Shoppaillaan ja sisustetaan!

Uuden elämäntilanteen myötä olen taas huomannut, että olen enneagrammi-teorian luonnetyyppini mukaan projekti-ihminen henkeen ja vereen. Viime kesän keskityin työn ja lasten lisäksi itseni hoitamiseen: kävin kuntosalilla ja jumpissa kuin hullu, hankin kalliita ihonhoitotuotteita sekä täydensin puuttellista meikkivalikoimaa hankkimalla mm. elämäni ensimmäiset luomivärit. Tänä kesänä itseni hoitaminen on jäänyt vähille. Kuntosalit ja kävelylenkit ovat jääneet vähiin, hiukset ovat kasvaneet auttamattomasti mallistaan ja kalliiden ihonhoitotuotteiden loputtua olen palannut taas tuttuun ja turvalliseen puhdistusmaitoon, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Naama näyttää aivan samalta!

Itseni sijaan olen satsannut tämän kesän kodinlaittoon. Sisustamisesta on tullut hetkeksi elämäni projekti. Sisustajan näkökulmasta kotimme sijainti on erinomainen: huonekaluliikkeiden suuret myymälät sijaitsevat kaikki vajaan puolen tunnin matkan etäisyydellä. Niinpä olen tänään suhaillut pitkin Vantaata hankkien kotiimme tarpeellisia huonekaluja ja tekstiilejä. Onnistumisprosenttini on ollut huima. Vai mitä sanotte päivän saldosta: kaksi kirjahyllyä, olohuoneeseen taso ja matto, keittiöön lamppu sekä kahdet verhot?

Minusta on tullut hyvin itsenäinen shoppailija. Hankin kaikki tavarat aivan yksin, ja kannoin 27 kilon kirjahyllypakkauksen Ikeasta autoon. Viime kesän ja talven kuntoiluprojektikaan ei siis ole mennyt millään muotoa hukkaan! Ainoana avustajana minulla on ollut Pyhä Henki. Uskon lapsellisesti siihen, että Jumala on kiinnostunut myös sisustamisesta. Ninpä etsin kaikkia hankintoja rukouksen hengessä.

Mielestäni sain tänään lukuisia rukousvastauksia. Olohuoneen matto sopi paljon paremmin kokonaisuuteen kuin kuvittelin. Kirjahyllyn sain puolestaan 60% alennuksella, koska olin nuohonnut internetissä ja löytänyt huipputarjouksen, jota ei edes myyjä ollut huomannut. Lampunkin osto sujui mieheni toiveiden mukaan edullisesti: toisessa liikkeessä lähes samanlainen valaisin olisi maksanut neljä kertaa enenmmän. Taas kerran huomasin, miten eurot sotkevat pikkuisen pääni. Aloin ymmärtää hintojen suuruutta vasta, kun niitä mielessäni kerroin markoiksi. Sillä ON jotain väliä, maksaako lamppu 25 euroa vai yli 100 euroa!

Minusta alkaa tuntua jo samalta kuin eräästä Amandasta, jonka blogikirjoituksia olen lukenut. (Hän on takuulla samaa luonnetyyppiä kuin minä, aito seiska.) Hän sanoo, että hänen elämänsä pyyhkii niin hyvin, että hän alkaa olla itselleen kateellinen :). Onneksi Jumala pitää minua vähän nöyränä tai ehkä Jumalan ei tarvitse, osaan tehdä sen hyvin itsekin. Tänään mm. huomasin verhokaupan kassalla unohtaneeni lompakon kotiin. Lauran ihastuttava prinsessaverhokangas sai jäädä hetkeksi odottamaan kaupan kassalle, kun ajelin kuuden kilometrin ylimääräisen reitin. Onneksi olin vielä Järvenpäässä, Ikean tai Kodin Anttilan kassalta olisi ollut tylsempää palata kotiin! Voin muuten myöntää, ettei ollut edes ensimmäinen kerta tämä unohdus. Seiskana otin senkin mukavana päivän piristyksenä, joka teki tästä päivästä unohtumattoman elämän helminauhassa. "Kaikkea voi sattua, käytä aina hellehattua..." Elina