Tulkaa lasten kaltaisiksi!

Pohjalainen uutisoi eilen näyttävästi vauvakirkosta, jota vietimme sunnuntaina Vaasan kirkossa. Olimme lähettäneet henkilökohtaiset kutsut n. 450 vauvalle, joista paikalla oli ehkä 60. Nykyajan vauvatkin kun tahtovat olla niin kiireisiä. Joka tapauksessa näytti hienolta, kun vauvat vanhempineen ja sisaruksineen täyttivät pitkän käytävän kastekynttilöiden sytyttämisen ja siunauksen ajaksi. Artikkelissa haastatellut vanhemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä vauvakirkkoon, jota toimittaja kuvasi mieleenpainuvaksi, lyhyeksi ja lasten ehdoilla toimitetuksi. Kirkkohetki oli jutun mukaan herkistänyt monen vanhemman mielen, ja sitä oli pidetty kauniina.

Kotona vauvakirkosta saamani palaute oli hieman toisenlaista. Kysyin Lauralta, oliko vauvakirkko hyvä. "Ei!" kuului kriittisen neidin vastaus. "Oliko siinä mitään hyvää?" jatkoin kerjäten positiivisia kommentteja. "No se yksi juttu", jatkoi kriitikkoni. ´"Ai se näytelmä, vai?" kyselin. "Joo se. Mutta miksi niiden näyttelijöiden asujen alta näkyi vaatteet? Jaanalla näkyi hiha. Eikä Monika näyttänyt yhtään mieheltä!" kuuluivat asiantuntevat kommentit.

Perheessämme on siis kasvamassa varteenotettava kriitikko esimerkiksi Hesarin kulttuuriosastolle. Anttoniltakin olen saanut aika usein murskakrittiikiä erilaisten muiden mielestä aivan hyvien juttujen jälkeen. Vesalle valittelin sitä, että joudun elämään kolmen kriitikon kanssa. "Se on sulle aivan oikein!" totesi aviopuolisoni. Niinpä, psykologisten testien mukaan minun pitäisi kehittyä kriittisempään ja analysoivampaan suuntaan, joten perheenjäsenet ajattelevat vain minun parastani.

Oikeasti minusta on vain mukava saada "pikkukriitikoilta" negatiivisiakin kommetteja ja vinkkejä. Jos juttu kelpaa heille, uppoaa se varmasti muihinkin samanikäisiin. Yksi elämäni positiivisimmista palautteista oli Anttonin toivomus siitä, että tulisin heidän kouluun pitämään aamunavauksia. Tänä keväänä saankin Keskuskoulun aamunavauksista rehellistä palautetta ainakin yhdeltä ekaluokkalaiselta!

Eilisessä artikkelissa toimittaja oli välillä muunnellut sanomisiani vähän liikaa: "Koivisto kutsuu siunausta parhaaksi , mitä lapselle voi antaa.
-Siunauksen kautta liitytään seurakunnan jäseneksi."
Toivottavasti kukaan ei tee minusta kantelua tuomiokapituliin lehtijutun perusteella! En ollut kuitenkaan kovin huonossa seurassa, koska Jeesuksen sanatkin oli muokattu vähän uuteen uskoon, puhuteltiinhan häntä uudeksi vapahtajaksi. "Kastekynttilä muistuttaa Jeesuksen lupauksesta: se, joka seuraa häntä, ei voi eksyä." Toimittajan versio sopisi hyvin johonkin nykyaikaiseen pokkarinmuotoiseen raamatunväännökseen.

Laura luki illalla Mikaelille jotain kirjaa. Harmikseen hän ei vielä osaa oikeasti lukea. Se ei kuitenkaan estä viihdyttämästä pikkuveljeä kirjoilla. En tiedä, mikä kirja oli tällä kertaa kyseessä, mutta sanoma oli hyvin selvä. Laura luki Mikaelille: Raamatussa sanotaan:"Minä olen Herrasi. Älä pelkää yhtään mitään!"
Elina