Tanssin hurmaa!

Sunnuntain Tuomasmessussa oli puhutteleva ylistys: sukulaistyttöni Hanna esitti kiitosvirren sijaan ylistystanssin. Hannan tanssi oli upeaa ja vahvaa. Istuin alttarin lähellä ja pystyin seuraamaan seurakunnan ilmeitä. Ihmisten kasvot olivat täynnä iloa, riemua ja ihastusta, kun he seurasivat kauniin tanssijattaren esitystä. Esityksen kruunasi musiikki: Hanna oli valinnut kappaleen "You raise me up", jonka tahdissa itsekin viime syksynä (salaa) ylistin Herraa BodyPumpin venyttelyosuudessa.

Lapsuudessani en olisi voinut kuvitellakaan, että olen mukana jumalanpalveluksessa, jossa esitetään tanssia virren sijasta. 70-80-luvun Pellossa oli vielä vahvasti vallalla käsitys, että tanssi on syntiä. Vielä rippileirilläkin Matti-pappi sai vastata kysymyksiin, onko tanssi syntiä. Tanssin synnillisyyteen lienee ollut syynä se, että tanssia harrastettiin vain Ponnen tansseissa, jossa meno oli aika villiä. Itse kävin nuoruudessani vain kerran katsomassa meininkiä. Idolini Samuli Edelmannin katse oli kieltämättä tyrmäävä, kun hän katsoi intensiivisesti noin 500 nuorta neitoa. Muu viinanhuurteinen meno oli kuitenkin sen verran ankeaa, ettei minua harmittanut yhtään se, etten ollut tutustunut paikkaan aikaisemmin. Pelkäsin humalaisia siihen aikaan sen verran paljon, että tein ystävieni mukaan uuden kävelyn maailmanennätyksen eräänä vappuna väistäessäni nuorta miestä, joka huuteli peräämme.

Pienenä haaveilimme Annan kanssa baletista. Onneksi haavetta ei voinut toteuttaa pitkän matkan vuoksi; meistä ei varmaankaan olisi tullut kovinkaan mainioita balleriinoja. Siitä huolimatta aina välillä pyörähtelimme kotimme keittiössä ja esitimme huimia kuvioita. Englannin kielikurssila pääsin kokeilemaan kunnolla diskossa tanssimistakin, kun matkan hintaan kuului limudisko monta kertaa viikossa. Nautin suunnattomasti tanssimisesta ja komeista italialaisista pojista. Hitaita en kyllä tanssinut, sen sijaan jalkapallo-otteluissa käytin naisellisia keinoja pallon saamiseksi.

Tanssiherätykseni alkoi aika oudolla tavalla viisi vuotta sitten. Olin silloin kahden pienen lapsen väsynyt äiti. Olin stressaantunut tulevasta muutosta ja oman paikan etsimisestä. Ennen kaikkea olin ahdistunut muutamasta ikävästä ihmissuhdesopasta, joihin olin joutunut tahtomattani. Tornion rukousviikonloppu tuli silloin minulle todella tarpeeseen. Eräässä rukoustilanteessa suhteellisen iäkäs nainen rukoili puolestani. Rukoillessaan hän näki paljon kipua, itkua ja ahdistusta. "Jumala haluaa, että alat tanssia", oli naisen viesti rukouksen päättyessä. Olin aivan ihmeissäni.

Kotona aloin kokeilla. Laitoin verhot kiinni, etteivät naapurit vain näe. Laitoin hengellisen musiikin soimaan ja aloin tanssia. Aloitin haparoiden, mutta jatkoin, kun se tuntui hyvältä. Ahdistus ja tuska väistyivät vähitellen, kun sain koko kropallani ilmaista itseäni sekä ylistää Jumalaa. Myöhemmin olen lukenut, että tanssiterapia on yksi terapiamuoto. Se perustuu siihen, että ruumis tietää parhaiten, miten ilmaista tuskaa ja ahdistusta. Jumala näki, että tanssiminen oli juuri se terapiamuoto, joka aukaisi minussa olevia lukkoja ja eheytti minua. Hän on ihmeellinen Isä!

Tanssiminen on vapauttanut minussa olevaa pikku tyttöä. Kaikki pienet tytöt tanssivat. He puhkeavat kukkaan isän ja äidin rakastavan katseen alla. He nauttivat kehostaan ja siitä, että heitä ihaillaan. Tanssi ja jumppa ovat tulleet minulle tärkeiksi tavoiksi ilmaista itseäni ja ylistää Taivaallista Isää!
Elina


-Katso isä!
Pikkutyttö ottaa pari tanssiaskelta,
heilauttaa vaaleita hiuksiaan taaksepäin ja nauraa.

Isä katsoo tytärtä ihastuneena.
- Oletpa sinä nätti.

Tyttö juoksee isän kaulaan.

Kun paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi, sanoo Jumala
ja aikoo katsella minua.

- Katso Isä!

Satu Kreivi-Palosaari

"Älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät." Matt. 6:16

PS. Hanna esittää saman ylistystanssin ensi sunnuntaina lähtömessussamme Vaasan kirkossa!