Toisen, ja ehkäpä vielä merkittävämmän voiton, koin tänä kesänä Pellon lomallamme. Kävimme muutamana iltana yhdessä juoksemassa pururadalla. Mies oli aivan ihmeissään siitä, että jaksoin juosta niin hyvää tahtia. Silloin sain hänet 15 vuoden vakuuttelujen jälkeen vihdoin uskomaan, että kävely ON oikeasti liikuntaa.
Minä aloitin naisellisen kävelyharrastuksen jo yläasteiässä. Olimme ystävättäreni kanssa tunnettuja kylällä siitä, että kävelimme usein, paljon ja mieletöntä tahtia. Siitä lähtien pitkät kävelylenkit ovat olleet olennainen osa elämääni, ja persoonallinen kävelytyylini monien hymyilyjen ja naureskelujen aihe. Välillä olen kävellyt ystävän seurassa joko vieretysten tai puhelimessa, välillä lastenvaunujen seurassa ja nykyään yhä useammin Jumalan seurassa. Nykyinen normilenkkini on yli tunnin mittainen, vaikka kävelinkin sen aika ripeästi. Niinpä minua on vähän harmittanut, ettei Mies ole aikaisemmin arvostanut loistavaa kuntoilumuotoani, vaikka onkin sen mahdollistanut monena iltana hoitamalla lasten nukutusrumban.
Nyt olen siis niin huojentunut, helpottunut ja onnellinen siitä, että harrastukseni on saanut perheessämme hyvän statuksen. Jos jollakin naispuolisella lukijallani on perheessään samanlaisia arvostusongelmia, laitan netistä löytämäni erinomaisen listan siitä, miksi erityisesti naisten on todella terveellistä harrastaa kävelyä. Asiaa!
PS. Mies voisi puolestaan ilahtua siitä, jos joku lukijoistani osaisi perustella minulle esim. kymmenellä kohdalla sen, miten kaikki puutarhanhoitoon käytetty aika ja raha on kuin panisi rahaa pankkitilille korkoa kasvamaan. Jos Miehellä on ollut lievä asenneongelma suhteessa kävelyyn, myönnän, että minulla olisi korjattavaa asenteissani puutarhanhoitoon. Mutta onneksi minulla on vielä 13 vuotta aikaa olla asenteellinen...
Kävelyn onni ja autuus
Jos olisi olemassa yksinkertainen keino, jolla voisi polttaisi kaloreita ja se olisi hyväksi terveydelle sekä auttaisi pysymään nuorena, kuuluisiko se elämäntyyliisi?
Sellainen keino on olemassa. Kävely! Lääkärit ja tutkijat puhuvat innokkaasti kävelyn puolesta. Nyt erään tutkimuksen tulokset tukevat heidän puheitaan.
”Kävely ei ole vain laiskimusten aktiviteetti, vaan se on hyväksi kenelle tahansa, ja erityisesti kävelyn terveysvaikutuksista hyötyvät naiset”, kertoo lääkäri Michelle Look. Tutkimustuloksista käy ilmi muun muassa seuraavia terveyshyötyjä.
Kävely on hyväksi sydämelle.Tutkijat huomasivat, että 30 minuutin reipas kävely päivittäin vähensi todennäköisyyttä sairastua metaboliseen oireyhtymään . Jos tuntuu, ettei aika riitä päivittäiselle puolituntiselle kävelylle, tutkimus osoittaa, että säännöllinen työmatkojen kulkeminen kävellen tai pyöräillen vähentää sydäntautien riskiä 11 prosentilla, etenkin naisilla.
Kävely pienentää rintasyövän riskiä. Tutkimuksen mukaan muutaman tunnin kävely viikottain vähentää rintasyövänriskiä merkittävästi. Se johtuu siitä, että kävely pienentää kehon rasvatasoja. Erääseen tutkimukseen osallistui 74000 50-79- vuotiasta naista ja huomattiin, että normaalipainoisilla oli 30 prosenttia pienempi riski sairastua rintasyöpään. Nuoremmilla naisilla hyödyt saattavat olla samanlaisia.
Kävely auttaa nukkumaan.Reipas kävely iltapäivällä auttaa nukkumaan. Asiantuntijat sanovat, että kävely saattaa tehostaaserotoniini -hormonin tasoja, mikä rentouttaa. Toinen vaihtoehto on, että kävely nostaa kehon lämpötilaa, jolloin myöhemmin aivot puolestaan laskevat lämpötilaa, mikä edesauttaa nukkumista. Kävelyä tulisi välttää kahta tuntia ennen nukkumaanmenoa, sillä keho ei ehdi viilentyä siinä ajassa.
Kävely tekee iloiseksi. Kävely lievittää masennusta, ahdistusta ja stressiä. Vain 30 minuutin kävely auttaa voimaan paremmin. Puolentoistatunnin kävelyllä viisi kertaa viikossa saa vielä suuremman latauksen. Yksi mahdollinen selitys sille on se, että kävely auttaa kehoa vapauttamaanendorfiinia , joka kohottaa mielialaa.
Kävely pitää hoikkana. Vain 30 minuutin kävely päivittäin riittää useimmille ei-niin-aktiivisille ihmisille ehkäisemään painonnousua. Brownin yliopiston ja Pittsburghin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että naiset, jotka kävelevät tunnin päivässä viisi kertaa viikossa kuluttivat 1500 kaloria päivässä, jolla pitivät poissa reilusti yli kymmenen kiloa vyötäröltä.
Kävely pitää mielen kirkkaana.Useat tutkimukset osoittavat, että niinkin vähäinen kuin 45 minuutin kävely viikossa auttaa vanhoja ihmisiä torjumaan alzheimerin tautia. Säännölliset kävelyt on yhdistetty myös vanhojen ihmisten mielen terävyyteen, mutta huolimatta minkä ikäinen onkaan, kävely todennäköisesti auttaa pitämään mielen kirkkaana.
Kävely suojelee luita. Vain kolmenkymmenen minuutin kävely kolmesti viikossa tekee ihmeitä luille. Kävelyn kaltainen liikunta, jossa lähes kaikki kehon lihakset joutuvat töihin, pakottaa luita vahvistumaan kestääkseen kuormaamista.
21 kommenttia:
:) Mulla on vielä tuo miehen kasvatustyö meneillään vaikka onkin yhteisiä vuosia on vierähtänyt jo parikymmentä;)
Mutta olen täysin kävelyn kannattaja ja vihdoinkin mies on myöntänyt sen olevan hyvä "urheilulaji"! Aikaisemmin naureskelivat mun metsälenkeille, mutta nyt asenne ja kommentit ovat muuttuneet:) Mitäköhän mies seuraavaksi oppii? ;)
Tehokkaasti perusteltu -kävelijä kun olen itsekin. Mutta miksi aikaa olla vielä 13 vuotta asenteellinen? :)
Että olisin yhtä kauan asenteellinen, kun puutarhanhoito on alkanut kaksi vuotta sitten...Ehkä naiset oppivat nopeammin tai miehet kouluttavat paremmin :).
Ah soo... ;D
Hei!
Kiva lukea tutkimustuloksia kävelemisen vaikutuksista. Olen myös itse kokemusperäisestikin todennut sen ajatuksia selvittäväksi tavaksi, halvaksi harrastukseksi ja ihanaksi tavaksi virkistyä sekä tulla seuratuksi luonnonkin liikahduksia. :) Olen kiitollinen Jumalalle, kun minulla on mahdollisuus liikkua. :)
Edellinenkin kirjoituksesi oli hyvä. Kiitos paljon!
TML
;) heh... myönnettäköön että minulla on aika paljon asenneongelmia! onneksi siihen ei kuulu liikunta eikä kotityöt ei miehen eikä minun puolelta =) . Kiitos myös edellisestä postauksesta, käyn kamppailua jonkinlaisessa erämaassa tai jotain. Miehen kanssa paljon keskustelemme, kun mies se, joka asiat ymmärtää paremmin kuin itse, ja näyttää Raamatusta että etkö nyt näe ja ymmärrä tuossa se sanotaan ;) ...
Puutarhanhoitohan voi myös olla hyötyliikuntaa ja lisäksi se on mielelle hyväksi. Kuinka paljon vähemmän mielenterveyspalveluita tarvittaisiinkaan, jos ihmisillä olisi enemmän puutarhoja!
Saman asian toki voi ajaa, muukin käsillä tekeminen, itse en saa edes ruukkukasveja pysymään hengissä, joten hoidan puuhastelun tarvettani käsitöillä ja askartelulla.
Puutarhalla on myös esteettistä arvoa ja mahdollisesti myös ravinnollista, jos puutarhassa viljellään syötäviä kasveja. Ja ehkä puutarhanhoitokin voi olla aikaa Jumalan kanssa, mikäli apuna ei hyöri pikkupuutarhureita. Onhan Luojamme kaikkien aikojen taitavin Puutarhuri :D
Listani ei varmasti ollut kattava, mutta ainakin alku, joku toinen voi jatkaa käännytystyötä ;)
Kiitos taas valaisevasta kirjoituksesta, myös edellisestä. Vakuutuin jälleen kerran kävelyn hyödyllisyydestä, kun näin tutkimustulokset painettuna :). Taitaa olla niitä halvimpia ja terveellisimpiä harrastuksia. Kävelemisiin!
Kävely on urheilua, jonka aikana ehtii myös ajatella rauhassa! :)
terv. ahkera blogisi lukija ;)
Finkinja, hienoa, että teilläkin on arvostusta jo löytynyt kävelylle! Innoissani minäkin odotan, mitä mies seuraavaksi oppii. Täytyy sanoa, että kokonaisuudessa olen kyllä hyvin tyytyväinen nykytilanteeseen :).
Kiitos, TML, taas kommentistasi! Siinä oli mukavasti tiivistetty minunkin ajatukseni kävelyn hyvyydestä. Tänäänkin sain ihailla uskomattoman upeaa taivasta ja näin taas kerran pupun!
