Mikael oli lauantaina aivan levottomana. Hän toisteli jatkuvasti "kotitatamaan, kotitatamaan". Yritimme anopin kanssa selittää hänelle, että Kotisatama-perhemessuun mennään vasta sunnuntaina. 2-vuotias oppi nopeasti hokemamme ja alkoi toistaa "kotitatamaan huomenna". Lauseen sisältö ei kuitenkaan auennut täysin kuopuksellemme, koska hän oli mm. kieltäytynyt päiväunille menosta vedoten tulevaan Kotisatamaan. Sunnuntainakin hän ennen illan kirkkoa vielä hoki "kotitatamaan huomenna".
Mikaelin toiminnasta tuli mieleeni ystäväni Riikan lapsuuden tokaisu, joka on ollut perheidemme piirissä sangen toistettu. Pellossa oli taas kerran seurat. Jostain syystä Riikan vanhemmat eivät aikoneet ottaa esikoistaan mukaan seuroihin. Silloin Riikka oli huokaissut raskaasti ja todennut: "Ko uskoaki pitäis ja seuroihin ei pääse".
Epäilen vahvasti, että Mikaelin motiivit eivät olleet aivan yhtä hurskaat. Syynä pikkuiselle herkkusuulle taisivat pikemminkin olla ostokset, jotka kävin hakemasssa Kotisatamaa varten. Eteisen lipaston päällä olevat limsapullot ja keksit sekä äidin ja isän työpaikalla olevat sipsipussit saivat pienen pojan pään pyörälle. Mutta viis motiiveista! Pääasia on, että kirkkoon on mukava mennä.
"Kyllä teillä Vaasassa on hyvin asiat!" totesi anoppini kertoessani kirkkokahvikulttuurista. Seurakunnassamme järjestetään nykyään kirkkokahvit kolmessa pääkirkossa joka sunnuntai. Vaasan pääkirkossa on loistava systeemi, jossa erilaiset järjestöt ovat kahvitusvuorossa. Järjestöjä on poliitiisista puolueista Vaasan oppaisiin sekä partiolaisista seurakunnan erilaisiin ryhmiin. Päivän pakettiin kuuluu kahvituksen lisäksi avustustehtävät jumalanpalveluksessa. Suosittelen kaikille seurakunnille! Systeemin kehittäminen vaatii paljon työtä, mutta se tuo uskomattoman paljon siunausta seurakuntaelämään. Jumalanpalvelus tulee paljon lähemmäksi tavallisia seurakuntalaisia, kun he pääsevät järjestönsä kautta palvelutehtäviin. Eikä tule liian raskaaksi kenellekään, kun vuoroja on yleensä vain yksi vuodessa.
Lapsillemme kirkkokahvit ovat tulleet tosi tärkeiksi. Pyhäkoulun ja ehtoollisen jälkeen on välttämätöntä pistäytyä kryptaan kirkkokahveille; siinä ei auta mitään selitykset kiireestä tai kotona odottavasta luonaasta. Tärkeää pullan ja kahvin nautiskelu tuntuu olevan myös muulle kirkkokansalle, joka kansoittaa kryptan viikko viikon perään. Yleensä vasta kahveilla huomaan, että kirkossahan olikin oikeastaan aika paljon väkeä.
Nykyajan ihmiset kaipaavat yhteyttä. Kahvia taas ei voi koskaan juoda liikaa. Pulla päivässä puolestaan pitää kurvit kunnossa. Siksi ehdotankin, että kaikissa seurakunnissa kehitetään mahdollisuuksien mukaan kirkkokahvikulttuuria. Ja tietysti muistetaan käyttää reilun kaupan kahvia!
Elina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti