Buddha vai risti?

Selasin Pirkkaa. Sisustusvinkkien keskellä oli somasti Buddhan-patsaita. Harvoin olen sistusvinkeissä nähnyt ristejä. Saman ilmiön olen huomannut kastekodeissa. Yhä useammassa kodissa on Buddhan patsaita muiden koriste-esineiden joukossa. Kristillisiin symbooleihin olen törmännyt suomalaisissa kodeissa melko harvoin. Ilahdun aina yhtä paljon, jos näen seinällä ristin, huoneentaulun, iltarukoustaulun tai muun kristinuskosta kertovan esineen.

Seurakuntien ja kokonaiskirkon mainonnassakin kartetaan usein vahvoja kristillisiä symboleja. Miksi? Eikö ole tärkeää, että seurakunta uskaltaa profiloitua selkeästi kristilliseksi myös tiedotuksessaan? Sehän ei suinkaan tarkoita sitä, että mainosten ja ilmoitusten pitäisi olla huonoja, vanhanaikaisia tai tylsiä. Työtoverini Maarian kanssa olemme päivitelleet sitä, miten liian usein nykyään lapsi- ja vanhustyöstä tulee yleisuskonnollista enkeliuskoa. Jos Jeesus unohtuu, mitä jää jäljelle. Onneksi Vaasassa ei ole näin!

Kirja-alen aikaan olen huomannut toisen mielenkiintoisen ilmiön kristillisessä maassamme. Tavallisten kirjakauppojen luetteloissa uskonnollisten kirjojen joukosta saa suurennuslasilla etsiä kristillisiä kirjoja. Ovatko ne niin suosittuja, etteivät riitä alemyyntiin? Epäilen. Enemmänkin maallemme tyypillisesti ne on "kahden regimentin opin" mukaisesti eristetty kristillisiin kirjakauppoihin, jonne tavalliset seurakuntalaiset eivät kovinkaan usein eksy, vaikka ne ovat pullollaan toinen toistaan ihanampia teoksia. Ne poikkeavat myös hengeltään normaaleista kaupoista leppoisalla ja kiireettömällä tunnelmallaan. Vaasan putiikissa saamme yleensä Vesan kanssa rauhassa tutkia uutuuksia, kun tädit leikittävät lapsia. Samanlaista palvelua ei oikein muualta löydy!

Jotta paasaukseni olisi mahdollisimman kriittinen, otan vielä kolmannen esimerkin. Lainasin isältäni kasan kirjoja. Niiden joukossa oli Wilfrid Stinissenin "Kristillinen syvämietiskely". Luulajassa ollessamme paikallinen sairaalapappi piti kyseisestä aiheesta kursseja, jotka vetosivat etenkin keski-ikäisiin naisiin. Suomessakin retriitti-kurssit ovat tulleet koko ajan suositummaksi. Kuitenkin suuri osa kansasta ei tiedä, että on olemassa retriittejä tai kristillistä syvämietiskelyä. Mantrat, feng shui sekä maan, tulen, veden ja ilman kumartaminen ovat nykysuomalaisille paljon tutumpia naistenlehtien sivuilta tai kansalaisopistojen kursseilta. Puhumattakaan aroma therapy -suihkusaippuasta, jonka sisäinen ja ulkoinen nautiskelu ei luonut lupauksistaan huolimatta rauhoittavaa auraa 1-vuotiaan kuopuksemme elämään.

En usko ihmisten tuomitsemiseen enkä todellakaan harrasta sitä tavallisten seurakuntalaisten kohtaamisissa. Sen sijaan seurakuntien työntekijät ja aktiiviseurakuntalaiset voisivat olla mielestäni rohkeampia kristillisyyden esiintuomisessa. Meillä on maailman hienoin sanoma rakastavasta ja armahtavasta Jumalasta. Meidän ei tarvitse feng shuin opein karkottaa pahoja henkiä tai selviytyä takertuvista ihmissuhteista. Me voimme jättää kaiken rukouksessa Jumalalle. Hänellä on aikaa kuunnella meidän huoliamme ja hän voi uudistaa sydämiämme. Mantran sijasta voimme hokea Jeesus-rukousta hengityksen tahdissa "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä" tai toistaa Jeesus-sanaa. Kokemuksesta voin sanoa, että se voi jäädä niin sanotusti päälle. Lapset valittavat välillä autossa: "Äiti, miksi sä taas rukoilet?" Riitta-lähetyssihteerin kanssa olemme opettaneet Vaasan päiväkodeissa Japanista kertoessamme, että amuletteja enemmän liikenteessä luo turvaa heijastimen lisäksi rakastava Taivaan Isä. Sitä ainakin tämä kuski tarvitsee!
Elina