Minulla on ollut elämässäni muutamia tilanteita, joissa minua on kohdeltu työelämässä huonosti. Välillä olen puolustanut itse itseäni heti. Toisinaan taas olen saanut vanhemmilta ja viisaammilta neuvon, ettei minun ole järkevää siinä tilanteessa alkaa taisteluun. Nämä neuvot ovat varmasti olleet Jumalasta, koska ne ovat osoittautuneet niissä tilanteissa kullanarvoisiksi. Nämä tilanteet ovat kääntyneet tavalla tai toisella minun edukseni, koska en ole alkanut kostaa. Olen luottanut siihen, että Jumala hoitaa asiat parhain päin, koska minulla on puhtaat jauhot pussissa. Näin on myös käynyt!
Joyce Meyer kirjoittaa samasta asiasta näin teemalla "Auktoriteeteille alistuminen".
Raamattu kehottaa olemaan alamainen inhimillisille järjestykselle (1. Piet. 2:13). Meidän tulee alistua viranomaisten, seurakunnan, työnantajan, vanhempien ja puolison auktoriteetille. Kapinallisuus on eräs huonoimpia asnteita. Alistumatta ihmisen auktoriteetteihin ei voi alistua myöskään Jumalan auktoriteetille.
Kuitenkin aina kysytään: "Entä jos valtaa käytetään minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti?" Koemme yleensä epäoikeudenmukaiseksi kaiken sen, mitä emme haluaisi tehdä, joten kysymykseen on melko hankala vastata. Jumala ei halua eikä odota meitä hyväksikäytettävän. Joskus saatamme kuitenkin joutua sietämään myös mielestämme epäoikeudenmukaista kohtelua. --Elämässä voi joutua kohtaamaan epäoikeudenmukaisuutta, mutta Jumala on oikeus ja palauttaa aina oikeuden, kun kärsivällisesti luotamme Häneen. Jumala ei iloitse käsimyksestämme, mutta Hän mielistyy siihen, että pysymme oikeissa teoissa, vaikka ne merkitsisivät kärsimystä.
--
Kaikki Jumalalle tehty luo lopulta palkinnon. Jumala on aina puolellamme ja tuo oikeudenmukaisuuden elämäämme, vaikka joudummekin ajoittain kestämään tuolla hetkellä epäreilulta tuntuvia koettelemuksia.
On myös aikoja, jolloi ei tule kärsiä, vaan pitää asettua vastarintaan. --Ajoittain pitää toimia ja ajoittain olla tekemättä mitään. Jokaisen tulee etsiä Jumalaa ja seurata herkästi Hänen johdatustaan. Jotkut ovat niin arkoja, että kärsivät pitempään kuin pitäisi. Heistä tulee muiden ovimattoja, joita tallataan, ja joita kohdellaan huonosti läpi elämän. Toiset taas asettuvat vastarintaan liian nopeasti ja liian usein. Heidän tulee oppia paikallaan olemisen ja Jumalan odottamisen voima.
Ihmiset saattavat ajatella olevansa vapaita kieltäytyessään alistumasta kenenkään tahtoon. Todellisuudessa he ovat hyvin orjuutettuja. Todellinen vapaus on vapautta olla olematta vapaa silloin, kun se ei kaikille osapuolille ole hyväksi. Jumalan valtakunnan korkein laki on rakkaus.
Joyce Meyer: Älä ole kaikille mieliksi, s. 201-202
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tärkeä aihe, liittyy osaltaan kiltteyteen, josta kirjoitit aiemmin. Rajan vetäminen oikeutetun vastarinnan ja väärän kapinan välillä vain on joskus todella vaikeaa. Mutta kaipa Jumala siinäkin johtaa.
Niin, eiköhän se ole taas sitä nuorallakävelyä. Molempiin suuntiin on helppo "langeta". Herran johdatuksessa vaan rohkeasti eteenpäin!
Lähetä kommentti