeni häntä kerran siivouksen tohinassa pölyrätillä. Silloin koko muu perhe saapui paikalle puolustamaan pikku-Jaakkoa ja huutamaan minulle. Minä opin kerralla. En lyönyt toista kertaa.
Muistan erään dramaattisen päivän, jolloin isosiskoni itki pikkuveljeni vuoksi. Se oli silloin, kun tältä leikattiin enkelinkiharat.
Meidän Mikael on perinyt samanlaiset enkelinkiharat kummisedältään. Pikkuveljelläni on teoria, että kummilapset perivät kummeiltaan kaikki hyvät ominaisuudet. Minä en ole Mikaelin hiuksista kovinkaan tarkka, mutta Vesalle niistä on tullut sydämenasia. Hänen mielestään on tärkeää, että rumpalilla on tyyliin sopivat hiukset. Toisin sanoen hänen täytyy olla katu-uskottava!
Tänään lähdin viemään Mikaelia parturiin. Vesa oli puhunut monta päivää siitä, että pojalle täytyy leikata surffitukka. Minä en moista termiä tunne, mutta ajattelin parturin tuntevan. Matkalla isommat lapset puhuivat surffitukasta, mutta parturoitava ei yhtään innostunut asiasta. "Ei surffitukkaa, haluan siilin", hän huusi vihaisena. Rauhoittelin poikaa ja totesin, ettei leikata surffitukkaa, muttei kyllä siiliäkään. Hän tyytyi vastaukseen.
Parturissa pidin hyvin matalaa profiilia enkä puhunut mistään hiusmalleista. Sovimme parturin kanssa lyhyesti, että hän siistii hiukset ja lyhentää muutaman sentin. Parturoitava istui tyytyväisenä korkeassa tuolissa, laittoi käskystä silmiä kiinni ja kiherteli parturin kysymyksille. Olimme kaikki tyytväisiä lopputulokseen: silmät näkyivät, malli oli siisti ja enkelinkiharat olivat jäljellä. Esittelin vielä lapsille parturin saamat upeat palkinnot eri kilpailuista; ei ihme, että hän tekee hyvää jälkeä.
Kotiin saapuessamme Mikael meni olohuoneeseen, otti sieltä käteensä koristesiilin ja tutki sitä. "Ei siilillä ole hiuksia, ei voi leikata siilitukkaa", oli kolmevuotiaan löytö. Mikä helpotus! Enää ei tarvitse äidin pelätä, että enkelinkiharat vaihtuvat kovaan siilitukkaan. Paitsi sitten armeijassa...
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
lauantaina, syyskuuta 27, 2008
Elämä ei ole hassumpaa
Tapasin kesällä ystävän, jolla on yksi kouluikäinen lapsi. Vertailin mielessäni tämän lapsen ja meidän kouluikäisten lasten elämää. Harmittelin sitä, että meidän lapset ovat jääneet paitsi monesta asiasta, jotka olivat tälle lapselle arkipäivää. Ero johtui siitä, että perhessä täytyy mennä monessa asiassa pienimmän ehdoilla. Toisaalta ymmärsin, että lapsemme saavat sisaruksiltaan paljon sellaista, mitä ainoan lapsen on vaikea kokea.
Tänä syksynä olen ilokseni huomannut, ettei perheessämme ole enää vauvoja. Onhan meillä toki 3-vuotias kuopus, joka tahtoo vielä leikkiä vauvaa. Mutta oikeasti pystymme tekemään paljon enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Vapaailtana voimme mennä koko porukalla kellariin kuntosalilaitteiden, soitinten ja lelujen pariin. Uimahallin lisäksi olemme vierailleet myös pururadalla, jossa kaikki viihtyivät mainiosti. Seurapelien pelaaminenkin onnistuu koko ajan paremmin. Viimeisin villitys on Musta-Pekka - eli Hassunkuriset perheet -pelikortit, jotka ostin lapsuuden muistojen innoittamana 2 euron hintaan.
Tänä iltana pidimme ensimmäisen koko perheen leffaillan. Kaikki viihtyivät loistavasti Risto Räppääjä -DVD:n sekä herkullisten naposteltavien seurassa. Pientä kinaa tuli siitä, kuka saa viimeiset sipsit, mutta muuten tunnelma oli mukavan leppoisa. Aika hienoa, että löytyy elokuva, joka oikeasti viihdyttää sekä kolmevuotiasta että ikämiesssarjalaista.
Seuraavan viikon kuljemme varmasti tiukasti Risto Räppääjän jalanjäljissä. Perheessämme on nyt kaksi poikaa, jotka esittävät molemmat punatukkaista Ristoa. Tyttömme on luonnollisesti Nelli Perhonen eli Nuudelipää. Isä saa olla charmikas herra Lennart Lindberg, jokaisen vanhanpiian unelma. Perheessämme käy kiivas taisto siitä, olenko minä pahis, Elvi Räppääjä eli Pakastaja-Elvi, vai kiltti Rauha-täti. Nimen puolesta sopisin Elviksi, kun taas luonteeni ja intressieni puolesta Rauhaksi. Joka tapauksessa voin laulaa iloisesti valloittavien tätihahmojen kanssa: "Elämä ei ole hassumpaa..."
Tänä syksynä olen ilokseni huomannut, ettei perheessämme ole enää vauvoja. Onhan meillä toki 3-vuotias kuopus, joka tahtoo vielä leikkiä vauvaa. Mutta oikeasti pystymme tekemään paljon enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Vapaailtana voimme mennä koko porukalla kellariin kuntosalilaitteiden, soitinten ja lelujen pariin. Uimahallin lisäksi olemme vierailleet myös pururadalla, jossa kaikki viihtyivät mainiosti. Seurapelien pelaaminenkin onnistuu koko ajan paremmin. Viimeisin villitys on Musta-Pekka - eli Hassunkuriset perheet -pelikortit, jotka ostin lapsuuden muistojen innoittamana 2 euron hintaan.
Tänä iltana pidimme ensimmäisen koko perheen leffaillan. Kaikki viihtyivät loistavasti Risto Räppääjä -DVD:n sekä herkullisten naposteltavien seurassa. Pientä kinaa tuli siitä, kuka saa viimeiset sipsit, mutta muuten tunnelma oli mukavan leppoisa. Aika hienoa, että löytyy elokuva, joka oikeasti viihdyttää sekä kolmevuotiasta että ikämiesssarjalaista.
Seuraavan viikon kuljemme varmasti tiukasti Risto Räppääjän jalanjäljissä. Perheessämme on nyt kaksi poikaa, jotka esittävät molemmat punatukkaista Ristoa. Tyttömme on luonnollisesti Nelli Perhonen eli Nuudelipää. Isä saa olla charmikas herra Lennart Lindberg, jokaisen vanhanpiian unelma. Perheessämme käy kiivas taisto siitä, olenko minä pahis, Elvi Räppääjä eli Pakastaja-Elvi, vai kiltti Rauha-täti. Nimen puolesta sopisin Elviksi, kun taas luonteeni ja intressieni puolesta Rauhaksi. Joka tapauksessa voin laulaa iloisesti valloittavien tätihahmojen kanssa: "Elämä ei ole hassumpaa..."
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
Paavali case
Reilut kymmenen vuotta sitten pakersin graduni parissa. Tapasin ihastuttavia nuoria aikuisia, jotka olivat aikoinaan olleet mukana seurakunnan nuorisotyössä. Tutkimusaiheenani oli selvittää näiden nuorten aikuisten suhdetta seurakuntaan. Tutkimustyö oli mukavaa ja innostavaa, vaikka siihen kuului vähemmän mukavia päiviäkin. Välillä olin tulla mökkihöperöksi istuessani 10 tuntia päivässä litteroimassa haastatteluja eli kirjoittamassa koneelle, mitä haastatteltavat sanoivat. Litterointi paljastaa selkeästi, kuinka hassua puhekieli on. Teksti oli tyyliä: "Öö, tuota, niin kyllä, joo, olinhan mä siellä seuriksella aina perjantaisin vai oliko se nyt lauantaisin..."' .
Joka tapauksessa gradua tehdessä paneuduin nuorten aikuisten kysymyksiin melko syvällisesti. Samalla pääni täyttyi ideoista siitä, miten seurakunnat voisivat kohdata paremmin nuorten aikuisten tarpeet. Viimeisten vuosien aikana nuorten aikuisten suhde seurakuntaan on ollut tapetilla kirkossa. Eräs pappi totesi humoristisesti, että termi "nuoret aikuiset" pitää olla aina mukana, jos haluaa saada projektille rahoitusta. Positiivista on se, että nuoriin aikuisiin panostetaan 2000-luvulla aivan eri tavalla kuin 1990-luvulla, vaikka vieläkin on paljon tehtävää.
Aloittaessani työt viime syksynä Paavalin seurakunnassa pääsin heti mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Toisena työpäivänä minut valittiin seurakuntamme yhdeksi yhdyshenkilöksi "Usko,toivo,rakkaus" -projektiin. Samoihin aikoihin seurakunnallemme tarjottiin Helsingin seurakuntayhtymästä projektia, jolla oli hieno nimi "Paavali-case". Seurakunnaltamme kysyttiin halukkuutta olla mukana pilottihankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda uusia tapoja tavoittaa seurakunnasta vieraantuneita nuoria aikuisia. Lähdimme projektiin mukaan innokkaasti, koska yhtymästä luvattiin sekä rahaa että asiantuntija-apua.
Projekti on ollut mielenkiintoinen matka. Alussa visiomme olivat maailmaa syleileviä, mutta ne laskeutuivat melko pian tavallisen ihmisen tasolle. Ymmärsimme, että käytettävissä olevat resurssit olivat sangen rajalliset. Projektin suunnittelussa palasin graduni herättämiin ajatuksiin. Haaveilin tutkimustyötä tehdessäni seurakunnasta, jossa olisi nuorille aikuisille monenlaista toimintaa. Unelmoin siitä, ettei kaikkia nuoria aikuisia laitettaisi samaan muottiin, vaan jokainen saisi oman elämäntilanteensa, luonteensa ja mieltymystensä mukaista kristillistä toimintaa.
Paavali case -projektissa otetaan muutama askel unelmieni suuntaan. Huomiseen "Uskomattomaan iltaan" on kutsuttu henkilökohtaisella kutsulla 10 000 20-30-vuotiasta seurakunnan jäsentä Paavalin, Kallion ja Alppilan seurakunnista. Nuoria aikuisia ei ole kuitenkaan kutsuttu vain yhteen iltaan, vaan heille tarjoillaan yli kahtakymmentä erilaista seurakunnan toimintamuotoa. Mukana on erityyppisiä jumalanpalveluksia Taize-messusta Metallimessuun sekä monenlaisia ryhmiä, joissa lauletaan, tuunataan, pohditaan uskoa, parisuhdetta tai aikuiseksi kasvamiseen liittyviä kysymyksiä. Minun kontollani on luotsata yhdessä työkavereideni kanssa nuorten naisten kasvuryhmää eli Helmijuttua, Uskomaton ilta -kahvilaa sekä järjestää esittelypäivä Gospellattareista.
