Sählätään!

Ystäväni kertoi kuulleensa minusta elävän legendan asuessaan Lestiksellä. Olin jäänyt asukkaiden muistiin ahkerana opiskelijana, joka hiuksia kuivatessaankin luki tenttikirjoja. Kerroin ystävälleni legendan olevan totta. Aiheutin Lestiksen yhteisvessoissa ja -suihkuissa sekä hupia että harmaita hiuksia. Molempiin asioihin oli sama selitys: paksu hiuskuontaloni. Sen kuivaaminen kesti niin kauan, että käytin ajan hyödyksi paneutumalla tenttikirjoihin. Harmaita hiuksia aiheutin lähinnä Kaisa-siivojalle, joka joutui liian usein tyhjentämään tukkeutunutta viemäriä hiusmassani vuoksi. Ei kannata kadehtia!

Lapsesta asti minulla on ollut tapana tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Toiset kutsuvat sitä tehokkuudeksi, toiset häseltämiseksi. Tilanteesta riippuen se voi olla kumpaakin! Koululäksyt tein yleensä keittiönpöydällä, jotta saatoin samalla keskustella äidin kanssa. Toinen mielipaikkani oli takkahuone, jossa saatoin läksyjen lisäksi paneutua TV:n katseluun sekä pikkuveljeni kanssa seurusteluun. Välillä tosin luin kokeisiin myös pianon ääressä. Mikä sen mukavampaa kuin harjoitella yhtä aikaa pianoläksyjä ja lukea psykologian kokeisiin!

Opiskeluajan parhaisiin saavutuksiin kuului kreikan opiskelu samaan aikaan kuin luin satukirjoja pienelle serkkutytölleni; läksyt tuli tehtyä ja lapsi hoidettua. Mikaelin vauvalomalla kykenin vielä parempiin suorituksiin. Kerrankin tein ruokaa Mikael sylissä ja vastasin puhelimeen. Tylsyys meinasi kuitenkin iskeä, joten aloin samalla tehdä jalalla reisijumppaa. Siinä vaiheessa kuitenkin huomasin, että nyt voi kohta käydä HUONOSTI, ja tajusin lopettaa ajoissa ennen kuin sattui mitään haaveria.

Perheenäitinä taipumuksestani tehdä asioita yhtä aikaa on ollut suurta hyötyä. Yksi huutaa "Pyyhkimään!" vessassa, toinen huutaa "Video päälle!" olohuoneessa ja kolmas pyytää tarkistamaan läksyjä keittiössä. Tietysti levyllä on muhimassa ruokaa ja puhelin soi. Se on perheenäidin arkipäivää! Aina on joku asia kesken, kun on sännännyt toimittamaan lasten toivomuksen tai mieleen tulleen ajatuksen.

Viime sunnuntai oli tyypillinen perheenäidin painajainen. Ensin olimme koko perheellä konsertissa. Ei missään lällyssä lastenkonsertissa, vaan oikeassa hevikonsertissa naapurissamme Öviksellä. Konsertissa esiintyi yksi Suomen suosituimmista gospelbändeistä, HB. Tunsin oloni teinitytöksi farkuissa ja tunikassa. Muusta yleisöstä minut lähinnä erotti se, että käsipuolessani oli lippispojan sijasta kaksi suloista tenavaa. Mikael oli varsinkin hyvin katu-uskottava suurine kuulosuojaimineen. Konsertin jälkeen lapset innostuivat konsertista niin, että päättivät järjestää kotona omia esityksiä. Niinpä äitiparka joutui kuuntelemaan yhtäaikaa kolmea eri konserttia. Antton soitti sähköpianoa, Laura soitti tavallista pianoa ja Mikael lauloi. Kaikilla esiintyvillä taiteilijoilla oli oma ohjelmistonsa. Ja jokainen tietysti vaati äidin 100% huomiota, kannustusta ja asiantuntevaa palautetta. Oli melko jakaantunut olo!

Luulen, että monet asiat tulisivat paljon tehokkaammin hoidettua täällä kotona, jos tekisin vain yhtä asiaa kerralla. Esimerkiksi rakas mieheni toimii aina sillä tavalla ja hänelle sattuu paljon vähemmän vahinkoja, myöskin tavarat pysyvät paremmassa kunnossa ja järjestyksessä. Tietyissä asioissa yritänkin tehdä parannusta: lupasin esimerkiksi Vesalle, etten enää puhu puhelimessa ajaessani mutkaisella tiellä. Mutta valitettavasti luulen, että olen samanlainen sähläri vielä mummonakin. Elämä on niin hauskaa ja jännittävää, kun tekee monta asiaa kerralla! Sählätään!
Elina