Olen käynyt eräässä blogissa keskustelua siitä, onko Raamattu ruumiskielteinen vai ei. Tänään löysin Sana-lehdestä TT,FL Petri Kasarin artikkelin "Mies, nainen ja Vanha testamentti" (Sana 3.9.2008). "Vanhan testamentin suhde ruumiillisuuteen on yllättävän moderni", kirjoittaa Petri Kasari.
Tässä lainauksia artikkelista.
MIES, NAINEN JA VANHA TESTAMENTTI
"Tärkein miehen ja naisen suhdetta kuvaava teksti VT:ssa on Eevan luominen. Kertomus hätkähdyttää aikansa patriarkaalisessa kulttuurissa. Luominen kylkiluuusta kuvaa naisen paikkaa miehen rinnalla, ei hänen ala- tai yläpuolellaan. Nainen on miehelle "apu, joka on ikäänkuin häntä vastapäätä" (1. Moos. 2:18). Nainen on miehen vastinkappale, miehen kaltainen, ja kuuluu yhteen miehen kanssa. Suomessa "apu" assosioituu apulaiseen. Hepreassa sanaa käytetään usein juuri Jumalasta. Dynaaminen käännös voisi olla: "minä teen hänelle kumppanin hänen pelastajakseen".
VT ei jaa ihmistä henkiseen ja ruumiilliseen. Siksi erotiikkakin on kokonaisvaltainen asia. VT:N suhde ruumiillisuuteen on yllättävän moderni. Seksuaalisuus ja erotiikka ovat positiivisia asioita. Raamatun alussa mies ja nainen luodaan "koiraaksi ja naaraaksi" (1. Moos. 1:27). Edelleen heidän käsketään "olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa" (1. Moos. 1:28). Seksi ja erotiikka ovat siis elämän tarkoitus. Pidättäytyä saa vain tilapäisesti, kuten sotaretkellä (2. Moos. 23:10-12). - - -
VT:ssa seksi on saastuttava asia (3. Moos. 15:16-24). Saastaisuussännööt kuulostavat vastenmielisiltä ja vierailta. Olivatko seksi ja erotiikka jotain likaista ja väärää?
Kyse on kuitenkin rituaalisesta saastaisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä synnin ja syyllisyyden tai häpeän kanssa. Kyse on maagisesta ajattelusta, jossa pyhinä ja saastaisina pidettyjä asioita ei saa sekoittaa keskenään. Niinpä sukupuoliyhteyden jälkeen tai kuukautistilassa ei voinut heti osallistua uskonnollisiin rituaaleihin. Saastaisuus ei aiheuttanut ongelmia rituaalitilanteen ulkopuolella.
KAUNEUDEN YLISTYSTÄ
Raamattun eroottisin kirja on Laulujen laulu. --Se kuvaa rakkauden voimaa. Se on kauneuden ylistystä ja palavaa intohimoa. Eroottisuus on avointa ja toisinaan omana aikanaankin sopimatonta.
Rakkaus esitetään kaksimielisenä fantasiamaailmana, jossa kaiken voi ymmärtää "siistillä" ja/tai eroottisella tavalla. Rakkaus on vastustamaton voima, se on yhtä pitelemätön kuin kuolema tai salama (Laul.laulu 8). Nainen on vierasmaalainen (Laul 1). Kirja hyökkää rakkauden asein kansallista umpimielisyyttä vastaan, jossa avioliitot sallitaan vain oman kansan jäsenten kanssa.
VT:ssa rakkaudella on myös jumalallinen ulottuvuus. Israelin ja Jahven suhdetta kuvataan avioliittona. Israel on myös avionrikkoja, jonka Jahve rakkaudessaan armahtaa. Rakkaudessa on aina jumalallinen kaiku (Hoosea 1-3, Jer. 2-3, Jes 54)."
Petri Kasari
Kirjoittaja on teologian tohtori ja filosofian lisensiaatti, joka opettaa uskontoa Haapavedellä
torstaina, syyskuuta 04, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mielestäni Laulujen laulun voi ymmärtää myös hengellisellä tavalla. Vai sisältyykö hengellellisyys sanaan "siisti"?
Itselleni tuo kirja on puhunut enimmin salaisuuksia Hengessä.
Opri
Hei Opri!
Olet aivan oikeassa. Raamatun hienous on juuri siinä, että seon niin monikerroksinen. Olen lukenut Raamatun läpi ties kuinka monta kertaa, mutta aina siitä löytää uusia asioita. erityisen paljon uusia näkökulmia löytyy silloin, kun tutkii Raamattua "hyvässä seurassa" esimerkiksi syvällsiten kirjojen avulla. Peter Halldorfin kirja "Sielun hyvä vieras -kirjoituksia Pyhästä Hengestä" on oiva opus Laulujen laulun ja monien muiden raamatunkohtien hengelliseen ymmärtämiseen.
Hän kirjoittaa näin:
"Laulujen laulu on pieni kira Raamatun keskivaiheilla. Kukaan ei oíkein tiedä, miten se on sinne joutunut. Se ei koskaan puhu Jumalasta. Siinä ei ole lainkaan rukouksia, ei mitään hengellistä ohjausta, ei yhtään uskontunnustusta. Eikä kuitenkaan Raamatussa ole toista kirjaa, jota on kommentoitu ja josta on saar´nattu niin paljon kirkon historiassa kuin Laulujen laulus´ta. Jumalanrakastajat sanovat, ettei uskon salaisuutta, näin selkeänä ja yksinkertaisena, ole missään yhtä kirkkaasti läpivalaistu. --Hän tartuu käteemme ja johdattaa meidät hellävaraisesti uskoon, jossa ei ole rangaistuksen pelkoa eikä palkinnon toivoa, jotka ajavat ihmisen Jumalan luokse. On vain voimakas halu ja kaipaus, Toisen ikävä." Halldorf (s.33-34)
Haluan tästä huolimatta pitää kiinni myös eroottisesta tulkinnasta. Onhan minua kosittu aikoinaan Laulujen laulun innoittamana :)!
Luen juuri kirjaa Sex in the Bible. En ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta mielenkiintoista on tähän mennessä ollut. Siinä oli luomiskertomuksesta tulkintaa, että ihminen on Jumalan kuva juuri seksuaalisuudessaan: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Jumalan kuvana olemisen attribuutteja ovat sukupuolisuutta kuvaavat sanat. Mielenkiintoista tässä seksuaalisuutta ylenmäärin korostavassa kulttuurissamme saada näkökulmaa siitä, että seksuaalisuus on jopa jossain määrin jumalallista. Se on kaipuuta yhteyteen, Kolmiyhteisen Jumalan kuvana olemista.
Lähetä kommentti