Projektissa on ollut uutta se, että olemme yrittäneet tehdä yhteistyötä mahdollisimman monen eri toimijan kanssa. Kutsuimme työn tiimellyksessä mukaan ensin Paavalin naapuriseurakunnat, Kallion ja Alppilan. Yhteistyötä tehdään lisäksi ainakin Kirkkohallituksen, NNKY:n, SLS:n, Kotiryhmäverkoston ja Kannelmäen seurakunnan kanssa. Tavoitteena ei ole ollut se, että mahdollisimman moni nuori aikuinen suuntaisi juuri Paavalin seurakunnan toimintaan. Sen sijaan olemme pyrkineet siihen, että seurakuntien laaja ja tasokas tarjonta voisi kohdata nuoret aikuiset. Tämän jälkeen kukaan ei saa tulla minulle marisemaan, ettei kirkko järjestä mitään kivaa toimintaa nuorille aikuisille. Kyllä ainakin meillä Paavalissa...
Tervetuloa Uskomattomaan iltaan to 25.9. klo 19. Paavalinkirkkoon (Sammatintie 5, Helsinki)! Hyvästä menosta vastaavat Kristian Meurman, Dads Hello -gospelbändi ja poppipappi Mikko Salmi. Musiikkipitoisen illan jälkeen on tarjoilua seurakuntasaleissa sekä infoa seurakuntien järjestämästä toiminnasta nuorille aikuisille. Lisätietoja löydät myös http://www.uskomatonilta.fi/ -sivustolta.
Joka tapauksessa gradua tehdessä paneuduin nuorten aikuisten kysymyksiin melko syvällisesti. Samalla pääni täyttyi ideoista siitä, miten seurakunnat voisivat kohdata paremmin nuorten aikuisten tarpeet. Viimeisten vuosien aikana nuorten aikuisten suhde seurakuntaan on ollut tapetilla kirkossa. Eräs pappi totesi humoristisesti, että termi "nuoret aikuiset" pitää olla aina mukana, jos haluaa saada projektille rahoitusta. Positiivista on se, että nuoriin aikuisiin panostetaan 2000-luvulla aivan eri tavalla kuin 1990-luvulla, vaikka vieläkin on paljon tehtävää.
Aloittaessani työt viime syksynä Paavalin seurakunnassa pääsin heti mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Toisena työpäivänä minut valittiin seurakuntamme yhdeksi yhdyshenkilöksi "Usko,toivo,rakkaus" -projektiin. Samoihin aikoihin seurakunnallemme tarjottiin Helsingin seurakuntayhtymästä projektia, jolla oli hieno nimi "Paavali-case". Seurakunnaltamme kysyttiin halukkuutta olla mukana pilottihankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda uusia tapoja tavoittaa seurakunnasta vieraantuneita nuoria aikuisia. Lähdimme projektiin mukaan innokkaasti, koska yhtymästä luvattiin sekä rahaa että asiantuntija-apua.
Projekti on ollut mielenkiintoinen matka. Alussa visiomme olivat maailmaa syleileviä, mutta ne laskeutuivat melko pian tavallisen ihmisen tasolle. Ymmärsimme, että käytettävissä olevat resurssit olivat sangen rajalliset. Projektin suunnittelussa palasin graduni herättämiin ajatuksiin. Haaveilin tutkimustyötä tehdessäni seurakunnasta, jossa olisi nuorille aikuisille monenlaista toimintaa. Unelmoin siitä, ettei kaikkia nuoria aikuisia laitettaisi samaan muottiin, vaan jokainen saisi oman elämäntilanteensa, luonteensa ja mieltymystensä mukaista kristillistä toimintaa.
Paavali case -projektissa otetaan muutama askel unelmieni suuntaan. Huomiseen "Uskomattomaan iltaan" on kutsuttu henkilökohtaisella kutsulla 10 000 20-30-vuotiasta seurakunnan jäsentä Paavalin, Kallion ja Alppilan seurakunnista. Nuoria aikuisia ei ole kuitenkaan kutsuttu vain yhteen iltaan, vaan heille tarjoillaan yli kahtakymmentä erilaista seurakunnan toimintamuotoa. Mukana on erityyppisiä jumalanpalveluksia Taize-messusta Metallimessuun sekä monenlaisia ryhmiä, joissa lauletaan, tuunataan, pohditaan uskoa, parisuhdetta tai aikuiseksi kasvamiseen liittyviä kysymyksiä. Minun kontollani on luotsata yhdessä työkavereideni kanssa nuorten naisten kasvuryhmää eli Helmijuttua, Uskomaton ilta -kahvilaa sekä järjestää esittelypäivä Gospellattareista.
Projektissa on ollut uutta se, että olemme yrittäneet tehdä yhteistyötä mahdollisimman monen eri toimijan kanssa. Kutsuimme työn tiimellyksessä mukaan ensin Paavalin naapuriseurakunnat, Kallion ja Alppilan. Yhteistyötä tehdään lisäksi ainakin Kirkkohallituksen, NNKY:n, SLS:n, Kotiryhmäverkoston ja Kannelmäen seurakunnan kanssa. Tavoitteena ei ole ollut se, että mahdollisimman moni nuori aikuinen suuntaisi juuri Paavalin seurakunnan toimintaan. Sen sijaan olemme pyrkineet siihen, että seurakuntien laaja ja tasokas tarjonta voisi kohdata nuoret aikuiset. Tämän jälkeen kukaan ei saa tulla minulle marisemaan, ettei kirkko järjestä mitään kivaa toimintaa nuorille aikuisille. Kyllä ainakin meillä Paavalissa...
Tervetuloa Uskomattomaan iltaan to 25.9. klo 19. Paavalinkirkkoon (Sammatintie 5, Helsinki)! Hyvästä menosta vastaavat Kristian Meurman, Dads Hello -gospelbändi ja poppipappi Mikko Salmi. Musiikkipitoisen illan jälkeen on tarjoilua seurakuntasaleissa sekä infoa seurakuntien järjestämästä toiminnasta nuorille aikuisille. Lisätietoja löydät myös http://www.uskomatonilta.fi/ -sivustolta.
maanantaina, syyskuuta 22, 2008
Onni ja autuus
"Näitä karkkeja me aina ostethiin Pajalasta, ko käythiin uimahallissa", totesi pellolainen ystäväni Kalliossa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Yhteinen muisto oli suloinen, koska olin juuri edellisellä viikolla ajatellut lapsuuden uintireissuja. Ala-asteikäisenä vierailimme partioporukalla kaksi kertaa vuodessa uimahallissa "Ruottin puolella" Pajalassa, joka on tullut tunnetuksi Mikael Niemen kirjasta "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä".
Ystäväni kanssa mietimme yhdessä, mikä teki uintimatkoistamme niin nostalgisia. Tärkein syy oli varmaan se, että Pellossa ei ollut uimahallia. Niinpä reissut olivat useimmille meistä talvikauden ainoita mahdollisuuksia uida. Uiminenhan taas on parasta, mitä lapset tietävät. Lisäksi linkkari- eli bussimatkat kavereiden kanssa olivat aina yhtä hauskoja. Linkkarissa oli mukavasti aikaa jutella tai riehua yhdessä. Uintireissun kruunasi herkulliset irtokarkit sekä ruotsia puhuvien lasten luoma eksoottisuuden tunne.
"Se oli tosi kiva, että me aina perjantaisin käytiin Matarengissa uimassa", kiittelimme sisarusteni kanssa vanhempiamme. Äitiä muistikuvamme nauratti. Hänen mukaansa me emme loppujen lopuksi käyneet kovinkaan usein uimahallissa. Hyvät muistot lapsuudesta olivat meille niin tärkeitä, että aika kultasi ne.
Lapsuudenmuistoista viisastuneena olen ottanut tänä syksynä itseäni niskasta kiinni ja alkanut vierailla lasten kanssa säännöllisesti uimahallissa. Uima-allas on oiva paikka osoittaa lapsille jakamatonta huomiota, jos kaikki lapset eivät ole yhden aikuisen vastuulla. Altaalla ei ole häiritsevää kännykkäää, ei houkuttelevaa tietokonetta eikä edes kahvinkeitintä. Lämmin vesi rentouttaa ihanasti, ja oppimisen ilo loistaa lasten kasvoilta.
"Äiti, sano se ääneen!" pyysi Mikael tänään iltapalapöydässä. Suuri uutinen oli se, että seuraavalla kerralla Mikael pääsee yksin äidin kanssa uimahalliin. Mikä onni ja autuus!
Ystäväni kanssa mietimme yhdessä, mikä teki uintimatkoistamme niin nostalgisia. Tärkein syy oli varmaan se, että Pellossa ei ollut uimahallia. Niinpä reissut olivat useimmille meistä talvikauden ainoita mahdollisuuksia uida. Uiminenhan taas on parasta, mitä lapset tietävät. Lisäksi linkkari- eli bussimatkat kavereiden kanssa olivat aina yhtä hauskoja. Linkkarissa oli mukavasti aikaa jutella tai riehua yhdessä. Uintireissun kruunasi herkulliset irtokarkit sekä ruotsia puhuvien lasten luoma eksoottisuuden tunne.
"Se oli tosi kiva, että me aina perjantaisin käytiin Matarengissa uimassa", kiittelimme sisarusteni kanssa vanhempiamme. Äitiä muistikuvamme nauratti. Hänen mukaansa me emme loppujen lopuksi käyneet kovinkaan usein uimahallissa. Hyvät muistot lapsuudesta olivat meille niin tärkeitä, että aika kultasi ne.
Lapsuudenmuistoista viisastuneena olen ottanut tänä syksynä itseäni niskasta kiinni ja alkanut vierailla lasten kanssa säännöllisesti uimahallissa. Uima-allas on oiva paikka osoittaa lapsille jakamatonta huomiota, jos kaikki lapset eivät ole yhden aikuisen vastuulla. Altaalla ei ole häiritsevää kännykkäää, ei houkuttelevaa tietokonetta eikä edes kahvinkeitintä. Lämmin vesi rentouttaa ihanasti, ja oppimisen ilo loistaa lasten kasvoilta.
"Äiti, sano se ääneen!" pyysi Mikael tänään iltapalapöydässä. Suuri uutinen oli se, että seuraavalla kerralla Mikael pääsee yksin äidin kanssa uimahalliin. Mikä onni ja autuus!
sunnuntai, syyskuuta 21, 2008
Suurenmoinen elämä tai ainakin päivä
Perjantai oli minulle oikea onnenpäivä. Ensin nautiskelin aamun kampaajani ammattitaidosta ja mukavasta seurasta. Oli kiva saada taas kutrit ja kulmat kuntoon. Matkalla autolleni eksyin vaatekauppaan. Yllätyin suuresti järvenpääläisen liikkeen valikoimasta, ja uudistin vaatekaappiani syksyisillä vaatteilla.
Kahdensadan metrin matka kampaajalta autolle oli mitä ilmeisemmin aivan liian pitkä: vaatekaupasta päädyin vielä kristilliseen kirjakauppaan. Ystävällinen ja avulias myyjä tiesi luontaisen heikkouteni kaupan valikoimaan ja alkoi innokkaasti tarjota uutuuksia. Niinpä mukaani tarttui lahjakirjojen lisäksi ihana levy: Juha Tapion uunituore uutuus "Suurenmoinen elämä". Nyt sitten loppukuu täytyy ottaa vähän iisimmin ja vältellä houkuttelevia kauppoja! Se on kyllä yleensä helppoa, koska elämäni kulkee pääasiassa akselilla koti-Kyrölän asema-Pasilan asema-Paavalinkirkko. Matkalle ei mahdu kovinkaan monta houkutusta!
Olen täysin hullaantunut Juha Tapion uuteen levyyn. Se on minusta ehkä vielä parempi kuin hänen edelliset levynsä; niitäkin olen kyllä kuunnellut kohtuuttoman ahkerasti. Musiikki on tarttuvaa, vihkonen on todella tyylikäs ja lauluissa on syvällinen sisältö. En ymmärrä, miten keväällä eräässä lehtijutussa sanottiin, että tällä levyllä on mukana myös pelkkiä rallatuksia. Mielestäni levyn lauluissa on paljon syvällistä parisuhdetematiikkaa sekä muuta ihmissuhdeproblematiikkaa. Kristilliset arvot ja usko kuultavat lauluista kauniisti läpi.
Edelleen voi sanoa, että Juha Tapio on pitkän parisuhteen tulkki. Tässä makupalaksi "Kaksi puuta", joka on suurenmoinen kuvaus todellisesta rakkaudesta. Romanssi- ja romahdusvaiheen jälkeen on päädytty rakkauteen, jossa mies ja nainen ovat selkeästi omia yksilöitä, mutta paljon syvemmin kiinni toisissaan kuin alkuihastuksen tunnemössössä.
KAKSI PUUTA
minä rakastan näitä
iltoja kanssasi sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme
ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä veit mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikk´et sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta...
Juha Tapio: suurenmoinen elämä
Kahdensadan metrin matka kampaajalta autolle oli mitä ilmeisemmin aivan liian pitkä: vaatekaupasta päädyin vielä kristilliseen kirjakauppaan. Ystävällinen ja avulias myyjä tiesi luontaisen heikkouteni kaupan valikoimaan ja alkoi innokkaasti tarjota uutuuksia. Niinpä mukaani tarttui lahjakirjojen lisäksi ihana levy: Juha Tapion uunituore uutuus "Suurenmoinen elämä". Nyt sitten loppukuu täytyy ottaa vähän iisimmin ja vältellä houkuttelevia kauppoja! Se on kyllä yleensä helppoa, koska elämäni kulkee pääasiassa akselilla koti-Kyrölän asema-Pasilan asema-Paavalinkirkko. Matkalle ei mahdu kovinkaan monta houkutusta!
Olen täysin hullaantunut Juha Tapion uuteen levyyn. Se on minusta ehkä vielä parempi kuin hänen edelliset levynsä; niitäkin olen kyllä kuunnellut kohtuuttoman ahkerasti. Musiikki on tarttuvaa, vihkonen on todella tyylikäs ja lauluissa on syvällinen sisältö. En ymmärrä, miten keväällä eräässä lehtijutussa sanottiin, että tällä levyllä on mukana myös pelkkiä rallatuksia. Mielestäni levyn lauluissa on paljon syvällistä parisuhdetematiikkaa sekä muuta ihmissuhdeproblematiikkaa. Kristilliset arvot ja usko kuultavat lauluista kauniisti läpi.
Edelleen voi sanoa, että Juha Tapio on pitkän parisuhteen tulkki. Tässä makupalaksi "Kaksi puuta", joka on suurenmoinen kuvaus todellisesta rakkaudesta. Romanssi- ja romahdusvaiheen jälkeen on päädytty rakkauteen, jossa mies ja nainen ovat selkeästi omia yksilöitä, mutta paljon syvemmin kiinni toisissaan kuin alkuihastuksen tunnemössössä.
KAKSI PUUTA
minä rakastan näitä
iltoja kanssasi sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme
ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä veit mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikk´et sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta...
Juha Tapio: suurenmoinen elämä
lauantaina, syyskuuta 20, 2008
Rakkautta ja erotiikkaa
Eräs tuttavani kertoi siitä, miten hänen 10-vuotias tyttärensä oli katsonut kaverin luona BB:tä. Tuttvani oli järkyttynyt asiasta, koska tyttäreltä oli kielletty kyseisen ohjelman katsominen. Niinpä hän soitti kaverin äidille ja kertoi tyttöjen puuhista. Kaverin äiti oi ilmeisen sinisilmäinen. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaista roskaa BB sisältää. Tuttavani tytär sai TV- kiellon ja luultavasti toinenkin tyttö ainakin BB-kiellon.
Meidän perheessä ei BB:tä katsella; eihän meillä ole edes telkkaria. Siitä huolimatta olen hyvin perillä siitä, että Cherylillä on kierrossa jo kolmas mies. Kiitos iltalehtien verkkosivujen tiedän kaikki ohjelman pääasiat: kenen rintoja on kopeloitu, kuka on nähty kenenkin sängyssä viime juhlien humussa ja kenestä on puhuttu selän takana paskaa. Kaikki aikuiset ymmärtävät varmasti hyvin, että ohjelmaan on valittu tietoisesti osallistujia, jotka sekoilevat mahdollisimman paljon. Valitettavasti lapset ja nuoret eivät ymmärrä ohjelman kyseenalaisia arvoja, jos heitä ei kukaan ohjaa kriittisyyteen ja terveisin arvoihin.
Rippikoulussa nuoret ovat ihmeissään, kun heille kertoo kristillisistä perhearvoista. "Seksi kuuluu avioliittoon" kuulostaa täysin fossiiliselta ajattelulta nykynuoren korvissa. BB:n, Salkkareiden ja Cosmopolitanin maailmassa sänkyyn hypätään heti, kun se on mahdollista. Uuden seksitutkimuksen mukaan suomalaiset naiset avioituivat vielä 70-luvulla pääasiassa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa he menetivät neitsyytensä. 2000-luvulla hääkellojen soidessa seksikumppaneita on ollut naisilla keskimäärin seitsemän.
Itse uskon kuitenkin siihen, että odottaminen palkitaan. Rippikoulun seurustelutunnilla käytän vieläkin havainnollistamisessa rakkauden telttaa, jonka opin omalla rippileirilläni. Rakkauden teltassa on kaksi sakaraa: uskollisuus ja hellyys, joiden pitäisi kasvaa samassa suhteessa. Sitä mukaa kuin uskollisuus ja vastuunottaminen toisesta kasvaa, voidaan edetä hellyyden osoittamisessa. Uskollisuuden sakara päättyy avioliittoon vihkimiseen, kun taas hellyyden sakara yhdyntään. Kuvion sanoma on se, että avioliiton solmiminen on paras suoja sukupuolielämälle. Epätäydellisessä maailmassa avioliittokaan ei ole tae onnesta ja autuudesta, mutta aivan varmasti se luo enemmän turvaa kuin viinanhouruiset rakkaudentunnustukset yhden illan jutuissa.
Onneksi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissakin on aina mahdollista aloittaa alusta. Pettäjän ei tarvitse enää pettää eikä yhden illan juttuja harrastaneen tarvitse jatkaa harrastustaan. Rippileirin Jeesus-filmistä minulle jäi mieleen kohtaus, jossa huorana toiminut Maria Magdaleena murtuneena puhui Mestarilleen siitä, miten hän oli huono nainen. Jeesus ei tuominnut Mariaa, vaan ilmaisi rakkaudellisesti, miten Maria oli ollut, muttei ollut enää. Hän oli saanut kaiken anteeksi.
PS. En usko, että BB:n ihmissuhdekulttuuri antaa kovinkaan todellista kuvaa maamme nuorten aikuisten tilasta. Tänä vuonna olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen sitä, miten kypsiä ja hienoja näkemyksiä parisuhteesta on niillä pareilla, joita saan vihkiä avioliittoon. Hyvä niin!
Salme Blomsterin "Kosketus" on loistava kirja seksuaalisuudesta. Tässä siitä pieni näyte:
TOISTA LÄHELLE
"Meillä ihmisillä on sylin nälkä. Joskus yritämme tyydyttää tuota nälkää menemällä sylistä syliin vain huomataksemme, ettei se toimi. Sylissä täytyy olla turvaa, huolenpitoa ja rakkautta, eikä kukaan pysty sellaista toiselle tarjoamaan ennen kuin suhde vakiintuu väliaikaisesta sitoutuneeksi. Kahden kypsän ihmisen suhde on vähitellen yhä läheisemmäksi muuttuva liitto.
Hyvä suhde kehittyy vähitellen tuttavuudesta ystävyydeksi ja ystävyydestä rakkaudeksi. Se liikkuu ikään kuin tasolta toiselle: sosiaalisesta kanssakäymisestä yhä syvemmälle aina intiimiin antautumiseen ja antamiseen. Samalla suhde laajenee koskemaan ihmisen koko minuutta, aina henkeä, sielua ja kehoa myöten.
Suhde ei voi tulla aidosti intiimiksi yhdessä illassa. Pinnalliseen tutustumiseen ja hullaantumiseen liitetty seksi jää tyhjäksi ja jättää tyhjäksi. Seksi kun ei ole sama asia kuin välittäminen tai rakastaminen. Hyvä seksielämä on prosessi. Rakkaudesta irrotettuna se on vain yksinäinen yritys täyttää tyhjyyttää jollakin, jota hän kuvittelee välittämiseksi. Monille seksi on omien tarpeitten itsekästä tyydyttämistä.
Moni nuori ja miksei aikuinenkin testaa omaa viehättävyyttään ja kelpaamistaan, arvoaan, "iskemällä" sänkykumppaneita. Tällainen narsistinen yhteydenhaku on kuitenkin onttoa ja saattaa lisätä huonouden ja riittämättömyyden tunteita, vaikka niillä saatetaan kerskailla ja siten yrittää kohottaa omaa miehisyyttä tai naiseutta. Tällöin seksi toimii rakkauden aktin, rakkauden huipentuman sijasta usein vallanhalun ja vihan välineenä.
Joillekin seksi on keino rentoutua tai purkaa ahdistusta. Tällöin on yhdentekevää, onko partneri pumpattava Barbara vai toinen ihminen, sillä vain omia tarpeitaan tyydyttävä ei rakastele toisen vaan itsensä kanssa.
Mutta mitä sanoo Raamattu todellisesta rakkaudesta? Se puhuu keskinäisestä kunnioituksesta, toisen etujen huomioon ottamisesta, jopa niiden asettamisesta omien etujen edelle. Sitoutunut liitto ei elä pelkästään tunteista, vaan myös kovasta työstä, jota rakkauden eteen on tehtävä."
Salme Blomster: Kosketus (s. 132-134)
Meidän perheessä ei BB:tä katsella; eihän meillä ole edes telkkaria. Siitä huolimatta olen hyvin perillä siitä, että Cherylillä on kierrossa jo kolmas mies. Kiitos iltalehtien verkkosivujen tiedän kaikki ohjelman pääasiat: kenen rintoja on kopeloitu, kuka on nähty kenenkin sängyssä viime juhlien humussa ja kenestä on puhuttu selän takana paskaa. Kaikki aikuiset ymmärtävät varmasti hyvin, että ohjelmaan on valittu tietoisesti osallistujia, jotka sekoilevat mahdollisimman paljon. Valitettavasti lapset ja nuoret eivät ymmärrä ohjelman kyseenalaisia arvoja, jos heitä ei kukaan ohjaa kriittisyyteen ja terveisin arvoihin.
Rippikoulussa nuoret ovat ihmeissään, kun heille kertoo kristillisistä perhearvoista. "Seksi kuuluu avioliittoon" kuulostaa täysin fossiiliselta ajattelulta nykynuoren korvissa. BB:n, Salkkareiden ja Cosmopolitanin maailmassa sänkyyn hypätään heti, kun se on mahdollista. Uuden seksitutkimuksen mukaan suomalaiset naiset avioituivat vielä 70-luvulla pääasiassa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa he menetivät neitsyytensä. 2000-luvulla hääkellojen soidessa seksikumppaneita on ollut naisilla keskimäärin seitsemän.
