Elämysmatka Japaniin

Tänä keväänä olen saanut vierailla lukemattoman kerran Japanissa. Olemme nimittäin järjestäneet Riitta-lähetyssihteerin kanssa elämysmatkoja Japaniin ensin päiväkodeille ja nyt alakoulun pienimmille. Minun roolini on ollut markkinointi ja vierailuista sopiminen sekä muutaman laululeikin vetäminen. Lisäksi olemme esittäneet alakouluilla yhdessä lähetysaiheisen nukketeatterin.

Pääosan vierailuista olen saanut ihailla tapaa, jolla Riitta on vetänyt elämysmatkat. Eräs työtoverimme oli ihmeissään siitä palautteesta, mitä päiväkodeilta oli tullut. Työntekijät olivat innoissaan kertoneet siitä, miten lapset jaksoivat istua paikallaan, kuunnella ja olla mukana elämysmatkalla koko ajan, vaikka parhaimmillaan esityksemme kesti melkein 40 minuuuttia. "Mitä te oikein olette tehneet?" kysyi lapsityön ammattilainen.

Riitta on ihmenainen. Reilun 20 Japanin vuoden aikana hänelle on kertynyt uskomaton määrä tietoa japanilaisesta elämästä sekä mielenkiintoisia tarinoita. Lähetyspiireissä ei ole tylsää ainakaan silloin, kun Riitta on vierailulla. Hän kuuluu myös niihin harvinaisiin suomalaisiin, jotka ovat suorittaneet virallisen koulutuksen teeseremonioiden suorittamiseen. Aikaa opiskeluun kului vaatimattomat 12 vuotta. Tänään naureskelimmekin yhden opettajan kanssa suomalaisten teeseremonioita: vesi mikroon ja vähän sitten pussia huljutellaan. Ei kovin tyylikästä!

Sen sijaan tyyli, jolla Riitta esittää asiansa vetoaa sekä kaksivuotiaaseen että aikuiseen. Lapsille tarkoitetussa jutussa aikuisetkin elävät mukana joka solulla. Riittakin on mukana hetkissä koko persoonallaan. Muuttaa äänensävyä ja -voimakkuutta lapsijoukon reaktioiden mukaan, innostuu, hassuttelee, leikkii ja opettaa. Aivan oma lukunsa ovat kaikki ne mielenkiintoiset tavarat, joita energisen lähetyssihteerimme jääkiekkokassit ovat pullollaan. Koulurepusta löytyy kaikki tarpeellinen keltanokan lakista ruokarasiaan, koulukirjoista amuletttiin sekä hyrristä helmitauluun. Pienemmille lapsille taas oli japanilaiset nuket sekä tyttöjen ja poikien kimonot.

Kimonon pukemisestakin Riitta tekee suuren jännitysnäytelmän; lapset laskevat innokkaina käytettävien vöiden määrää. Ja yhdessä nauretaan sitä, miten japanilaisilla pojilla pitää olla paljon kärsivällisyyttä, jos haluaa lähteä tytön kanssa treffeille. Tänäänkin solmittavia vöitä taisi olla seitsemän! Japanintyön konkari ei vastaa millään tavalla monilla ihmisillä olevaa tiukkapipoista kuvaa SLEY:n läheteistä. Huumori kukkii koko esityksen ajan ja tunnelma on pirteän energinen. Hengellisen puolenkin Riitta osaa esittää yksinkertaisen selkeästi. Hän sanoo, miten asiat ovat tuomitsematta silti ketään.

Tiedän jo aika paljon Japanista. Osaan jopa muutaman sanan japania. Ja olen entistäkin innostuneempi lähetystyöstä. Ja olen aivan varma siitä, että työmme ei mene hukkaan. Tutkimusten mukaan suurin osa lähetystyöntekijöistä on saanut ensimmäisen kosketuksen lähetystyöhön jo lapsuudessa. Kiitos Riitta suurista elämyksistä!
Elina