Kärsivällisyyskoulussa

Ystäväni oli tehnyt oivalluksen. Hänelle oli jäänyt kevään raamattupiiristä mieleen ajatus siitä, miten turhauttavat jonotus- ja muut luppoajat voi käyttää hermoilun sijasta rukoukseen. Hän laittoi opetuksen käytäntöön jonottaessaan taas kerran. Mikä muutos! Ei enää hermostunutta kelloon katsomista, ei epätoivoista rykimistä eikä huokailua. Ei enää ajatusta siitä, että hitaat mummot tai lahjapaketteja nyhräävät kassaneidit kuluttavat minun kallista aikaani. Vain kauniita ja siunaavia ajatuksia muita asiakkaita ja kaupan henkilökuntaa kohtaan!

Ystäväni ja minä edustamme samanlaista luonteenlaatua: olemme tottuneet olemaan nopeita ja tehokkaita. Viime viikkoina olen itse tuskastunut siihen, että aikaani kuluu niin paljon turhaan. Vaasassa työskennellessäni työmatkaan kului aikaa peräti minuutti; tänään aamulla matka kotiovelta ensimmäiseen toimituskeskusteluun vei puolitoista tuntia pyörällä, kahdella junalla ja kävellen. Vaasassa viuhahtelin työpäivän aikana nopeasti paikasta toiseen ja sain paljon aikaiseksi; nyt joudun opettelemaan sitä, että uusiin paikkoihin, tapoihin ja ihmisiin tutustuminen vie aikaa. Olen joutunut kärsivällisyyskouluun, taas vaihteeksi!

Onneksi voin tehdä samalla tavalla kuin ystäväni ja antaa hukkaan valuvan ajan Jumalan käyttöön. Junassa olen jo ehtinyt lukea muutaman mielenkiintoisen opuksen ja kävelymatkoilla rukoilla ihmisten puolesta. Aikaisemmissa elämänvaiheissa olen huomannut, miten Jumala on toiminut vahvasti silloin, kun minä olen tuntenut itseni jollain tavalla heikoksi. Jumalalla on enemmän tilaa toimia elämässäni silloin, kun en ole täynnä omaa erinomaisuuttani tai tehokkuuta.

Inhimillisesti ajatellen minusta olisi ollut enemmän hyötyä Jumalan työssä Vaasassa vanhojen tuttujen kuvioiden parissa. Mutta olen aivan varma siitä, että Jumalan näkökulmasta asiat näyttävät aivan erilaisilta. Siitä yhtenä todistuksena on uusi nukketeatteriryhmä, jonka vaasalaiset maallikot ovat perustaneet tänä kesänä. Sellaista ryhmää ei olisi ikinä syntynyt, jos me emme olisi lähteneet pois. Muutokset antavat tilaa Jumalan työlle. Pyhä Henki on luova henki, joka luo aina jotain uutta. Odotan jännittyneenä, mihin uuteen hän kutsuu minua. Hiljentyminen ja rautaisten hengellisten kirjojen lukeminen ovat parasta valmistautumista uusiin tehtäviin.

Henry Nouwen kirjoittaa kirjassaan "Pelon talosta rakkauden taloon" siitä, miten Jumala ei kutsu meitä vimmattuun tuotteliaisuuteen vaan hedelmän kantamiseen. "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää", toteaa Jeesus Johanneksen evankeliumissa. "Hedelmän kantamisen suuri salaisuus on siinä, että se alkaa näkyä vasta siinä vaiheessa kun olemme luopuneet omista yrityksistämme hallita elämää ja otamme riskin: sallimme elämän paljastaa omat sisäiset liikesuuntansa. Hedelmiä alkaa ilmaantua heti kun me antaudumme luottamuksen haltuun, rakkauden Jumalan haltuun", kirjoittaa Nouwen kirjassaan (s.57.).

Anna-Mari Kaskinen on ilmaissut saman Vivamon Raamattukylään tehdyssä laulussa:

Herra, jos sinä tahdot, sairaan voit parantaa. Herra, jos sinä tahdot, pimeys katoaa. Herra, tee niin kuin tahdot. Odotan luottaen. Sinä näet kauemmaksi kuin pieni ihminen.

Sano vain sna, Herra, suuria tapahtuu. Ikuinen voimasi silloin maailmaan murtautuu. Sano vain sana, Herra, sen sanan voimalla luotu on kerran taivas ja koko maailma.

Herra, jos sinä tahdot, kaiken saat ennalleen. Herra, jos sinä tahdot, meidät viet muutokseen. Herra, tee niin kuin tahdot. Odotan luottaen. Sinä näe kauemmaksi kuin pieni ihminen.

Sano vain sana, Herra, suuria tapahtuu. Ikuinen voimasi silloin maailmaan murtautuu. Sano vain sana, Herra. Sen sanan voimalla luotu on kerran taivas ja koko maailma.

Jumalan kärsivällisyyskoulussa on turvallista olla!

Elina