Itse uskon kuitenkin siihen, että odottaminen palkitaan. Rippikoulun seurustelutunnilla käytän vieläkin havainnollistamisessa rakkauden telttaa, jonka opin omalla rippileirilläni. Rakkauden teltassa on kaksi sakaraa: uskollisuus ja hellyys, joiden pitäisi kasvaa samassa suhteessa. Sitä mukaa kuin uskollisuus ja vastuunottaminen toisesta kasvaa, voidaan edetä hellyyden osoittamisessa. Uskollisuuden sakara päättyy avioliittoon vihkimiseen, kun taas hellyyden sakara yhdyntään. Kuvion sanoma on se, että avioliiton solmiminen on paras suoja sukupuolielämälle. Epätäydellisessä maailmassa avioliittokaan ei ole tae onnesta ja autuudesta, mutta aivan varmasti se luo enemmän turvaa kuin viinanhouruiset rakkaudentunnustukset yhden illan jutuissa.
Onneksi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissakin on aina mahdollista aloittaa alusta. Pettäjän ei tarvitse enää pettää eikä yhden illan juttuja harrastaneen tarvitse jatkaa harrastustaan. Rippileirin Jeesus-filmistä minulle jäi mieleen kohtaus, jossa huorana toiminut Maria Magdaleena murtuneena puhui Mestarilleen siitä, miten hän oli huono nainen. Jeesus ei tuominnut Mariaa, vaan ilmaisi rakkaudellisesti, miten Maria oli ollut, muttei ollut enää. Hän oli saanut kaiken anteeksi.
PS. En usko, että BB:n ihmissuhdekulttuuri antaa kovinkaan todellista kuvaa maamme nuorten aikuisten tilasta. Tänä vuonna olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen sitä, miten kypsiä ja hienoja näkemyksiä parisuhteesta on niillä pareilla, joita saan vihkiä avioliittoon. Hyvä niin!
Salme Blomsterin "Kosketus" on loistava kirja seksuaalisuudesta. Tässä siitä pieni näyte:
TOISTA LÄHELLE
"Meillä ihmisillä on sylin nälkä. Joskus yritämme tyydyttää tuota nälkää menemällä sylistä syliin vain huomataksemme, ettei se toimi. Sylissä täytyy olla turvaa, huolenpitoa ja rakkautta, eikä kukaan pysty sellaista toiselle tarjoamaan ennen kuin suhde vakiintuu väliaikaisesta sitoutuneeksi. Kahden kypsän ihmisen suhde on vähitellen yhä läheisemmäksi muuttuva liitto.
Hyvä suhde kehittyy vähitellen tuttavuudesta ystävyydeksi ja ystävyydestä rakkaudeksi. Se liikkuu ikään kuin tasolta toiselle: sosiaalisesta kanssakäymisestä yhä syvemmälle aina intiimiin antautumiseen ja antamiseen. Samalla suhde laajenee koskemaan ihmisen koko minuutta, aina henkeä, sielua ja kehoa myöten.
Suhde ei voi tulla aidosti intiimiksi yhdessä illassa. Pinnalliseen tutustumiseen ja hullaantumiseen liitetty seksi jää tyhjäksi ja jättää tyhjäksi. Seksi kun ei ole sama asia kuin välittäminen tai rakastaminen. Hyvä seksielämä on prosessi. Rakkaudesta irrotettuna se on vain yksinäinen yritys täyttää tyhjyyttää jollakin, jota hän kuvittelee välittämiseksi. Monille seksi on omien tarpeitten itsekästä tyydyttämistä.
Moni nuori ja miksei aikuinenkin testaa omaa viehättävyyttään ja kelpaamistaan, arvoaan, "iskemällä" sänkykumppaneita. Tällainen narsistinen yhteydenhaku on kuitenkin onttoa ja saattaa lisätä huonouden ja riittämättömyyden tunteita, vaikka niillä saatetaan kerskailla ja siten yrittää kohottaa omaa miehisyyttä tai naiseutta. Tällöin seksi toimii rakkauden aktin, rakkauden huipentuman sijasta usein vallanhalun ja vihan välineenä.
Joillekin seksi on keino rentoutua tai purkaa ahdistusta. Tällöin on yhdentekevää, onko partneri pumpattava Barbara vai toinen ihminen, sillä vain omia tarpeitaan tyydyttävä ei rakastele toisen vaan itsensä kanssa.
Mutta mitä sanoo Raamattu todellisesta rakkaudesta? Se puhuu keskinäisestä kunnioituksesta, toisen etujen huomioon ottamisesta, jopa niiden asettamisesta omien etujen edelle. Sitoutunut liitto ei elä pelkästään tunteista, vaan myös kovasta työstä, jota rakkauden eteen on tehtävä."
Salme Blomster: Kosketus (s. 132-134)
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Ota hänet vastaan
Anna-Mari Kaskisen laulu "Ota hänet vastaan" on eräs puhuttelevimmista hautajaislauluista. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla lohduton kaipaus ja valoisa toivo. Kylmät väreet kulkevat selässäni erityisesti silloin, kun työtoverini, loistavat kanttorit, Katariina Järvinen Vaasassa ja Sanna-Maarit Hakkarainen Paavalissa, laulavat sen kuolleiden kiitoksena jumalanpalveluksessa. Ehkä laulan sen sisareni kanssa vähän vaatimattomampana versiona enoni muistotilaisuudessa.
OTA HÄNET VASTAAN
Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan,
iloon loppumatomaan.
Ota hänet vastaan.
tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.
Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.
Anna-Mari Kaskinen: Minä en sinua unohda
OTA HÄNET VASTAAN
Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan,
iloon loppumatomaan.
Ota hänet vastaan.
tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.
Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.
Anna-Mari Kaskinen: Minä en sinua unohda
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
Ei enää kyyneleitä
Tänään lopetellessani työpäivää sain puhelimeeni suruviestin äidiltäni: enoni ja kummisetäni oli kuollut äkillisesti. Kiirehdin junaan ja aukaisin Raamattuni. Ajattelin lukea lohdutukseksi Psalmin 23 "Herra on minun paimeneni". Raamattuni aukesi kuitenkin Jesajan kirjan kohdalta ja luin otsikon "Ei enää kyyneleitä". Kyyneleet alkoivat virrata silmistäni vuolaasti lukiessani raamatuntekstiä. Koin, että Jumala puhui minulle sanansa kautta.
EI ENÄÄ KYYNELEITÄ
Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua,
hän armahtaa,hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä.
Kun kylvät maan,hän antaa sateen kostuttaa siemenet
niin että maan kasvu, vilja,on sankkaa ja satoisaa.
Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumellaavaralla kedolla,
ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,
saavat syödäkseen parasta hapanrehua,
jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.
Ja jokaisella vuorella, jokaisella korkealla kukkulalla
vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa suuren
surman päivänätornien sortuessa.
Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa --
sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat. Jes. 30:18-26
Teksti kosketti minua, koska kummisetäni oli ammatiltaan maanviljeljä. Loppuun saakka hän oli ahkera työmies ja kunnollinen tornionlaaksolainen mies. Kummisedästä muistan erityisesti sen, miten hän osti minulle lahjaksi upean valkoisen peilillä varustetun kirjoituspöydän muuttaessamme omaan kotiin. Usein hän myös sanoi: "Tulkaa teki meilä käyhmään." Valitettavan harvoin noudatin kutsua nyt aikuisena, vaikka lapsena ja nuorena vierailinkin kummieni luona hyvinkin usein. Yhtenä vahvana mielikuvana kummisedästä minulla on se, miten tosissaan hän lauloi sisartensa kanssa virsiä sukutapaamisissa. Turvallista matkaa Taivaan kotiin!
TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA
Täällä pohjantähden alla
kotimaamme on
ja elämämme usein onneton
Mutta tähtein tuolla puolen
koti toinen on
me vaellamme päällä maan
vain pienen tuokion
Täällä pohjantähden alla
paljon kärsitään
niin monet itkut yksin itketään
Mutta kerran kyyneleemme
siellä pyyhitään
ja suru iloon vaihtuu
kun me näämme määränpään
Tuo maa päällä pilvien
tuo maa luona Jeesuksen
Tuo maa, voi kuinka kaipaankaan
sen että nähdä saan
tuon ihmeellisen maan
Silloin toivo siivet saa kun
on mihin suunnistaa
ja sydän pieni lentää uskaltaa
Täällä pohjantähden alla
kaikki katoaa
Mutta siellä rauhan saan
joka kestää ainiaan.
Jaakko Juteini/Lasse Heikkilä
EI ENÄÄ KYYNELEITÄ
Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua,
hän armahtaa,hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä.
Kun kylvät maan,hän antaa sateen kostuttaa siemenet
niin että maan kasvu, vilja,on sankkaa ja satoisaa.
Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumellaavaralla kedolla,
ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,
saavat syödäkseen parasta hapanrehua,
jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.
Ja jokaisella vuorella, jokaisella korkealla kukkulalla
vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa suuren
surman päivänätornien sortuessa.
Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa --
sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat. Jes. 30:18-26
Teksti kosketti minua, koska kummisetäni oli ammatiltaan maanviljeljä. Loppuun saakka hän oli ahkera työmies ja kunnollinen tornionlaaksolainen mies. Kummisedästä muistan erityisesti sen, miten hän osti minulle lahjaksi upean valkoisen peilillä varustetun kirjoituspöydän muuttaessamme omaan kotiin. Usein hän myös sanoi: "Tulkaa teki meilä käyhmään." Valitettavan harvoin noudatin kutsua nyt aikuisena, vaikka lapsena ja nuorena vierailinkin kummieni luona hyvinkin usein. Yhtenä vahvana mielikuvana kummisedästä minulla on se, miten tosissaan hän lauloi sisartensa kanssa virsiä sukutapaamisissa. Turvallista matkaa Taivaan kotiin!
TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA
Täällä pohjantähden alla
kotimaamme on
ja elämämme usein onneton
Mutta tähtein tuolla puolen
koti toinen on
me vaellamme päällä maan
vain pienen tuokion
Täällä pohjantähden alla
paljon kärsitään
niin monet itkut yksin itketään
Mutta kerran kyyneleemme
siellä pyyhitään
ja suru iloon vaihtuu
kun me näämme määränpään
Tuo maa päällä pilvien
tuo maa luona Jeesuksen
Tuo maa, voi kuinka kaipaankaan
sen että nähdä saan
tuon ihmeellisen maan
Silloin toivo siivet saa kun
on mihin suunnistaa
ja sydän pieni lentää uskaltaa
Täällä pohjantähden alla
kaikki katoaa
Mutta siellä rauhan saan
joka kestää ainiaan.
Jaakko Juteini/Lasse Heikkilä
tiistaina, syyskuuta 16, 2008
Hiljaisuus ja sisäinen vapaus
Olen tilannut Kotisatama-nettikaupasta viime viikojen aikana melkoisen kasan kirjoja työtäni varten. Syynä on ollut se, että kirjat ovat olleet superhalpoja, euron kappale. Suosittelen, että käyt katsomassa valikoimaa. Vaikka parhaat on jo viety päältä, on jäljellä mainioita kirjoja esim. lahjaksi tai vaikkapa arpajaisvoitoiksi, unohtamatta omaa hengellistä rakentumista. Tässä yhdestä kirjasta pätkä; sopii mielestäni kuin nenä päähän edelliseen kirjoitukseeni kiireestä.
Hiljaisuus ja sisäinen vapaus
"Arkista stressiä. Huolia, väsymystä, pettymyksiä. Minua orjuuttavat olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Tarvitsen mahdollisuuden virkistymiseen, lepoon, vapauteen, rentoutumiseen. Pois kaikesta pakosta.
