Viime viikon aikana löysimme lasten kanssa kaksi harrastusta, jotka ovat olleet kesällä enemmän tai vähemmän unohduksissa, kirjojen lukemisen ja lautapelien pelaamisen. Oikeasti en muista, koska olisimme lukeneet yhdessä niin vähän kirjoja kuin tänä kesänä. Se on johtunut ensinnäkin siitä, että lapset ovat menneet nukkumaan iltakyläilyjen ja ulkoleikkien vuoksi paljon myöhemmin kuin talviaikaan. Toisena syynä on ollut se, että Mies on hoitanut nukutukset hyvin usein minun iltakävelyjeni vuoksi. Kyllä he varmaan ovat jotain lukeneet, mutta minä olen jäänyt liian usein paitsi yhteistä kulttuurihetkeä. Peppi Pitkätossun aloittaminen tuntui eilen juhlahetkeltä!
Odotan innolla syksyisiä pitkiä iltoja, koska kaikki lapsemme ovat nyt mainiossa pelailuiässä. Kukaan ei vielä valita sitä, että pelit olisivat liian lapsellisia; ja toisaalta Kuopuskin pysyy mukana jo melkein kaikissa peleissä. Pelikauden avauksemme oli lauantaina melkoisen äänekäs ja täynnä tunteita. En voinut taas kuin ihmetellä sitä, miten tosissaan lapset ottavat pelaamisen. Vaikka kinaaminen ja huutaminen välillä ärsyttikin minua, ajattelin, miten yhteinen pelaaminen on mitä parhainta kasvatustyötä. Pelissä lapset voivat turvallisesti kohdata epäonnistumisia ja pettymyksiä sekä oppia odottamaan vuoroaan. Mitäs siitä, vaikka välillä hermot menevät ja arpakuutio saa kyytiä!
1 kommentti:
Lukeminen on ihanaa! Ja ääneen lukeminen myös. Joskus aikuisena on myös ihanaa, jos joku lukee itselle ääneen. Siinä on jotain äärimmäisen viehättävää. Välillä on tullut jopa tehtyä sellaista, että vuorotellen on luettu luku luvulta toiselle ääneen ja kuunteluvuorolainen on sitten tehnyt ohessa jotain muuta: leiponut, neulonut, virkannut, levännyt, tms. :)
Lähetä kommentti