Ei enää kyyneleitä

Tänään lopetellessani työpäivää sain puhelimeeni suruviestin äidiltäni: enoni ja kummisetäni oli kuollut äkillisesti. Kiirehdin junaan ja aukaisin Raamattuni. Ajattelin lukea lohdutukseksi Psalmin 23 "Herra on minun paimeneni". Raamattuni aukesi kuitenkin Jesajan kirjan kohdalta ja luin otsikon "Ei enää kyyneleitä". Kyyneleet alkoivat virrata silmistäni vuolaasti lukiessani raamatuntekstiä. Koin, että Jumala puhui minulle sanansa kautta.

EI ENÄÄ KYYNELEITÄ

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua,
hän armahtaa,hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä.

Kun kylvät maan,hän antaa sateen kostuttaa siemenet
niin että maan kasvu, vilja,on sankkaa ja satoisaa.
Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumellaavaralla kedolla,
ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,
saavat syödäkseen parasta hapanrehua,
jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.
Ja jokaisella vuorella, jokaisella korkealla kukkulalla
vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa suuren
surman päivänätornien sortuessa.
Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa --
sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat. Jes. 30:18-26

Teksti kosketti minua, koska kummisetäni oli ammatiltaan maanviljeljä. Loppuun saakka hän oli ahkera työmies ja kunnollinen tornionlaaksolainen mies. Kummisedästä muistan erityisesti sen, miten hän osti minulle lahjaksi upean valkoisen peilillä varustetun kirjoituspöydän muuttaessamme omaan kotiin. Usein hän myös sanoi: "Tulkaa teki meilä käyhmään." Valitettavan harvoin noudatin kutsua nyt aikuisena, vaikka lapsena ja nuorena vierailinkin kummieni luona hyvinkin usein. Yhtenä vahvana mielikuvana kummisedästä minulla on se, miten tosissaan hän lauloi sisartensa kanssa virsiä sukutapaamisissa. Turvallista matkaa Taivaan kotiin!

TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA

Täällä pohjantähden alla
kotimaamme on
ja elämämme usein onneton
Mutta tähtein tuolla puolen
koti toinen on
me vaellamme päällä maan
vain pienen tuokion

Täällä pohjantähden alla
paljon kärsitään
niin monet itkut yksin itketään
Mutta kerran kyyneleemme
siellä pyyhitään
ja suru iloon vaihtuu
kun me näämme määränpään

Tuo maa päällä pilvien
tuo maa luona Jeesuksen
Tuo maa, voi kuinka kaipaankaan
sen että nähdä saan
tuon ihmeellisen maan

Silloin toivo siivet saa kun
on mihin suunnistaa
ja sydän pieni lentää uskaltaa
Täällä pohjantähden alla
kaikki katoaa
Mutta siellä rauhan saan
joka kestää ainiaan.

Jaakko Juteini/Lasse Heikkilä