Mitä vapaus on? Ettei tarvitse väistää vihollista, että säilyttää sisäkenttäetunsa, että muuttaa sen, mikä on muutettavissa, ja hyväksyy sen, mitä ei voi muuttaa, mutta ei hetkeksikään petä omaatuntoaan eikä luovu toivosta.
Evankeliumeista huomaamme selvästi, kuinka huolellisesti Jeesus hoitaa sisäistä vapauttaan. Hän vetäytyy autioille seuduille rukoilemaan (esim. Mark. 1:35). Hän löytää levon, sisäisen rauhan. Hän ei tee sitä paetakseen vastuutaan. Päinvastoin! Levossa hän löytää tien, jota hänen tulee kulkea, sopusoinnussa tehtävänsä kanssa.
Vaarallisin viholliseni ei ole arki eikä työ. Minusta tulee oma viholliseni ja menetän elämäniloni ja -haluni, kun kadotan sen lähtökohdan, jonka olen löytänyt rukouksen hiljaisuudessa, levätessäni Jumalassa. Vapaus on siellä, missä löydän sisäisen rauha."
Per Mases: Näin avautuu Hiljaisuus (s.13-14)
Hiljaisuus ja sisäinen vapaus
"Arkista stressiä. Huolia, väsymystä, pettymyksiä. Minua orjuuttavat olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Tarvitsen mahdollisuuden virkistymiseen, lepoon, vapauteen, rentoutumiseen. Pois kaikesta pakosta.
Mitä vapaus on? Ettei tarvitse väistää vihollista, että säilyttää sisäkenttäetunsa, että muuttaa sen, mikä on muutettavissa, ja hyväksyy sen, mitä ei voi muuttaa, mutta ei hetkeksikään petä omaatuntoaan eikä luovu toivosta.
Evankeliumeista huomaamme selvästi, kuinka huolellisesti Jeesus hoitaa sisäistä vapauttaan. Hän vetäytyy autioille seuduille rukoilemaan (esim. Mark. 1:35). Hän löytää levon, sisäisen rauhan. Hän ei tee sitä paetakseen vastuutaan. Päinvastoin! Levossa hän löytää tien, jota hänen tulee kulkea, sopusoinnussa tehtävänsä kanssa.
Vaarallisin viholliseni ei ole arki eikä työ. Minusta tulee oma viholliseni ja menetän elämäniloni ja -haluni, kun kadotan sen lähtökohdan, jonka olen löytänyt rukouksen hiljaisuudessa, levätessäni Jumalassa. Vapaus on siellä, missä löydän sisäisen rauha."
Per Mases: Näin avautuu Hiljaisuus (s.13-14)
maanantaina, syyskuuta 15, 2008
Mieletön kiire vai hirveä hoppu?
Olin tänään esittäytymässä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa uusille oppilaille. Teemana oli opiskelijahyvinovinti ja paikalla oli minun lisäkseni opintopsykologi ja terveydenhoitaja. Sympaattinen ja asiansa osaava opintopsykologi ohjasi fukseja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Hän kehotti opiskelijoita tekemään itselleen opintosuunnitelman tai lukujärjestyksen, johon nämä voivat laittaa viikon menot. Esimerkkisuunnitelmassa mallioppilas Timo Tradenomi oli merkinnyt näkyviin harrastukset, ystävien tapaamiset, juhlat sekä kaikki opintotehtävät pieniksi paloiksi jaoteltuna. Lukujärjestyksen esittämisen tavoitteena oli osoittaa, miten vaativa essee ei muutu möröksi opiskelijan päässä, jos sen tekeminen on jaettu monelle eri päivälle. Tenttiin luku ei myöskään pilaa koko viikkoa, kun opiskelijalla on selkeät suunnitelmat. Silloin päivän tavoitteet saavutettuaan voi rientää harrastuksiin hyvällä omallatunnolla.
Luulen, että hyvä opintomenestykseni on johtunut pääasiassa hyvistä opiskelumetodeista. Olen tehnyt pienestä pitäen tarkat suunnitelmat siitä, millä aikataululla valmistun kokeisiin ja muihin vaativampiin tehtäviin. Niinpä en ole koskaan joutunut valvomaan öitä tenttien vuoksi enkä edes luopumaan harrastuksista tai ystävien tapaamisista koulujuttujen vuoksi. Työelämässäkin olen onnistunut melko hyvin tekemään tehokkaasti töitä sekä yhdistämään siihen tasapainoisen perhe-elämän ja jonkin verran hyviä harrastuksia. Asiathan voisi tehdä aina paremmin sekä töissä että kotona, mutta olen mielestäni löytänyt riittävän tasapainon. En ole täydellinen työntekijä enkä äiti, mutta riittävän hyvä. Tietysti pyrin korjaamaan niitä asioita, joissa voin toimia paremmin. En tee kuitenkaan muutoksia syyllisyyden painamana tai ahdistuneena, vaan levosta päin.
Asioiden paneminen tärkeysjärjestykseen on mielestäni avainasemassa siinä, ettei kiire ja stressi kuluta ihmisiä loppuun. Raamatunluku, rukous ja jumalanpalvelus on helppo jättää väliin kiireisenä aikana, vaikka silloin kristitty tarvitsee niitä kaikkin eniten. Martti Lutherin tuotteliaan elämän salaisuus ei ollut pelkästään poikkeuksellinen lahjakkuus, vaan myös se, että hän käytti joka aamu runsaasti aikaa Jumalan kanssa seurusteluun. Jumalan läsnäolossa viipyminen vapauttaa turhista kuormista ja ihmisten vaatimuksista sekä antaa energiaa tehdä ne tehtävät, jotka on tehtävä. Nyt kiireisenä syksynä olen tietoisesti viettänyt rauhallisia iltahetkiä nojatuolissa kuunnellen hyvää musiikkia ja antaen Jumalan hoitaa sieluani.
Charles Hummel on kirjoittanut aiheesta pienen kirjan "Kiireen kahleissa?". Siinä hän lainaa kokenutta puuvillatehtaan johtajaa, joka on todennut viisaasti: "Suurin vaarasi on se, että annat kiireellisten asioiden peittää tärkeät asiat alleen." Jeesus puolestaan pääsi kirjan mukaan vapaaksi kiireen kahleista odottamalla ohjeita rukouksessa. Se antoi hänelle suuntaa ja johti häntä vakaasti eteenpäin. Toivon, että minulla on aina aikaa Jumalalle ja apuani tarvitsevalle lähimmäisille, niin työssä kuin kotona. Silloin tärkeysjärjestys on kohdallaan eikä hoppu yllätä!
Luulen, että hyvä opintomenestykseni on johtunut pääasiassa hyvistä opiskelumetodeista. Olen tehnyt pienestä pitäen tarkat suunnitelmat siitä, millä aikataululla valmistun kokeisiin ja muihin vaativampiin tehtäviin. Niinpä en ole koskaan joutunut valvomaan öitä tenttien vuoksi enkä edes luopumaan harrastuksista tai ystävien tapaamisista koulujuttujen vuoksi. Työelämässäkin olen onnistunut melko hyvin tekemään tehokkaasti töitä sekä yhdistämään siihen tasapainoisen perhe-elämän ja jonkin verran hyviä harrastuksia. Asiathan voisi tehdä aina paremmin sekä töissä että kotona, mutta olen mielestäni löytänyt riittävän tasapainon. En ole täydellinen työntekijä enkä äiti, mutta riittävän hyvä. Tietysti pyrin korjaamaan niitä asioita, joissa voin toimia paremmin. En tee kuitenkaan muutoksia syyllisyyden painamana tai ahdistuneena, vaan levosta päin.
Asioiden paneminen tärkeysjärjestykseen on mielestäni avainasemassa siinä, ettei kiire ja stressi kuluta ihmisiä loppuun. Raamatunluku, rukous ja jumalanpalvelus on helppo jättää väliin kiireisenä aikana, vaikka silloin kristitty tarvitsee niitä kaikkin eniten. Martti Lutherin tuotteliaan elämän salaisuus ei ollut pelkästään poikkeuksellinen lahjakkuus, vaan myös se, että hän käytti joka aamu runsaasti aikaa Jumalan kanssa seurusteluun. Jumalan läsnäolossa viipyminen vapauttaa turhista kuormista ja ihmisten vaatimuksista sekä antaa energiaa tehdä ne tehtävät, jotka on tehtävä. Nyt kiireisenä syksynä olen tietoisesti viettänyt rauhallisia iltahetkiä nojatuolissa kuunnellen hyvää musiikkia ja antaen Jumalan hoitaa sieluani.
Charles Hummel on kirjoittanut aiheesta pienen kirjan "Kiireen kahleissa?". Siinä hän lainaa kokenutta puuvillatehtaan johtajaa, joka on todennut viisaasti: "Suurin vaarasi on se, että annat kiireellisten asioiden peittää tärkeät asiat alleen." Jeesus puolestaan pääsi kirjan mukaan vapaaksi kiireen kahleista odottamalla ohjeita rukouksessa. Se antoi hänelle suuntaa ja johti häntä vakaasti eteenpäin. Toivon, että minulla on aina aikaa Jumalalle ja apuani tarvitsevalle lähimmäisille, niin työssä kuin kotona. Silloin tärkeysjärjestys on kohdallaan eikä hoppu yllätä!
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Rohkaisevaa terapiaa
Kristittyjen yhteys on mielestäni yksi maailman upeimmista asioista. Tänään sain kokea taas sitä oikein urakalla, kun asemalta kotiin kävellessäni toimin terapeuttina kahdelle rakkaalle ystävälle. Heille tuli puheluista parempi olo, mutta minullekin tuli hyvä mieli. Iloitsin siitä, että minulla on ystäviä, joiden kanssa saan jakaa elämän ilot ja tuskat.
Uskon, että nämä kohtaamiset puhelimitse tai kasvotusten ovat siunaavia, koska niissä on läsnä Jumalan Henki. Pyhä Henki voi avata toisen ihmisen sanojen kautta monenlaisia lukkoja elämässäni. Hän ohjaa minua lempeästi näkemään niitä asioita, joissa olen toiminut väärin tai ajattelemattomasti. Useimmiten Jumalan sanat ovat kuitenkin balsamia haavoille. Ystävän sanat lohduttavat, rohkaisevat, nostavat ja kantavat, koska niissä puhuu itse Rakkaus.
Ole rohkealla mielellä.
Sanoit kerran niin
ja sanot vielä tänäänkin,
kun joudun vaikeuksiin.
Kun masennun, kun lannistun
taas saavun luoksesi,
ja kaikki haavat parantaa
voi kosketuksesi.
Anna-Mari Kaskinen: Kodin Arkihetken Raamattu, syyskuun 10. päivä
Uskon, että nämä kohtaamiset puhelimitse tai kasvotusten ovat siunaavia, koska niissä on läsnä Jumalan Henki. Pyhä Henki voi avata toisen ihmisen sanojen kautta monenlaisia lukkoja elämässäni. Hän ohjaa minua lempeästi näkemään niitä asioita, joissa olen toiminut väärin tai ajattelemattomasti. Useimmiten Jumalan sanat ovat kuitenkin balsamia haavoille. Ystävän sanat lohduttavat, rohkaisevat, nostavat ja kantavat, koska niissä puhuu itse Rakkaus.
Ole rohkealla mielellä.
Sanoit kerran niin
ja sanot vielä tänäänkin,
kun joudun vaikeuksiin.
Kun masennun, kun lannistun
taas saavun luoksesi,
ja kaikki haavat parantaa
voi kosketuksesi.
