Nykyajan tilauslomakkeet ovat aivan eri maata. Isompien lasten koulukuvauksiin piti valita kolme erilaista asiaa: kuvan taustaväri, kehykset ja kuvavalikoima. Viime vuonna Neidin elämä oli kerta kaikkiaan kaatua siihen, että olimme menneet valitsemaan taustaväriksi sinisen. Hän oli ainoa tyttö, joka oli valinnut sinisen taustan. Kuvista tuli kaikesta tuskasta huolimatta edustavia sinisten vaatteiden kanssa; niinpä hän tänä vuonna ehdottomasti halusi valita tumman harmaan taustan, kun vaatteet olivat vaaleanharmaat. Saa nähdä millainen kuvasta oikein tulee, kun kuvaan suositellaan värikkäitä vaatteita. Saapa Neiti ainakin mieleisensä eikä kai muulla ole niin kauheasti väliä. Kehyksetkin molemmat koululaiset saivat valita aivan oman makunsa mukaan.
Koulusta tultuaan lapset olivat hyvin tietoisia siitä, millaisen kuvapaketin koulukaverit olivat valinneet. Suurin osa oli valinnut sen paketin, jota mainostettiin tilauslomakkeessa suosituimpana, ja joka oli hinnaltaan toiseksi kallein. Lapsilla oli hyvin myöskin muistissa se, että viime vuonna me valitsimme halvimman paketin. Niinpä tänä vuonna päädyin suosittelemaan toiseksi halvinta pakettia.
Tänään Kuopus toi mukanaan päiväkotikuvien tilauslomakkeen. Firma oli eri, ja hinta vielä edellistäkin huimempi. Päivittelin Miehelle, kuka olisi maksanut markka-aikana päiväkotikuvauksesta 232 markkaa, mikä on suosituimman päiväkotikuvavalikoiman hinta. Ei kukaan! Perusvalikoiman sisältökin on jotenkin niin 2000-luvun henkinen: mukana on mm. hittituote jääkaappimagneetti. Oikeasti mietin sitä, miltä taloudellisesti tiukoilla eläviltä tuntuvat tällaiset hinnat.
Neiti toimi asiamiehenä myös Kuopuksen kuvausasioissa: hän oli ehtinyt esitellä erilaiset kehysvaihtoehdot. Neiti oli suosittelut pikkuveljelleen speedy-kehyksiä, joissa on autonkuva. Pikkuveli halusi kuitenkin olla itsenäinen ja valitsi ice-kehykset, joissa on jäinen tunnelma. Näytin pojalle vielä tilauslomaketta ja varmistin, että olen ymmärtänyt hänen toiveensa oikein. "Tuleeks noi mukaan?" hän kysyi. "Joo, tulee", vastasin. "En mä sitten ota", hän tuhahti. Onneksi kohta selvisi, että hän pelkäsi saavansa kehysten mukana kuvaansa kehysmallissa irvistelevän pikkutytön!
7 kommenttia:
Voi suloinen Kuopus! :)
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että koulu- ja kerhokuvauksissa on menty aivan mielettömyyksiin. Aivan järjetöntä kilpavarustelua. Vaikka kuvaukset sinänsä on tosi hieno juttu ja niistä jää ihania muistoja, on silti tuo kuvausten hinta noussut sellaiselle tasolle, ettei siinä ole enää järjellä mitään tekemistä. Mitenkä siihen sitten voisikin vaikuttaa...?!?
Aivan sama tuska on täällä. Mutta käypä se toisinkin päin: muutama vuosi sitten päiväkotikuvaaja oli aivan upea ja teetin kuvista suuret jäljennökset nimellishintaan. Samoista olisi kuvausliikkeessä joutunut maksamaan varmastikin omaisuuden. Tosin sitten kun siirryin kehystämiseen kuvien hinta olikin jo ihan pikkuripaus.
Tuli tuosta tiukilla elämisestä mieleen, että kun muutama vuosi sitten oli se tapaus, jossa perheenäiti oli tappanut puolisonsa ja kaksi lastaan, jottei paha velkaantumiskierre paljastuisi, mainittiin lehtijutuissa ihan erikseen, että "ulosotossa oli mm. koulukuvausten laskut". Kuulostaa aika järkyttävältä, että kuvat on niin must, ettei niitä edes taloudellisessa ahdingossa uskalla jättää ottamatta! Olen joskus miettinyt, että miten paljon kivempaa olisi, jos koulukuvauksessa käytettäisiin esim. voimauttavan valokuvauksen menetelmää, jokainen lapsi saisi itse päättää kaiken kuvaan liittyvän ja kuvauksen voisi hoitaa joku VV-koulutuksen saanut, vaikkapa oman koulun sisältä. Me vuosi sitten riparilla otimme jokaisesta 50:stä nuoresta (!) nuoren kanssa voimauttavan valokuvan, jossa hän sai itse päättää kaiken kuvaan liittyvän. Miten upea elämys se olikaan teineille, joista niin monet kipuilevat "oon niin lihava ja ruma, en kelpaa kellekään enkä koskaan halua olla valokuvissa kun ne on niin kamalia"-ajatusten kanssa.
Mielettömän hieno ajatus, tyttism! Tuo on kerrassaan sellainen, jonka soisin tulevan koulumaailmaan! Sillä olisi niin paljon annettavaa lapsille! Kirjoita aiheesta Opettaja-lehteen, tai edes ehdota sitä sinne! Silläkin uhalla, että saat koulukuvaajien kiukun niskaasi. :)
Juu se toiseksi halvin on oikein hyvä. Omalla lukioaikaisella kokemuksella, silloin nämä nykyajan kotkotukset tuli koulukuvaukseen. Mutta ei me taustaväriä saatu valita. Mutta eihän pieni tyttö VOI ottaa sinistä taustaa, siitä voi saada POIKAPÖPÖJÄ! (Siis ainakin mun ala-asteaikana poika- ja tyttöpöpöt oli kova juttu. Jos jotain tuntia pidettiin muussa kuin omassa luokassa, pulpettiin piti laittaa lappu, kumpi siinä istuu, koska nämä sukupuolipöpöt tarttuu samalla tuolilla istumalla!)
Me jätimme välillä kuvat tilaamatta kokonaan silloin kun ne eivät olleet kovin onnistuneita. Täällä Brittein saarilla ei ainakaan tarvitse sitoutua maksamaan etukäteen.
Ja kun lapset olivat isompia, yhden vuoden jääminen väliin ei tuntunut häiritsevän ketään jälkikäteen.
Tilatessa valitsimme vaihtoehdon, jossa oli keskikokoiset kuvat isovanhemmille ja pienemmät albumiin. Eihän niitä kuvia tarvita monta, ne jäävät vain jonnekin lojumaan.
Kiitoksia kaikille mukavista kommenteista! Kiva kuulla, että muutkin ovat kipuilleet samankaltaisten asioiden kanssa. Tyttismin idea oli hieno voimauttavasta kuvauksesta. ehkä Anu laittaa ideaa eteenpäin :).
Lähetä kommentti