Köyhä on Suomi

"Köyhä on Suomi" tapaavat vanhempani sanoa suomalaisten tavarapaljoudesta ja haluttomuudesta auttaa köyhempiä ihmisiä. Isäni on sitä mieltä, että Muurmanskin kirkkoa vartenkin on olemassa rahat jo tilillä, valitettavasti suurimmaksi osaksi vielä väärillä tileillä. Toivottavasti ne sieltä vähitellen siirtyvät kohti oikeaa tiliä!

Olohuonettamme katsellessani mietin minäkin, näinkö köyhiä me olemme. Nurkassa on viisi isoa mustaa jätesäkkiä täynnä lastenvaatteita. Eilen Laura halusi niitä lajitella minun kanssani. Yhdessä ihastelimme kauniita vaatteita, joita hänellä oli vuosien varrella ollut päällä. Mukavia muistoja, mutta silti mieleen hiipii ajatus, mitä näillä rahoilla olisi voinut tehdä toisten lasten hyväksi. Olisiko vähän vähempikin riittänyt?

Onneksi nykyaikana voi kierrättää. Niinpä yksi jätesäkillinen on lähdössä lähetyskirpputorille. Toivottavasti vaatteista on iloa ostajille, ja tuotosta hyötyä köyhille lapsille. Toiseen jätesäkkiin pakkasimme huolella viemisiä Helmi-serkulle ja kolmanteen vauvanvaatteita perheeseen, johon odotetaan vauvaa. Kaksi muuta säkkiä odottavat lopullista lajittelua uudessa kodissa. Nyt aion luoda vedenpitävän systeemin, jonka avulla minun on helppo etsiä Mikaelille Anttonin vanhoja vaatteita. En kestä enää yhtään toppahaalarin etsintäprojektia, jossa täytyy myllätä koko ullakko huonossa valossa.

Kotimme alkaa olla melkoisen epäviihtyisä. Olohuoneen nurkassa on valtava pino laatikoita, taulut on otettu seiniltä, CD-telineessäkin on enää muutama suosikki jäljellä, astiakaapissakin on vaihteeksi tilaa ja villakoirat juoksevat minkä ehtivät. Tuntuu hyvältä ajatella, että reilun viikon päästä tämä kaaos saa jäädä taakse. Valmistautumisaika muuttoon on ollut niin pitkä, että itse muutto ei tunnu mahdottoman haikealta. Kaipaan vain sitä, että pääsen pois tästä epämääräisestä "kohta muutamme"-olotilasta.

Vesa katseli tänään epäviihtyisää asuntoamme ja ihmetteli sitä, miksi olemme asuneet tässä viisi vuotta. Sanoin se johtuvan ainoastaan siitä, että se on ollut Jumalan suunnitelma. Näiden vuosien aikana olemme aloittaneet lukemattomat kerrat asunnonmetsästysprojektin, joka on aina loppunut turhautumiseen, pettymykseen ja kyyneliin. Mutta olen melko varma siitä, että jos olisimme onnistuneet talon tai hyvän asunnon hankkimisessa Vaasassa, emme olisi jaksaneet liikahtaa täältä enää minnekään. Nyt meitä odottavat uudet haasteet ja ihana koti!

Tavarapaljouden keskellä yritän muistuttaa itselleni, etten hamstraisi enää lastenvaatteita enkä mitään muutakaan tavaraa. Tavaroiden läpikäyminen on opettanut minulle myös sitä, että panostan mieluummin muutamaan laadukkaaseen tavaraan kuin tusinaan huonoon. En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin se, että vaatteita täytyy laittaa roskiin, kun ne ovat menneet niin huonokuntoisiksi, etteivät kelpaa edes kirpputorille. "Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa" on vanha äidiltäni oppima viisaus, jonka aion muistaa tulevana asuntovelallisena.
Elina