Lauantaina oli harvinainen päivä: silitin vaatteita. Olimme menossa koko perheellä Joel Toivo Tuomaksen kastejuhlaan ja kaikkien vaatteiden piti olla juhlakunnossa. Antton halusi välttämättä kokeilla silittämistä. Lauran juhlamekko oli oikein kiitollinen silitettävä vaate lähes ensikertalaiselle. "Mä haluan ainakin olla mun perheen silittäjä", sanoi Antton urakan ollessa valmis. Onnea vaan tulevalle rouvalle!
Meidän perheemme työnjako poikkeaa suuresti lapsuudenperheidemme työnjaosta. Reissuun lähtiessämme Vesa kuorii porkkanat, tekee voileivät ja täyttää mehu- ja vesipullot. Jos Vesa ei lähde reissuun mukaan, olemme ilman eväitä. Huoltoasemalla ja junan ravintolavaunussa kaikki maistuu mielestäni paljon paremmalta kuin omat eväät! Matkalla Vesa istuu takapenkillä ja pitää lapset tyytyväisinä rauhallisella olemuksellaan ja säännöllisillä makupaloilla. Minä puolestani istun ratin takana ja nautin suunnattomasti. Heti jos menen takapenkille lasten väliin, alkaa kauhea älämölö. Onko meissä äideissä jotain vikaa, kun saamme lapsista aina huonoimmat puolet esiin?
Kotonakin työnjakomme on usein harvinaisen epätyypillinen, ainakin verrattuna lapsuudenperheisiimme. Lapset luulivat kauan, etten osaa leipoa sämpylöitä, koska "kappalaiset" on ollut Vesan suosikkileipomus jo kauan. Vesa myös ehdottaa usein, että menisin viihdyttämään lapsia leikkihuoneeseen, jotta hän saa rauhassa laittaa ruokaa keittiössä. Lasten kynsienleikkuu ja parturikäynnitkin ovat olleet jo kauan Vesan heiniä. Pellon vierailulla erehdyin viemään Miksun parturiin, palkaksi sain moitteet. Muusikon takatukkaa EI SAA lyhentää!
Joissakin asioissa olemme kyllä hyvin perinteisiä. Olen antanut Vesalle jo monta vuotta sitten pyykinpesukiellon tuhoutuneen vaatteen vuoksi. Kummilasten, ystävien ja sukulaisten muistamiset jäävät aina minun huolekseni. Siivouspuolikin on pääasiassa minun vastuullani, koska Vesan mielestä lapsiperheessä ei kannata siivota. Tuloksia on niin vaikea nähdä ahkerankin uurastuksen jälkeen. Minä en puolestaan ole koskaan vaihtanut autonrengasta enkä pessyt autoa. Nykyään tosin harvinaisen usein saamme kymmenykset autonpesun muodossa. KIITOS JUKKA!
Vappuna keskustelimme ystävien mökillä perhelehdessä olleesta jutusta, jossa pariskunta kasvatti lasta sukupuolettomasti. Lasta ei ikinä kutsuttu pojaksi, vaan lapseksi. Kaikki asiat yritettiin tehdä mahdollismman sukupuolettomasti. Pariskunta oli ollut innoissaan siitä, että heidän lapsensa leikkii nukeilla. Se oli osoitus siitä, että he ovat onnistuneet sukupuolettomassa kasvatusfilosofiassaan. Päivittelimme perheen ajatusten vanhanaikaisuutta. Onko se joku uutinen, että pojat leikkivät nukeilla? Eikö sukupuoleton kasvatuskin ole jo vähän aikansa elänyt tuote?
Meidän perheessä pojat ovat poikia ja Laura on 100% tyttö. Siitä huolimatta pojat ovat pieninä leikkineet paljon nukeilla. Laurasta taas on tullut viime päivinä perheemme painijamestari. Tarmokas ja ketterä 5-vuotias selättää 8-vuotiaan isoveljen tuosta vaan. Lapsemme myös välillä hassuttelevat vaatteilla: Mikael ja Antton näyttävät oikein söpöiltä Lauran prinsessamekoissa.
"Tyttönä ja poikana - Jumalan silmissä kaunis" on kirkon kasvatustyön teema 2006-08. Se muistuttaa siitä, miten me saamme olla ylpeitä siitä, että me olemme tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä. Meidän ei tarvitse taistella siitä, kummat ovat arvokkaampia tai parempia. Jokainen meistä on äärettömän rakas ja tärkeä Jumalalle, Luojallemme. En ole ikinä jaksanut innostua feminismistä. Luulen sen johtuvan siitä, ettei minun ole tarvinnut lapsuudessa ja nuoruudessa taistella asemastani. Kotona ja koulussa olen saanut kokea, että olen arvokas tällaisena. Olen saanut iloita siitä, että olen tyttö. Työurallani olen välillä joutunut kokemaan sen, miten nainen ei ole yhtään mitään ennen kuin on osoittanut osaavansa jotakin. Karutkaan kokemukset eivät ole minua vakuuttaneet feminismin tarpeellisuudesta. Sen sijaan minusta on tullut innokas tasa-arvon kannattaja.
Tutustuin opiskeluaikana ja Ruotsissa feministiteologiaan, joka ei vakuuttanut minua. Ruotsin kirkossa pohdittiin kiivaasti työkautemme aikana, miten käsikirjasta voitaisiin poistaa kaikki ilmaukset, joissa Jumalaa kuvataan maskuliinisilla termeillä tai termeillä, jotka osoittavat Jumalan olevan ihmisten yläpuolella. Näillä perusteilla puhuttelunimi "Herra" on erittäin paheellinen ilmaus. Anna-Maija Raittila arvostelee kirjasssaan "Uudenkuun päiväkirja" feministiteologian tapaa kilpailla miesten kanssa sekä vahtia omia oikeuksiaan. Sen sijaan hän kehottaa tekemään naisteologiaa eli muuttamaan kaiken dominoinnin hiljaiseksi säteilyksi sisältäpäin, lempeäksi henkäilyksi. "Elia kaiken miehekkään kiivailunsa jälkeen kohtasi Siinain vuorella sellaisen Herran, valtaa vailla - sillä tavalla valtaa pitävän. Niin auttaisimme Aadamia rakastamaan itseään ja Eevaa eikä kukistamalla ja eliminoimalla." ( s.121)
Elina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti