Olimme tänään hyvästelykäynnillä kummiperhessämme Niemistöillä. Viime viikkojen aikana en ole oikein muuta kerinnyt tehdäkään kuin kylästellä. Töissä olen kiertänyt kaikki ne kotikäynnit, jotka ovat olleet käymättä, ja vapaa-ajalla olen kierrellyt kahvistelemassa ystävien luona ja kahviloissa oikein urakalla.
Tänä iltana Mikael nautti viimeisen kerran poikavaltaisen kummiperheensä leluaarteista. Erityisen paljon Miksu tulee varmasti Järvenpäässä kaipaamaan oikeasta maatalousliikkeestä ostettua vihreää traktoria, jossa on oikein samanvärinen peräkärrykin. 2-vuotiaamme opettelee nyt innoissaan uusia sanoja. Niinpä hän esitteli minulle traktorin eri osia ja kyseli niiden osien nimiä, joita hän ei tiennyt. "Kyyti", sanoi Mikael näyttäessään traktorinpenkkiä. Olimme Hanna Reetan kanssa vähän hämmästyneitä, kunnes tajusimme ajatuksen loogisuuden. Lapsille sanotaan "istu kyytiin", kun heidät laitetaan istumaan penkille. Mistä sitä nyt pieni ihminen voisi tietää, mikä se kyyti on. Saa nähdä, jääkö uudelleentulkittu "kyyti" perheemme sanavarastoon! Elämä 2-vuotiaan kanssa on niin ihanan luovaa, virikkeellistä ja ennen kaikkea HAUSKAA!
Elina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti