Free counter and web stats

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Mieletön kiire vai hirveä hoppu?

Olin tänään esittäytymässä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa uusille oppilaille. Teemana oli opiskelijahyvinovinti ja paikalla oli minun lisäkseni opintopsykologi ja terveydenhoitaja. Sympaattinen ja asiansa osaava opintopsykologi ohjasi fukseja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Hän kehotti opiskelijoita tekemään itselleen opintosuunnitelman tai lukujärjestyksen, johon nämä voivat laittaa viikon menot. Esimerkkisuunnitelmassa mallioppilas Timo Tradenomi oli merkinnyt näkyviin harrastukset, ystävien tapaamiset, juhlat sekä kaikki opintotehtävät pieniksi paloiksi jaoteltuna. Lukujärjestyksen esittämisen tavoitteena oli osoittaa, miten vaativa essee ei muutu möröksi opiskelijan päässä, jos sen tekeminen on jaettu monelle eri päivälle. Tenttiin luku ei myöskään pilaa koko viikkoa, kun opiskelijalla on selkeät suunnitelmat. Silloin päivän tavoitteet saavutettuaan voi rientää harrastuksiin hyvällä omallatunnolla.

Luulen, että hyvä opintomenestykseni on johtunut pääasiassa hyvistä opiskelumetodeista. Olen tehnyt pienestä pitäen tarkat suunnitelmat siitä, millä aikataululla valmistun kokeisiin ja muihin vaativampiin tehtäviin. Niinpä en ole koskaan joutunut valvomaan öitä tenttien vuoksi enkä edes luopumaan harrastuksista tai ystävien tapaamisista koulujuttujen vuoksi. Työelämässäkin olen onnistunut melko hyvin tekemään tehokkaasti töitä sekä yhdistämään siihen tasapainoisen perhe-elämän ja jonkin verran hyviä harrastuksia. Asiathan voisi tehdä aina paremmin sekä töissä että kotona, mutta olen mielestäni löytänyt riittävän tasapainon. En ole täydellinen työntekijä enkä äiti, mutta riittävän hyvä. Tietysti pyrin korjaamaan niitä asioita, joissa voin toimia paremmin. En tee kuitenkaan muutoksia syyllisyyden painamana tai ahdistuneena, vaan levosta päin.

Asioiden paneminen tärkeysjärjestykseen on mielestäni avainasemassa siinä, ettei kiire ja stressi kuluta ihmisiä loppuun. Raamatunluku, rukous ja jumalanpalvelus on helppo jättää väliin kiireisenä aikana, vaikka silloin kristitty tarvitsee niitä kaikkin eniten. Martti Lutherin tuotteliaan elämän salaisuus ei ollut pelkästään poikkeuksellinen lahjakkuus, vaan myös se, että hän käytti joka aamu runsaasti aikaa Jumalan kanssa seurusteluun. Jumalan läsnäolossa viipyminen vapauttaa turhista kuormista ja ihmisten vaatimuksista sekä antaa energiaa tehdä ne tehtävät, jotka on tehtävä. Nyt kiireisenä syksynä olen tietoisesti viettänyt rauhallisia iltahetkiä nojatuolissa kuunnellen hyvää musiikkia ja antaen Jumalan hoitaa sieluani.

Charles Hummel on kirjoittanut aiheesta pienen kirjan "Kiireen kahleissa?". Siinä hän lainaa kokenutta puuvillatehtaan johtajaa, joka on todennut viisaasti: "Suurin vaarasi on se, että annat kiireellisten asioiden peittää tärkeät asiat alleen." Jeesus puolestaan pääsi kirjan mukaan vapaaksi kiireen kahleista odottamalla ohjeita rukouksessa. Se antoi hänelle suuntaa ja johti häntä vakaasti eteenpäin. Toivon, että minulla on aina aikaa Jumalalle ja apuani tarvitsevalle lähimmäisille, niin työssä kuin kotona. Silloin tärkeysjärjestys on kohdallaan eikä hoppu yllätä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Viisasta puhetta!