Festarihumussa

"Tällaista on varmasti taivaassa", huokaisimme ystävieni kanssa vuonna 1994 Nuorten Kesässä Alavudella. Tapahtuma tuntui täydelliseltä nuorista neitokaisista: kuulimme innostavia puheita ja loistavaa musiikkia, ruoka oli hyvää ja silmänruokaa riitti. Nuorten Kesä -94 erosi muista lukemattomista tapahtumista tunnelmaltaan. Päiviä oli valmisteltu rukouksella. Nuoret ja aikuiset olivat pitäneet rukousvartiota kahden viikon ajan kellon ympäri ennen tapahtumaa, jos muistan oikein. Niinpä juhlateltassa oli ihmeellinen ilon, rauhan ja rakkauden ilmapiiri. Me nauroimme ja itkimme, kun meidän oli niin hyvä olla!

Eilen mieheni, ex-nuorisopastori, kysyi matkaseuraa HB:n konserttiin Nuorten Kesään. Perheemme nuorimmaiset, 2- ja 6-vuotiaat HB-fanit, olivat heti valmiita lähtöön. Minä ja esikoinen olimme vähän nihkeämpiä. Pidän kyllä HB:n raskaasta, Nightwish-tyyppisestä melodisesta rokista, mutta kolmas konsertti reilun kahden kuukauden sisällä tuntui keski-ikäistyvästä rouvasta jo vähän yliampuvalta. Suunnittelin rauhallista koti-iltaa sohvalla jonkin hyvän kirjan ja lautapelien parissa. Muutaman houkuttelun jälkeen muutin kuitenkin mieleni, vaihdoin nopeasti katu-uskottavammat festarivaatteet ja korkeakorkoiset kesäsandaalit. Festareillahan on aina auringonpaistetta ja hyvää tunnelmaa!


Jo matkalla olin varma siitä, että valintani oli oikea. Vähän ennen Ryttylää tuli niin kaamea sadekuuro ja tuulenpuuska, etten kuskin paikalta tahtonut nähdä yhtään mitään. Matka sujui kuitenkin hyvin ja turvallisesti. En voinut siitäkään ottaa kunniaa itselleni. Hurskas lapsemme totesi useamman kerran takapenkiltä, että matka sujuu hyvin, koska hän rukoilee. Hyvä niin!


Perillä parkkeerasin auton mutaiselle pellolle ja hyppelimme koko perheellä lätäköiden ja mutaisten paikkojen ohi kohti ensimmäisiä tuttuja. Vastuuntuntoinen keski-ikäinen äiti olisi varmasti ollut huolissaan lasten kenkien kastumisesta, sadeasusteiden ja sateenvarjojen puuttumisesta sekä omien juhlasandaalien kohtalosta. Mitä vielä! "Ihana seikkailu!" huudahtelin hilpeästi lapsille ja kiitin miestäni siitä, että hän houkutteli minut mukaansa.


Ilta oli ihana. Kahviteltassa oli tunnelmaa, kun sade ropisi kattoon ja nautiskelimme tuoreista pullista, limsasta ja kahvista. Nuorten teltassa kuuntelimme HB:tä ja muita illan artisteja; Jumalan Sanaakin kuulimme bändien lomassa. Välillä ukkoskuuro katkaisi sähköt, mutta mitäs siitä. Jumalan läsnäolossa on hyvä olla säällä kuin säällä. Parasta tapahtumassa oli vanhojen ystävien ja tuttujen tapaaminen. Lämpimiä kohtaamisia ja mukavia muistoja eri elämänvaiheista. "Sinäkin täällä, vieläkö muistat?" Tällaista on varmaan taivaassa!
Elina



PS. HB-fanien illan kruunasi Johanna-laulajan omakätinen nimikirjoitus, jossa hän toivotti oikein nimeltä Taivaan Iskän huolenpitoa ja siunausta. Vau, mikä ilta!