Anna-Mari Kaskinen: Kodin Arkihetken Raamattu, syyskuun 10. päivä
tiistaina, syyskuuta 09, 2008
Hämmentävää julkisuutta
Blogin pitäminen on melko uskaliasta. Väsyneenä, riehaantuneena tai tympiintyneenä kirjoitetut tekstit lähtevät suoraan maailmalle. Kotisivumme alkuaikoina olin vielä melko varovainen: Vesa tarkasti uskollisesti jokaisen tekstini ennen kuin uskalsin painaa nappulaa "julkaise". Kokemuksen karttuessa minusta on tullut paljon rohkeampi, välillä liiankin rohkea. Muutamien blogitekstien kirjoittamista olen katunut syvästi. Olen pyytänyt anteeksi niiltä ihmisiltä, joita olen loukannut tahtomattani. Luulen kuitenkin, että olen voinut sanoillani aiheuttaa haavoja, joista on jäänyt toisten sydämiin arpia.
Tänään hätkähdin, kun eräs tapaamani seurakuntalainen ilmoitti lukeneensa blogiani. Päässäni alkoi surista ja aloin miettiä, mitä kauheuksia olen viime aikoina kirjoitellut :). Toisaalta totesin tapaamalleni seurakuntalaiselle olevamme tasoissa. Edustan pappina aika uteliasta sorttia. Erilaisissa keskusteluissa kyselen ihmisten asioita hyvin avoimesti. Sen vuoksi onkin ihan reilua, että pyrin olemaan yhtä avoin omista asioistani. Minulla ei ole mitää tarvetta pitää hienoja kulisseja, päinvastoin. Välillä annan itsestäni blogissa ja keskusteluissakin tietoisesti paljon "blondimman" kuvan kuin oikeasti olenkaan. Haluan osoittaa, että papitkin voivat olla avoimia, hauskoja ja vähän hassuja, ja kuitenkin tosissaan Jumalan asialla.
Seuraan myös toisten blogeja. Niitä lukiessani olen tajunnut sen, kuinka paljastan itseäni todella paljon kirjoitusteni kautta. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, ettei se haittaa mitään. Saan olla vapaasti tällainen kuin olen. Silloin kun mokaan, pyydän anteeksi ja yritän tehdä parannuksen. Sitä on mielestäni kristityn elämä!
Et voi olla onnellinen,
jos et ole oma itsesi.
Mutta kun olet,
Jumalakin hymyilee.
Mitä enemmän
aavistan Jeesuksesta,
sitä enemmän
uskallan tutustua itseeni
ja vapautua.
Leena Lehtinen:Ilonhippuja
Tänään hätkähdin, kun eräs tapaamani seurakuntalainen ilmoitti lukeneensa blogiani. Päässäni alkoi surista ja aloin miettiä, mitä kauheuksia olen viime aikoina kirjoitellut :). Toisaalta totesin tapaamalleni seurakuntalaiselle olevamme tasoissa. Edustan pappina aika uteliasta sorttia. Erilaisissa keskusteluissa kyselen ihmisten asioita hyvin avoimesti. Sen vuoksi onkin ihan reilua, että pyrin olemaan yhtä avoin omista asioistani. Minulla ei ole mitää tarvetta pitää hienoja kulisseja, päinvastoin. Välillä annan itsestäni blogissa ja keskusteluissakin tietoisesti paljon "blondimman" kuvan kuin oikeasti olenkaan. Haluan osoittaa, että papitkin voivat olla avoimia, hauskoja ja vähän hassuja, ja kuitenkin tosissaan Jumalan asialla.
Seuraan myös toisten blogeja. Niitä lukiessani olen tajunnut sen, kuinka paljastan itseäni todella paljon kirjoitusteni kautta. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, ettei se haittaa mitään. Saan olla vapaasti tällainen kuin olen. Silloin kun mokaan, pyydän anteeksi ja yritän tehdä parannuksen. Sitä on mielestäni kristityn elämä!
Et voi olla onnellinen,
jos et ole oma itsesi.
Mutta kun olet,
Jumalakin hymyilee.
Mitä enemmän
aavistan Jeesuksesta,
sitä enemmän
uskallan tutustua itseeni
ja vapautua.
Leena Lehtinen:Ilonhippuja
maanantaina, syyskuuta 08, 2008
Enemmän Jeesusta
Vesa aikoo perustaa Facebookiin ryhmän niille, jotka haluavat repeat-nappulan kieltämistä. Siitä huolimatta kuuntelen edelleen lauluja repeat-nappula päällä. Onneksi on keksitty ovet! Eilen kaivoin kätköstä Arja Simojoen levyn "Sydämen kappeli". "Enemmän Jeesusta" koskettaa minua jälleen kerran syvältä! Siispä tässä sanat kaikille lohdutukseksi ja voimaksi!
ENEMMÄN JEESUSTA
Kun valo valloittaa,
kun vesi puhdistaa,
kun kuiskaa Henki hiljainen
ja sielu rauhan saa.
Kun melu vaikenee,
kun sydän kuuntelee,
saa nähdä taakse turhuuden
sen, mikä merkitsee.
Pyhää ja puhdasta,
valoa, kirkkautta,
oi, Pyhä Henki, lahjoita
enemmän Jeesusta!
Voimaa ja rakkautta,
uskoa, toivoa,
oi, Pyhä Henki, lahjoita
enemmän Jeesusta!
Kun armo aukeaa,
kun näkyy uusi maa,
kun usko syttyy uudestaan
ja taivas koskettaa.
Kun totuus paljastuu,
kun riittää ristinpuu,
kun katsot Hänen kasvojaan,
ei kestä mikään muu.
Pekka Simojoki
ENEMMÄN JEESUSTA
Kun valo valloittaa,
kun vesi puhdistaa,
kun kuiskaa Henki hiljainen
ja sielu rauhan saa.
Kun melu vaikenee,
kun sydän kuuntelee,
saa nähdä taakse turhuuden
sen, mikä merkitsee.
Pyhää ja puhdasta,
valoa, kirkkautta,
oi, Pyhä Henki, lahjoita
enemmän Jeesusta!
Voimaa ja rakkautta,
uskoa, toivoa,
oi, Pyhä Henki, lahjoita
enemmän Jeesusta!
Kun armo aukeaa,
kun näkyy uusi maa,
kun usko syttyy uudestaan
ja taivas koskettaa.
Kun totuus paljastuu,
kun riittää ristinpuu,
kun katsot Hänen kasvojaan,
ei kestä mikään muu.
Pekka Simojoki
Rakkaus muuttaa kaiken!
Työskentelen pappina seurakunnassa, jossa on Suomen alhaisin kirkkoonkuulumisprosentti, alle 60%. Se tarkoittaa sitä, että kohtaan toimituksissa viikottain kirkkoon kuulumattomia ihmisiä. Viime aikoina minulla on ollut hyvin mielenkiintoisia kohtaamisia ja keskusteluja näiden ihmisten kanssa. Olen huomannut sen, ettei kynnys kirkkoon monellakaan heistä ole kovinkaan korkea. Onnistunut toimitus ja/tai ystävällinen kohtaaminen samalta tasolta on saanut jo useamman henkilön toteamaan minulle: "Ehkä liitynkin takaisin kirkkoon!"
En voi ottaa näistä kohtaamisista enkä tilaisuuksista kunniaa itselleni. Uskon siihen, että olen saanut kulkea valmistetuissa askelissa; Jumala on pehmittänyt jo maaperää. Siitä huolimatta uskon, että omalla asenteellanikin on ollut jonkinlaista vaikutusta. Yritän kohdata erityisellä rakkaudella ja kunnioituksella ne ihmiset, joilla tiedän tai aistin olevan jotakin kirkkoa vastaan.
Mielestäni kirkon työntekijöillä ja aktiiviseurakuntalaisilla on varaa olla rakkaudellisia kaikkia ihmisiä kohtaan. Kun on itse saanut niin paljon rakkautta Jumalalta, voi sitä laittaa vähän kiertoon, vaikka toinen ei ansaitsisikaan sitä.
Muistan erään ärsyttävän vanhan miehen. Hän oli äänekäs jäsen piirissä, jossa kävin vierailulla. Mies suhtautui hyvin halveksivasti nuoreen naispastoriin. Hän ajatteli taatusti, ettei minulla ole mitään annettavaa hänelle. Kokoontumisen aikana mies kertoi kokemuksistaan sairaalassa. Hän oli vakavasti sairas ja tarvitsi sielunhoitajaa. Hän ei kuitenkaan kelpuuttanut ketään sairaalapapeista omaksi sielunhoitajakseen, vaan hän halusi tavata Suomen parhaan sielunhoitajan tai ainakin kuuluisimman. Vanhus esitti oudon pyynnön sairaanhoitajille, mutta nämä eivät ottaneet sitä todesta. Miksi he olisivatkaan toimineet kiukkuisen miehen pillin mukaan, jos sairaalassa oli tarjolla kasa omia pappeja?
Jumala ei kuitenkaan ajatellut samalla tavalla. Hän tahtoi palvella rakasta lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hän lähetti sairaalaan juuri silloin tunnetun sielunhoitajan, ja mies sai rauhan sydämelleen. Jumalalla on varaa rakastaa!
Vain Jumala
osaa oikeasti
rakastaa.
Leena Lehtinen
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme." 1. Joh. 4:10-11
En voi ottaa näistä kohtaamisista enkä tilaisuuksista kunniaa itselleni. Uskon siihen, että olen saanut kulkea valmistetuissa askelissa; Jumala on pehmittänyt jo maaperää. Siitä huolimatta uskon, että omalla asenteellanikin on ollut jonkinlaista vaikutusta. Yritän kohdata erityisellä rakkaudella ja kunnioituksella ne ihmiset, joilla tiedän tai aistin olevan jotakin kirkkoa vastaan.
Mielestäni kirkon työntekijöillä ja aktiiviseurakuntalaisilla on varaa olla rakkaudellisia kaikkia ihmisiä kohtaan. Kun on itse saanut niin paljon rakkautta Jumalalta, voi sitä laittaa vähän kiertoon, vaikka toinen ei ansaitsisikaan sitä.
Muistan erään ärsyttävän vanhan miehen. Hän oli äänekäs jäsen piirissä, jossa kävin vierailulla. Mies suhtautui hyvin halveksivasti nuoreen naispastoriin. Hän ajatteli taatusti, ettei minulla ole mitään annettavaa hänelle. Kokoontumisen aikana mies kertoi kokemuksistaan sairaalassa. Hän oli vakavasti sairas ja tarvitsi sielunhoitajaa. Hän ei kuitenkaan kelpuuttanut ketään sairaalapapeista omaksi sielunhoitajakseen, vaan hän halusi tavata Suomen parhaan sielunhoitajan tai ainakin kuuluisimman. Vanhus esitti oudon pyynnön sairaanhoitajille, mutta nämä eivät ottaneet sitä todesta. Miksi he olisivatkaan toimineet kiukkuisen miehen pillin mukaan, jos sairaalassa oli tarjolla kasa omia pappeja?
Jumala ei kuitenkaan ajatellut samalla tavalla. Hän tahtoi palvella rakasta lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hän lähetti sairaalaan juuri silloin tunnetun sielunhoitajan, ja mies sai rauhan sydämelleen. Jumalalla on varaa rakastaa!
Vain Jumala
osaa oikeasti
rakastaa.
