Positiivisella mielellä

On keskiviikkoilta. Kirkko on puolillaan väkeä. Tunnelma on odottava. Pienet soittajat valmistautuvat esitykseensä seurakunnan musiikkikoulun kevätmatineassa. Paikalla on äitejä, isiä, mummoja, pappoja ja pikkusisaruksia. Musiikkikoulun koordinaattori toivottaa väen tervetulleeksi på svenska, onhan kyseessä Vaasan ruotsalaisen seurakunnnan matinea.

Mikael on haltioissaan illan ohjelmasta. Hän seisoo penkillä ja taputtaa innokkaasti jokaiselle esitykselle. Välillä hän käy hakemassa kuvakirjoja ja jakelee samalla hurmurihymyjä naapuripenkkien ystävällisille tädeille ja sedille. Laura istuu rauhallisesti penkissä ja seuraa tarkasti soittajia. Ehkä mielessä on ajatus "Kyllä minäkin vielä...".

Antton on yksi illan esiintyjistä. Kappaleena on Aaronin kirjan "Puukenkätanssi", tuttu jo äidin lapsuudesta. Reippasti ekaluokkalainen astelee kirkon kuoriin ja soittaa kappaleen. Esitys menee hyvin ja loppukumarruskin muistuu mieleen. Ainoa huono puoli on siinä, että äidin videokamerassa lataus loppuu tyypillisesti kesken esityksen. Ja puolet äidin huomiosta menee videokameralla kikkailuun. Eläköön tekniikka!

Matinean jälkeen Anttonin pianonopettaja tulee kehumaan illan suorituksesta. Kyselee, onko Antton harjoitellut ahkerasti, kun viimeinen rivikin meni hienosti. Poika vakuuttaa harjoitelleensa ainakin kymmenen kertaa. "Ai, missä välissä?" ihmettelee äiti.

Iloinen, kannustava ja positiivinen opettaja on suuri lahja. Anttonin kaikki kolme pianonopettajaa ovat olleet tosi ihania. He ovat jaksaneet kehua ja rohkaista pientä soittajaa. He eivät ole asettaneet lapselle eivätkä vanhemmille liian kovia odotuksia tai paineita. "Harjoittelet sen verran kuin huvittaa" on ollut toimiva ohje ainakin meidän perheessä. Soittaminen on ollut mukavaa ja innostavaa, kun se on perustunut omaan kiinnostukseen.

Toisin oli omassa lapsuudessani. Kerran isä joutui lähtemään isosisarusteni pianotunnille mukaan, kun pienet ressukat eivät uskaltaneet mennä yksin. Opettaja oli nimittäin uhannut lyödä heitä pesäpallomailalla, jos läksy ei seuraavalla kerralla sujuisi. Jostain kummasta syystä sisarusteni soittoinnostus ei kestänyt kovinkaan kauan.

Minulla on ollut aika monta soitonopettajaa, joista suurin osa on ollut ulkomaalaisia. Joukkoon on mahtunut virolainen, englantilainen ja puolalainen viulisti sekä muutama venäläinen pianisti. Opettajan persoona ja asenne opetukseen vaikuttivat uskomattoman paljon siihen, miten harjoittelin kotona. Innostavan opettajan tuntien jälkeen harjoittelin soittoläksyjä vaikka kuinka paljon. Huonossa ohjauksessa ollessani viulu sai maata rauhassa kotelossaan. Harjoittelupaniikki iski yleensä vasta siinä vaiheessa, kun soittotuntiin oli enää hetki aikaa. Nopeasti kappaleet läpi, että tunnista selviää edes jotenkin. Haukut sieltä kuitenkin tulee! En ymmärrä, miten jaksoin jatkaa soittoharrastusta silloinkin, kun se oli pelkkää tervanjuontia. Omille lapsilleni en toivoisi samanlaista elämänkoulua. Miksi lapsen pitäisi joutua kärsimään nöyryytystä ja haukkuja mukavassa vapaa-ajanharrastuksessa?

"Lapset soittaa pianoa, kaikki on niin hianoa", laulaa Anna-Mari Kaskinen Alabasteri-levyllä. Valitettavasti vielä nykyäänkin aivan liian moni soitonopettaja, urheiluvalmentaja ja vanhempi asettaa lapsille liian suuria harrastukseen liittyviä paineita. Jossain kastekahveilla kuulin siitä, miten uusin vanhempien villitys on laittaa jalkapallossa lapsi harjoittelemaan ja pelaamaan ikäistään vanhempien ryhmään. Taka-ajatuksena on tietysti se, että lapsi kehittyy nopeammassa tahdissa. Ehkä hän silloin pääsee aikaisemmin tienaamaan suuria rahoja tai ainakin maínetta ja kunniaa. Lopputulos voi olla kuitenkin aivan toisenlainen: lapsen itsetunto saa pahan kolauksen, kun hän jää jalkoihin itseään suurempien ja taitavampien pelaajien seurassa.

Luotan rajattomasti kannustamisen, positiivisuuden ja rohkaisun voimaan. Uskon, että lapset, nuoret ja aikuiset puhkeavat kukkaan, kun heille annetaan myönteistä, mutta samalla rehellistä palautetta. Kukapa meistä ei olisi joskus liihotellut viisi senttiä maanpinnan yläpuolella saatuaan kehuja hyvästä suorituksesta! Mieti tällä viikolla, kenelle sinä voisit antaa positiivista palautetta, joka saa hänet puhkeamaan kukkaan.
Elina