Maailmankaikkeuden, maailman ja ihmisen tulevaisuus?

Olin eilen illalla hyvin mielenkiintoisella kansalaisopiston yleisöluennolla. Paikalla oli luennoimassa avaruustähtitieteen prof. Esko Valtaoja aiheesta Maailmankaikkeuden, maailman ja ihmisen tulevaisuus.

Paikalla oli auditoriollinen kaikenikäisiä kuulijoita, jotka suurella mielenkiinnolla kuuntelivat hauskaa ja suuria linjoja vetävää esitelmöijää. Luennoitsijalla oli todella sana hallussaan. Yllättävää oli huomata, miten kristillinen maailmankuva ja usko totaalisesti marginalisoitiin vain keskiaikaista ajattelua edustavaksi yleisön myötätuntoisella hymähtelyllä. Luennoitsijan mukaan ihmisen käsitys maailmasta ja maailmankaikkeudesta oli niin huomattavasti laajentunut, ettei kristillisellä maailmankuvalla ollut enää käyttöä. Luomisen, syntiinlankeemuksen ja maailmanlopun sai tyystin unohtaa. Koko kristillisen maailmankuvan pystyi kuittaamaan auttamattomasti vanhentuneena. Luennossa niputettiin samaan taantumusta edustavaan kaartiin Osama bin Laden, George Bush ja Benedictus XVI.

Uskonnolla oli mahdollisesti käyttöä ainoastaan selittämään sitä, miksi kaikki syntyi. Sille kun on luennoitsijan mukaan mahdotonta löytää selitystä ainakaan tällä hetkellä.

Luennoitsijalla oli hyvin positiivinen käsitys ihmisen ja tieteen lähes rajattomista mahdollisuuksista. Viimeaikainen kehitys tiedon, tekniikan ja lääketieteen saralla on ollut niin huimaa, että jos se jatkuu samaan tahtiin, odotettavissa on huima tulevaisuus. Yhtenä hyvänä esimerkkinä oli se, miten yhden uuden Nokian kännykän ominaisuudet olisivat vielä 40 vuotta sitten vaatineet tilaa pilvenpiirtäjän verran (kuvankehityksineen jne jne). Toisena esimerkkinä oli energiamäärä, joka ihmisellä on henkilökohtaisessa käytössään. Pitkään se oli vain yksi hevosvoima (= hevonen), mutta nyt käytössä on helpostikin 100 hv. Tulevaisuudessa käytettävissä oleva energiamäärä voisi olla jotain valtavan paljon enemmän. Lääketieteen saralla kehitys eteneen niin hurjaa vauhtia, että luennoitsija maalaili visioita lääkäreiden toimenkuvan vaihtumisesta remonttimiehistä arkkitehdeiksi. DNA on jo selvitetty ja kun proteiinien rakenne saadaan selvitettyä, ihmisellä on piirustukset itsensä tekemiseen tai ainakin hyvin pitkälle menevään muokkaamiseen.

Kun kuuntelin luentoa ja sitä seurannutta lähes kritiikitöntä keskustelua, jäin miettimään mitä tällainen nykyiseen tieteelliseen käsitykseen pohjautuva maailmankatsomus vaikuttaa ihmiskuvaan. Mikä on ihmisen arvo, merkitys, vastuu? Mikä kertoo ihmiselle oikean ja väärän vai kertooko yhtään mikään? Mikä on elämän tarkoitus? Luettuani aiemmin jotakin Richard Dawkinsin kirjoista siellä annettiin tähän kysymykseen vastaus: ihmisellä ei ole muuta merkitystä kuin olla tilapäisenä geenien säiliönä, jossa geenit odottavat pääsyään eteenpäin. Heikot karsiutuvat jatkosta ja hyvät ja suotuisat geenit pääsevät eteenpäin, se on luonnonlaki Dawkinsin mielestä. Olen tästä elämän tarkoituksesta aivan eri mieltä kuin Dawkins, mutta mielestäni hän tuo hyvin esiin sen, mitä ateistinen maailmankuva puhtaaksiviljeltynä tarkoittaa.
Jostain toisesta kirjasta luin, miten toisen maailmansodan aikana tätä "väistämätöntä luonnonlakia" käytännössä haluttiin toteuttaa ja vauhdittaa. Lopputuloksena olivat ne kauheudet natsi-Saksasta, joita saamme lukea sivistyneen ja koulutetun 1900-luvun Euroopan historiasta. Taustalla ei välttämättä ollut vain muutama mielenvikainen johtaja, vaan myös pitkään vallalla ollut tieteellinen totuus "väistämättömistä luonnonlaeista": heikot karsiutuvat ja vahvat pääsevät jatkoon.

Valtaojan luennolla tuli monesti esiin ihmisen kehittyminen humaanimmaksi, paremmaksi ja moraalisemmaksi, joka näkyy hänen mielestään mm. siinä, että sotien määrä on vähentynyt radikaalisti 1970-luvulta lähtien. En ole tästä kehityksestä ollenkaan vakuuttunut. Luettuani Alister McGrathin kirjan Ateismin lyhyt historia sain aivan toisen kuvan siitä, mihin johtaa ihmisen "vapautuminen" "keskiaikaisesta" kristinuskon ihmiskuvasta ja maailmankatsomuksesta. Tämä käsitykseni vahvistui entisestään kun luin Kommunismin mustaa kirjaa, joka kertoo hyvin seikkaperäisesti mihin johtivat ateistiset valtiokokeilut. Mielestäni näitä historian tapahtumia vasten peilatessa kristillinen ihmiskäsitys antaa hyvin järkevän selityksen.

Jäin miettimään kuinka paljon tämä maailmankatsomus ja ihmiskäsitys näkyy mediassa. Mielestäni hyvin paljon. Kristillinen maailmankatsomus ja ihmiskäsitys on mediassa ilmeisesti yhtä marginaalissa kuin tällä luennolla.

Tämä luento oli siinä mielessä avartava kokemus, että ymmärsin taas paremmin miksi niin monet eivät käy kirkossa ja miksi myös niin monet eroavat kirkosta. Jos kristillistä maailmankuvaa pidetään auttamattomasti keskiaikaisena, miten ihmeessä jumalanpalveluksella voisi silloin olla jotain annettavaa "uuteen ja ihmeelliseen" todellisuuteen astuneelle nykyihmiselle. Tässä onkin haastetta saarnoille, että niissä löytää oikeasti kosketuspintaa nykyihmisen ajatteluun.

Luin juuri laajasta ruotsalaisesta tutkimuksesta (http://www.kyrkpressen.fi/content/view/1094/895/ ), miten ruotsalaisista enää vain kolmannes pitää itseään kristittyinä. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi 2/3 ruotsalaisista ei enää pidä itseään kristittyinä?

Esko Valtaojalla oli vahva usko ihmisen ja tieteen kehittymiseen ongelmien ratkaisijana. Itse uskon että ratkaisu ja vastaus ihmisen syvimpiin ongelmiin löytyy Jeesuksen äärimmäisestä kärsimyksestä, kidutuksesta ja tuskasta ristinpuulla. Jumalan Poika kuolee koko maailman pahuuden vuoksi. Pahuuden, jolla ei loppua näy.
Vesa

Ps. Taidan käydä lainaamassa Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan kirjeenvaihtoa sisältävän kirjan Nurkkaan ajettu Jumala?