Työpaikalla oli jo päällä tekemisen meininki saapuessani sinne. Työtoverini ja uskollinen vapaaehtoistyöntekijämme olivat jo tekemässä täytekakkuja. Minä aloin toisen työkaverini kanssa laittamaan tilaa kuntoon sekä kattamaan pöytiä kahvi- ja mehuhetkeä varten. Kaikista haastavinta minun mielestäni oli jakaa karkit pöydille jotenkin oikeudenmukaisesti, mutta samalla houkuttelevasti!
Keittiöhommista kiirehdimme kirkkoon luomaan puitteita itse tenavakirkolle. Kulissien tekeminen yhdessä "Daniel leijonienluolassa -nukketeatteriesitystä" varten oli kerrassaan hauskaa puuhaa. Uudet ideat vain sinkoilivat työn touhussa. Luolan ja kuninkaanpalatsin lisäksi luotiin Danielin koti, johon halusin välttämättä ikkunan rukoushetkiä varten. Toiveeni pohjautui varmasti muistikuvaan jostain lastenraamatusta. Vankityrmää esittävän luolan tehoa lisättiin pitkällä rautaketjulla, joka oli melkoisen vaikuttava. Kuninkaan antamasta rukouskiellosta tuli puolestaan oikein tyylikäs, kun se liimattiin hopeiselle pahville.
Nukketeatteriesityksemme itse tenavakirkossa sujui oikein mukavasti: ei hihitystä, ei unohdettuja vuorosanoja eikä edes mykkiä mikrofoneja. Kriittinen kotiyleisöni valitti vähän Paavalinkirkon akustiikkaa, mutta sillehän nyt ei mitään voi. Iso katedraali on iso katedraali. Esikoisen mielestä esityksessä olisi ollut järkevämpää laittaa kuninkaan antama rukouskielto ensin näkyviin väärinpäin, ja sitten vain kääntää se. Hänen näkemyksensä vahvisti taas ajatustani siitä, miten hyvin nukketeatteriesitykset jäävät lasten mieleen. Juuri sillä tavalla teimme, kun esitimme samaa nukketeatteria Vaasan ruotsalaisessa seurakunnassa viisi vuotta sitten. Aika uskomatonta!
Tenavakirkko osoitti taas sen, miten taitavia monitoiminaisia minulla onkaan työkavereina. Kaikki hommat sujuivat hyvin, vaikka työtä tehtiin kiireisellä aikataululla ja pienessä paineessa. Oli hienoa nähdä, miten työkaverit ovat valmiita venymään ja ylittämään omia rajojaan. Luovassa ja hauskassa ilmapiirissä oli ilo tehdä työtä!
Nyt täytyy alkaa kuumeisesti miettimään, mikä olisi seuraavan tenavakirkon teema. Sunnuntaina 19.4. klo 16 kutsumme paikalle erityisesti seurakuntamme kolmevuotiaita, ja sen vuoksi valitsemme tenavakirkkoon helppoja laululeikkejä ja turvallisen raamatunkertomuksen. Tämän päivän paras palaute tuli eräältä isosiskolta, joka oli sitä mieltä, että myös kahdeksanvuotiaille pitäisi järjestää oma tenavakirkko. Täytyypä laittaa mietintämyssyyn!
5 kommenttia:
Nukketeatterihommia täytyy kyllä jossain vaiheessa opetella, vaikuttaa niin loistavalta havainnollistamiskeinolta. Heti alkaa raksuttaa, että mitä vastaavia voisi järjestää isommille, ehkä jotain video-/power point-juttuja...tosin nukketeatteri varmaan sopii myös nuorille ja aikuisille.
Olipa tuttu nukketeatteri tuo Daniel... Meillä edellisessä työpaikassani, päiväkodissa vieraili naapurikunnasta ryhmä, joka oli valmistellut tuon näytelmän hienoine nukkeineen ja lavasteineen.Lapset katselivat tosi keskittyneesti ja eläytyen esitystä. Olen itse ollut pari kertaa mukana perhejumalanpalveluksessa, jossa esitimme nukketeatterina kertomuksen, jossa "Jeesus sallii lasten tulla tykönsä..." (nuket oli tilattu varta vasten jostain..) Saimme hyvää palautetta. Tällaiset projektit vaativat sitoutumista suurelta joukolta eikä pienissä seurakunnissa aina ole helppoa saada vapaaehtoisia, varsinkaan jos pitää esiintyä, harmi. Kiinnostuin blogistasi, kun luin, että olet ollut täällä pohjanmaalla töissä :) Aurinkoista kevättä!
Nukketeatteri on kyllä, pikkupappi, opettelemisen arvoinen juttu. Loppujen lopuksi siihen pääsee aika helposti sisälle, kun joku vähän opastaa. Ja seurakuntatyössä on tärkeä muistaa se, että nämä ovat nimenomaan havainnollistamiskeinoja; tarkoitus ei ole tehdäkään ammattimaista nukketeatteria. Video-/powerpoint ja vastaavat jutut sopivat kyllä loistavasti vähän vanhemmille. Minun pitäisi niiden tekoa vielä opetella. Onneksi olen saanut ripareilla lainata Miehen materiaaleja :). Kannustavana esimerkkinä voin pitää äitiäni , joka vielä muutama vuosi ennen eläköitymistä opetteli tekemään power point -esityksiä ja verkkokursseja nettiin. Ei hassumpaa, vanha koirakin voi oppia uusia temppuja!
Tervetuloa, Mansikki, blogini lukijaksi ja kommentoijaksi! On totta, että tällaiset projektit vaativat vähän ylimääräistä aikaa ja energiaa, mutta ovat sen väärtejä. Aina ei tarvitse olla niin suurta joukkoa esiintymässä. Meitä oli eilen 4 näyttelijää ja joitakin nukketeattewreita olemme pystyneet esittämään kolmen hengen voimin. Nukkeja voi valmistaa itse tai tilata valmiina (esimerkiksi Irma Kontulta Oulusta, googlaamalla saa yhteystiedot). Yleensä samoja nukkeja voi käyttää aika moneen näytelmään, kun niitä vähän somistaa kyseisen tarinan asusteilla. Kulisseja saa todella kätevästi tehtyä esim. vuoraamalla kankailla tilanjakajia. Eilen käytimme lasten leikkinurkkausta kulissien pohjana. Jos olet kiinnostunut enemmänkin tällaisista projekteista, voin lähettää sinulle sähköpostilla joitakin käyttämiäni käsikirjoituksia ja kuvia esityksistä. Laita vaan sähköpostia osoitteeseen elina.koivisto@evl.fi.
Kiva lukea sun kertomuksia lapsityöstä. Sulla on kivoja ideoita. Oletko lapsityön pappina siellä kun teet niin paljon lasten juttuja?
Itselläni nykyään vastuualueena aikuis- ja evankelioimistyö mutta silti ihana käydä yhä kahdessa nimikkopäiväkodissani. Lapset on niin ihania.
Iloa!
Toimin mm. lapsi- ja perhetyön pappina. Olen tehnyt sitä ja lapsityönohjaajan hommaa melkein koko urani ajan, joten siksi näitä idoita on tarttunut mukaan matkan varrelta. Ihanaa, että teillä on nimikkopäiväkodit.
Lähetä kommentti