Leena Lehtinen
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme." 1. Joh. 4:10-11
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Hengellisen äidin viisauksia
Sain tänään ihastuttavan lahjan. Tyttäreni oli kirjoittanut minulle kauniin viestin, joka olisi saanut kainon ihmisen jo punastumaan. Itse olisin voinut kirjoittaa samanlaisen ylistyslaulun äidilleni tuossa iässä.
Äiti on ollut suuri idolini pienestä lähtien. Välini omiin vanhempiini olivat niin läheiset ja lämpimät, ettei minulla ollut mitään tarvetta luoda kovinkaan läheisiä suhteita opettajiin tai muihin kodin ulkopuolisiin aikuisiin. En tiedä, oliko se hyvä vai huono asia.
Äitini on ollut minulle paitsi äiti, myös hengellinen äiti. Hän on upea kristityn naisen esikuva, koska hänen sydämensä on taivaassa, mutta jalat tukevasti maan kamaralla. Tässä katkelma Meän Tornionlaakso -lehdestä, jossa hänellä on oma palsta "Raamatun aarteet".
Tahdotko tulla terveeksi?
"Olen kymmeniä vuosia opettanut, ettei hiuskarvakaan putoa päästäni Taivaan Isän tietämättä. Hän tuntee meidän ajatuksemmekin kaukaa. Hänen käsissään on hyvä olla ja Hän panee pahankin palvelemaan omaa hyvää suunnitelmaansa.
Mutta entä sitten, kun itse joutuu kokemaan käytännössä, mitä on opettanut Jumalan huolenpidosta. Keväällä jalkavammani osoittautuikin vakavammaksi. Sen jälkeen sairaalakäynnit ovat kuuluneet ohjelmaani. Tämän keskellä olen kokenut valtavaa Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Sydämessäni on lepo, ilo ja rauha. Rukousten silta on kantanut läheltä ja kaukaa. Olen ihmetellyt Jumalan ja ihmisten huolenpitoa.
Kirkon lapsityön teesien mukaan lapsella on oikeus olla pieni, tietämätön ja turvassa. Ajattelen, että Jumalan lapsella ovat aikuisenakin samat oikeudet. Minun ei tarvitse tietää Jumalan suunnitelmia. Tiedän, että hän on hyvä ja tahtoo lapselleen vain parasta. Olen hänelle rakas ja tärkeä. Saan painautua Taivaallisen Isän syliin kuin lapsi isänsä syliin ja olla turvassa.
Olen kiitollinen lääketieteen valtavasta kehityksestä. Meitä hoidetaan pitkässä ketjussa. Iloitsen ja kiitän, että saan elää näin hyvässä maassa."
"Tässä valtakunnassa
ovat heikot vahvoja.,
sairas terveen parantaa,
saaja auttaa antajaa.
(Virsi 428:5)
Anja Korteniemi, Meän Tornionlaakso
Äiti on ollut suuri idolini pienestä lähtien. Välini omiin vanhempiini olivat niin läheiset ja lämpimät, ettei minulla ollut mitään tarvetta luoda kovinkaan läheisiä suhteita opettajiin tai muihin kodin ulkopuolisiin aikuisiin. En tiedä, oliko se hyvä vai huono asia.
Äitini on ollut minulle paitsi äiti, myös hengellinen äiti. Hän on upea kristityn naisen esikuva, koska hänen sydämensä on taivaassa, mutta jalat tukevasti maan kamaralla. Tässä katkelma Meän Tornionlaakso -lehdestä, jossa hänellä on oma palsta "Raamatun aarteet".
Tahdotko tulla terveeksi?
"Olen kymmeniä vuosia opettanut, ettei hiuskarvakaan putoa päästäni Taivaan Isän tietämättä. Hän tuntee meidän ajatuksemmekin kaukaa. Hänen käsissään on hyvä olla ja Hän panee pahankin palvelemaan omaa hyvää suunnitelmaansa.
Mutta entä sitten, kun itse joutuu kokemaan käytännössä, mitä on opettanut Jumalan huolenpidosta. Keväällä jalkavammani osoittautuikin vakavammaksi. Sen jälkeen sairaalakäynnit ovat kuuluneet ohjelmaani. Tämän keskellä olen kokenut valtavaa Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Sydämessäni on lepo, ilo ja rauha. Rukousten silta on kantanut läheltä ja kaukaa. Olen ihmetellyt Jumalan ja ihmisten huolenpitoa.
Kirkon lapsityön teesien mukaan lapsella on oikeus olla pieni, tietämätön ja turvassa. Ajattelen, että Jumalan lapsella ovat aikuisenakin samat oikeudet. Minun ei tarvitse tietää Jumalan suunnitelmia. Tiedän, että hän on hyvä ja tahtoo lapselleen vain parasta. Olen hänelle rakas ja tärkeä. Saan painautua Taivaallisen Isän syliin kuin lapsi isänsä syliin ja olla turvassa.
Olen kiitollinen lääketieteen valtavasta kehityksestä. Meitä hoidetaan pitkässä ketjussa. Iloitsen ja kiitän, että saan elää näin hyvässä maassa."
"Tässä valtakunnassa
ovat heikot vahvoja.,
sairas terveen parantaa,
saaja auttaa antajaa.
(Virsi 428:5)
Anja Korteniemi, Meän Tornionlaakso
perjantaina, syyskuuta 05, 2008
Hyvä hedelmäsato!
"Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki." Gal. 5:22-23
Taivaan Isä, tahdon kantaa
hyvää hedelmää.
Kiitos, että Pyhä Henki
uskon synnyttää.
Kiitos, että Henki antaa
ilon, lempeyden.
Omin voimin hedelmiä
kasvattaa voi en.
Anna-Mari Kaskinen: Kodin arkihetken Raamattu
Taivaan Isä, tahdon kantaa
hyvää hedelmää.
Kiitos, että Pyhä Henki
uskon synnyttää.
Kiitos, että Henki antaa
ilon, lempeyden.
Omin voimin hedelmiä
kasvattaa voi en.
Anna-Mari Kaskinen: Kodin arkihetken Raamattu
torstaina, syyskuuta 04, 2008
Mies, nainen ja Vanha testamentti
Olen käynyt eräässä blogissa keskustelua siitä, onko Raamattu ruumiskielteinen vai ei. Tänään löysin Sana-lehdestä TT,FL Petri Kasarin artikkelin "Mies, nainen ja Vanha testamentti" (Sana 3.9.2008). "Vanhan testamentin suhde ruumiillisuuteen on yllättävän moderni", kirjoittaa Petri Kasari.
Tässä lainauksia artikkelista.
MIES, NAINEN JA VANHA TESTAMENTTI
"Tärkein miehen ja naisen suhdetta kuvaava teksti VT:ssa on Eevan luominen. Kertomus hätkähdyttää aikansa patriarkaalisessa kulttuurissa. Luominen kylkiluuusta kuvaa naisen paikkaa miehen rinnalla, ei hänen ala- tai yläpuolellaan. Nainen on miehelle "apu, joka on ikäänkuin häntä vastapäätä" (1. Moos. 2:18). Nainen on miehen vastinkappale, miehen kaltainen, ja kuuluu yhteen miehen kanssa. Suomessa "apu" assosioituu apulaiseen. Hepreassa sanaa käytetään usein juuri Jumalasta. Dynaaminen käännös voisi olla: "minä teen hänelle kumppanin hänen pelastajakseen".
VT ei jaa ihmistä henkiseen ja ruumiilliseen. Siksi erotiikkakin on kokonaisvaltainen asia. VT:N suhde ruumiillisuuteen on yllättävän moderni. Seksuaalisuus ja erotiikka ovat positiivisia asioita. Raamatun alussa mies ja nainen luodaan "koiraaksi ja naaraaksi" (1. Moos. 1:27). Edelleen heidän käsketään "olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa" (1. Moos. 1:28). Seksi ja erotiikka ovat siis elämän tarkoitus. Pidättäytyä saa vain tilapäisesti, kuten sotaretkellä (2. Moos. 23:10-12). - - -
VT:ssa seksi on saastuttava asia (3. Moos. 15:16-24). Saastaisuussännööt kuulostavat vastenmielisiltä ja vierailta. Olivatko seksi ja erotiikka jotain likaista ja väärää?
Kyse on kuitenkin rituaalisesta saastaisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä synnin ja syyllisyyden tai häpeän kanssa. Kyse on maagisesta ajattelusta, jossa pyhinä ja saastaisina pidettyjä asioita ei saa sekoittaa keskenään. Niinpä sukupuoliyhteyden jälkeen tai kuukautistilassa ei voinut heti osallistua uskonnollisiin rituaaleihin. Saastaisuus ei aiheuttanut ongelmia rituaalitilanteen ulkopuolella.
KAUNEUDEN YLISTYSTÄ
Raamattun eroottisin kirja on Laulujen laulu. --Se kuvaa rakkauden voimaa. Se on kauneuden ylistystä ja palavaa intohimoa. Eroottisuus on avointa ja toisinaan omana aikanaankin sopimatonta.
Rakkaus esitetään kaksimielisenä fantasiamaailmana, jossa kaiken voi ymmärtää "siistillä" ja/tai eroottisella tavalla. Rakkaus on vastustamaton voima, se on yhtä pitelemätön kuin kuolema tai salama (Laul.laulu 8). Nainen on vierasmaalainen (Laul 1). Kirja hyökkää rakkauden asein kansallista umpimielisyyttä vastaan, jossa avioliitot sallitaan vain oman kansan jäsenten kanssa.
VT:ssa rakkaudella on myös jumalallinen ulottuvuus. Israelin ja Jahven suhdetta kuvataan avioliittona. Israel on myös avionrikkoja, jonka Jahve rakkaudessaan armahtaa. Rakkaudessa on aina jumalallinen kaiku (Hoosea 1-3, Jer. 2-3, Jes 54)."
Petri Kasari
Kirjoittaja on teologian tohtori ja filosofian lisensiaatti, joka opettaa uskontoa Haapavedellä
Tässä lainauksia artikkelista.
MIES, NAINEN JA VANHA TESTAMENTTI
"Tärkein miehen ja naisen suhdetta kuvaava teksti VT:ssa on Eevan luominen. Kertomus hätkähdyttää aikansa patriarkaalisessa kulttuurissa. Luominen kylkiluuusta kuvaa naisen paikkaa miehen rinnalla, ei hänen ala- tai yläpuolellaan. Nainen on miehelle "apu, joka on ikäänkuin häntä vastapäätä" (1. Moos. 2:18). Nainen on miehen vastinkappale, miehen kaltainen, ja kuuluu yhteen miehen kanssa. Suomessa "apu" assosioituu apulaiseen. Hepreassa sanaa käytetään usein juuri Jumalasta. Dynaaminen käännös voisi olla: "minä teen hänelle kumppanin hänen pelastajakseen".
VT ei jaa ihmistä henkiseen ja ruumiilliseen. Siksi erotiikkakin on kokonaisvaltainen asia. VT:N suhde ruumiillisuuteen on yllättävän moderni. Seksuaalisuus ja erotiikka ovat positiivisia asioita. Raamatun alussa mies ja nainen luodaan "koiraaksi ja naaraaksi" (1. Moos. 1:27). Edelleen heidän käsketään "olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa" (1. Moos. 1:28). Seksi ja erotiikka ovat siis elämän tarkoitus. Pidättäytyä saa vain tilapäisesti, kuten sotaretkellä (2. Moos. 23:10-12). - - -
VT:ssa seksi on saastuttava asia (3. Moos. 15:16-24). Saastaisuussännööt kuulostavat vastenmielisiltä ja vierailta. Olivatko seksi ja erotiikka jotain likaista ja väärää?
Kyse on kuitenkin rituaalisesta saastaisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä synnin ja syyllisyyden tai häpeän kanssa. Kyse on maagisesta ajattelusta, jossa pyhinä ja saastaisina pidettyjä asioita ei saa sekoittaa keskenään. Niinpä sukupuoliyhteyden jälkeen tai kuukautistilassa ei voinut heti osallistua uskonnollisiin rituaaleihin. Saastaisuus ei aiheuttanut ongelmia rituaalitilanteen ulkopuolella.
KAUNEUDEN YLISTYSTÄ
Raamattun eroottisin kirja on Laulujen laulu. --Se kuvaa rakkauden voimaa. Se on kauneuden ylistystä ja palavaa intohimoa. Eroottisuus on avointa ja toisinaan omana aikanaankin sopimatonta.
Rakkaus esitetään kaksimielisenä fantasiamaailmana, jossa kaiken voi ymmärtää "siistillä" ja/tai eroottisella tavalla. Rakkaus on vastustamaton voima, se on yhtä pitelemätön kuin kuolema tai salama (Laul.laulu 8). Nainen on vierasmaalainen (Laul 1). Kirja hyökkää rakkauden asein kansallista umpimielisyyttä vastaan, jossa avioliitot sallitaan vain oman kansan jäsenten kanssa.
VT:ssa rakkaudella on myös jumalallinen ulottuvuus. Israelin ja Jahven suhdetta kuvataan avioliittona. Israel on myös avionrikkoja, jonka Jahve rakkaudessaan armahtaa. Rakkaudessa on aina jumalallinen kaiku (Hoosea 1-3, Jer. 2-3, Jes 54)."
Petri Kasari
Kirjoittaja on teologian tohtori ja filosofian lisensiaatti, joka opettaa uskontoa Haapavedellä
Häälaulu
Tässä vinkki kauniista laulusta, joka sopii hienosti vihkimiseen tai hääjuhlaan. Se löytyy Mirja ¨Mimmu" Lassilan levyltä "Yön varjosta". Mielestäni se on erittäin onnistunut kokonaisuus sekä sanojen että sävelen osalta.
HÄÄLAULU
On talvi paennut, sateet menneet menojaan
ja kukat maahan puhkeaa.
Lintujen äänetkin ovat hellyyttä täynnä.
On aika tullut laulaa laulu rakkauden,
kahden pienen ihmisen.
On mennyt eilinen
edessänne aukee huominen.
Rakkautenne kaiken kestäköön,
kaiken uskokoon, kaiken toivokoon,
anteeksantakoon.
Rakkaudessanne Isä teitä vahvistaa,
hän teitä johdattaa joka päivä
opettaa toista armahtamaan.
Hän on rakkaus.
Rakkaus vie pilviin tai meren syvyyksiin.
Se on tulta hehkuvaa.
Arvokkaampi se on kultaa, kunniaa.
Eivät suuret vedetkään voi sitä sammuttaa,
eivät virrat upottaa,
voimakkaampi se on tuskaa,
kuolemaa. Rakkautenne...
San & säv. Mirja Lassila
Laulun yhteyteen Mimmu on kirjoittanut raamatunkohdan, joka koristaa meidänkin eteisen seinää ystävän kauniisti kirjoittamana:
"Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan." Saarn. 4:9
HÄÄLAULU
On talvi paennut, sateet menneet menojaan
ja kukat maahan puhkeaa.
Lintujen äänetkin ovat hellyyttä täynnä.
On aika tullut laulaa laulu rakkauden,
kahden pienen ihmisen.
On mennyt eilinen
edessänne aukee huominen.
Rakkautenne kaiken kestäköön,
kaiken uskokoon, kaiken toivokoon,
anteeksantakoon.
Rakkaudessanne Isä teitä vahvistaa,
hän teitä johdattaa joka päivä
opettaa toista armahtamaan.
Hän on rakkaus.
Rakkaus vie pilviin tai meren syvyyksiin.
Se on tulta hehkuvaa.
Arvokkaampi se on kultaa, kunniaa.
Eivät suuret vedetkään voi sitä sammuttaa,
eivät virrat upottaa,
voimakkaampi se on tuskaa,
kuolemaa. Rakkautenne...
San & säv. Mirja Lassila
Laulun yhteyteen Mimmu on kirjoittanut raamatunkohdan, joka koristaa meidänkin eteisen seinää ystävän kauniisti kirjoittamana:
"Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan." Saarn. 4:9
Tervetuloa!
Syksy on käynnistynyt kunnolla ja sen huomaa myös siitä, että kotisivuillamme on enemmän kävijöitä. Iloitsen suuresti teistä jokaisesta! Erityisen mukavaa on huomata, että vanhojen tuttujen lukijoiden lisäksi sivuillemme on eksynyt uusia kurkistelijoita eri puolilta Suomea.
Kiitos myös kaikista kommenteista! Olen saanut tähän mennessä varsin kesyjä kommentteja, mutta otan mielelläni vastaan myös kriittisempiä näkemykisä. Niiden hyvä puoli on siinä, että joutuu miettimään asioita uusista näkövinkkeleistä. Eiköhän se ole sitä ihmisenä kasvua parhaimmillaan,vai?
Kiitos myös kaikista kommenteista! Olen saanut tähän mennessä varsin kesyjä kommentteja, mutta otan mielelläni vastaan myös kriittisempiä näkemykisä. Niiden hyvä puoli on siinä, että joutuu miettimään asioita uusista näkövinkkeleistä. Eiköhän se ole sitä ihmisenä kasvua parhaimmillaan,vai?
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Kostanko nyt vai heti?
Minulla on ollut elämässäni muutamia tilanteita, joissa minua on kohdeltu työelämässä huonosti. Välillä olen puolustanut itse itseäni heti. Toisinaan taas olen saanut vanhemmilta ja viisaammilta neuvon, ettei minun ole järkevää siinä tilanteessa alkaa taisteluun. Nämä neuvot ovat varmasti olleet Jumalasta, koska ne ovat osoittautuneet niissä tilanteissa kullanarvoisiksi. Nämä tilanteet ovat kääntyneet tavalla tai toisella minun edukseni, koska en ole alkanut kostaa. Olen luottanut siihen, että Jumala hoitaa asiat parhain päin, koska minulla on puhtaat jauhot pussissa. Näin on myös käynyt!
Joyce Meyer kirjoittaa samasta asiasta näin teemalla "Auktoriteeteille alistuminen".
Raamattu kehottaa olemaan alamainen inhimillisille järjestykselle (1. Piet. 2:13). Meidän tulee alistua viranomaisten, seurakunnan, työnantajan, vanhempien ja puolison auktoriteetille. Kapinallisuus on eräs huonoimpia asnteita. Alistumatta ihmisen auktoriteetteihin ei voi alistua myöskään Jumalan auktoriteetille.
Kuitenkin aina kysytään: "Entä jos valtaa käytetään minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti?" Koemme yleensä epäoikeudenmukaiseksi kaiken sen, mitä emme haluaisi tehdä, joten kysymykseen on melko hankala vastata. Jumala ei halua eikä odota meitä hyväksikäytettävän. Joskus saatamme kuitenkin joutua sietämään myös mielestämme epäoikeudenmukaista kohtelua. --Elämässä voi joutua kohtaamaan epäoikeudenmukaisuutta, mutta Jumala on oikeus ja palauttaa aina oikeuden, kun kärsivällisesti luotamme Häneen. Jumala ei iloitse käsimyksestämme, mutta Hän mielistyy siihen, että pysymme oikeissa teoissa, vaikka ne merkitsisivät kärsimystä.
--
Kaikki Jumalalle tehty luo lopulta palkinnon. Jumala on aina puolellamme ja tuo oikeudenmukaisuuden elämäämme, vaikka joudummekin ajoittain kestämään tuolla hetkellä epäreilulta tuntuvia koettelemuksia.
On myös aikoja, jolloi ei tule kärsiä, vaan pitää asettua vastarintaan. --Ajoittain pitää toimia ja ajoittain olla tekemättä mitään. Jokaisen tulee etsiä Jumalaa ja seurata herkästi Hänen johdatustaan. Jotkut ovat niin arkoja, että kärsivät pitempään kuin pitäisi. Heistä tulee muiden ovimattoja, joita tallataan, ja joita kohdellaan huonosti läpi elämän. Toiset taas asettuvat vastarintaan liian nopeasti ja liian usein. Heidän tulee oppia paikallaan olemisen ja Jumalan odottamisen voima.
Ihmiset saattavat ajatella olevansa vapaita kieltäytyessään alistumasta kenenkään tahtoon. Todellisuudessa he ovat hyvin orjuutettuja. Todellinen vapaus on vapautta olla olematta vapaa silloin, kun se ei kaikille osapuolille ole hyväksi. Jumalan valtakunnan korkein laki on rakkaus.
Joyce Meyer: Älä ole kaikille mieliksi, s. 201-202
Joyce Meyer kirjoittaa samasta asiasta näin teemalla "Auktoriteeteille alistuminen".
Raamattu kehottaa olemaan alamainen inhimillisille järjestykselle (1. Piet. 2:13). Meidän tulee alistua viranomaisten, seurakunnan, työnantajan, vanhempien ja puolison auktoriteetille. Kapinallisuus on eräs huonoimpia asnteita. Alistumatta ihmisen auktoriteetteihin ei voi alistua myöskään Jumalan auktoriteetille.
Kuitenkin aina kysytään: "Entä jos valtaa käytetään minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti?" Koemme yleensä epäoikeudenmukaiseksi kaiken sen, mitä emme haluaisi tehdä, joten kysymykseen on melko hankala vastata. Jumala ei halua eikä odota meitä hyväksikäytettävän. Joskus saatamme kuitenkin joutua sietämään myös mielestämme epäoikeudenmukaista kohtelua. --Elämässä voi joutua kohtaamaan epäoikeudenmukaisuutta, mutta Jumala on oikeus ja palauttaa aina oikeuden, kun kärsivällisesti luotamme Häneen. Jumala ei iloitse käsimyksestämme, mutta Hän mielistyy siihen, että pysymme oikeissa teoissa, vaikka ne merkitsisivät kärsimystä.
--
Kaikki Jumalalle tehty luo lopulta palkinnon. Jumala on aina puolellamme ja tuo oikeudenmukaisuuden elämäämme, vaikka joudummekin ajoittain kestämään tuolla hetkellä epäreilulta tuntuvia koettelemuksia.
On myös aikoja, jolloi ei tule kärsiä, vaan pitää asettua vastarintaan. --Ajoittain pitää toimia ja ajoittain olla tekemättä mitään. Jokaisen tulee etsiä Jumalaa ja seurata herkästi Hänen johdatustaan. Jotkut ovat niin arkoja, että kärsivät pitempään kuin pitäisi. Heistä tulee muiden ovimattoja, joita tallataan, ja joita kohdellaan huonosti läpi elämän. Toiset taas asettuvat vastarintaan liian nopeasti ja liian usein. Heidän tulee oppia paikallaan olemisen ja Jumalan odottamisen voima.
Ihmiset saattavat ajatella olevansa vapaita kieltäytyessään alistumasta kenenkään tahtoon. Todellisuudessa he ovat hyvin orjuutettuja. Todellinen vapaus on vapautta olla olematta vapaa silloin, kun se ei kaikille osapuolille ole hyväksi. Jumalan valtakunnan korkein laki on rakkaus.
Joyce Meyer: Älä ole kaikille mieliksi, s. 201-202
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