Hienoa suurellasydämellä, että voit miehesi kanssa käydä läpi tuollaisia syvällisiä juttuja! Erämaassakin on turvallista kulkea, kun vierellä on oma mies ja Jumala. "Kun on toisessa kädessä Jumala, ja toisessa olet sinä, niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä.." Tuli mieleen kommentistasi tuo laulu. Siinä on tosi syvälliset sanat ihmisenä kulkemisesta, vaikka onkin lastenlaulu. Jos et tiedä laulua, voin laittaa sulle sanat blogiin.
Kiitos, pikkupappi, Miestä ilahduttaneesta kommentista! OIkeasti kyllä olen ihan sitä mieltä, että se on hyvä harrastus, ainakin silloin kun suu on täynnä oman maan salaattia, perunaa, hernettä, mansikkaa, tomaattia, naurista, papua, kurkkua tai persiljaa.
Kiitos, Mansikki, terveellistä ja halpaa, pitää kyllä todella paikkaansa. Lisäksi helppoa ja kätevää.
Kiitos paljon, Johanna! Kiva, että viihdyt blogini parissa. Kävely on kyllä minunkin mielestäni juoksua parempaa siinä, että ehtii ajatella rauhassa. Ja ajatukset kulkevat paremmin kävellessä kuin istuessa.
Hei! ja kiitos näistä kävelyn faktoista! Sun blogia on mukava lukea ja luenkin sitä ihan säännöllisesti=)
Voi miksi tuo asenteellisuus puutarhanhoitoa kohtaan, sehän on monipuolisempaa kuin yksitoikkoinen kävely :) Itsekin kyllä kävelen joka päivä, sillähän minä tiedänkin ;)
pikkupapin listasta löysin ainakin kuusi syytä pitää puutarhaa. Nuo minäkin olisin maininnut. Yritän löytää lisää:
Saa aurinkoa ja rusketusta ilman että tarvitsee maata turhan panttina rannalla, ja tulee tunne, että tekee jotain hyödyllistä. Ihminen tarvitsee hyödyllisyyden tunnetta.
Lisäksi minusta yksi tärkeä pointti: on yhteistä tekemistä.
Ainakin minä tarvitsen jotain, mistä näen myös työni tuloksen. Kun omassa työssään ei koskaan saa tavallaan mitään valmista aikaan, olen onnellinen, kun puutarhassa voi saada.
Heh, vaikka meidän puutarhanhoito saattaa olla sitä sun tätä, porkkanannaatitkin kuolivat tänä vuonna ihan itsekseen, ilman avustusta, ainakin näkee työnsä tuloksia, kun on juuri putsannut rivivälit rikkaruohoista. Sekin tuo tyydytystä :)
Halvemmalla meillä varmaan päästäisiin ilman puutarhaa, jos rahassa mitattaisiin, mutta mepä emme mittaakaan rahassa.
Täytyis varmaan lähteä kävelemään...
Kiitos, Niina!
Kiitos, Kirlah! Meillä puutarhanhoito ei ole yhteistä puuhaa kuin poikkeustapauksissa. Piha on miehen valtakuntaa ja minä touhuan enemmän sisällä. Täytyisi varmaan mennä enemmän mukaan puutarhatouhuihin, jotta alkaisin arvostaa sen hyviä puolia. Ongelma on vain vielä siinä, että sisähommiakin riittää lapsiperheessä aika paljon...Ehkä kyykimme yhdessä puutarhassa sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä :).
Tervetuloa Ansku blogini kommentoijaksi! Mukavaa saada lukijaksi kollega toisesta kirkkokunnasta!
Hej Elina!
Jag skulle önska att jag förstod lite finska så att jag kunde läsa allt intressan t som du skrev här... Nu har jag lagt in ett nytt "litet" inlägg på min blogg. Välkommen in och läs!
Tack! Jag ska läsa den!
Ihana postaus kuin myös edellinen, joka oli niin lohdullinen ja toivoa antava :)
Sauvakäveletkö? Mä tykkään siitä(kin).
Paula P
Keksin ainoastaan yhden syyn siihen jotta asenteesi voisi muuttua puutarhaamista kohtaan:
1. Miehekkääsi tykkää ja nauttii puutarhuroinnista ja tulee onnelliseksi siitä.
Kävely on loistavaa puuhaa ja liikuntamuoto!
Mie olen kuitenkin asennevammainen omalla kohdallani ja en yksinkertaisesti jaksa laahustaa kävellen. : D Siksi kuljen lenkkini juosten, hölkäten tai polkupyörällä/rullaluistimilla.
Lämmintä sunnuntaita sinne ja mukavaa uutta viikkoa!
Tämä teksti on selkeästi poikinut valtaisan kommenttivyörön. Mahtista!
Mun täytyy tohon kävelyasiaan kommentoida sen verran, että mulle se on myös hyvää aikaa rukoiluun. (Lähinnä kyllä silloin, kun kävelen yksin.) Siinä ehtii rukouksen ilmasiltaa pitkin piipahtaa monen ihmisen luona ja kantaa monta asiaa Isän eteen. Ollut mulle tosi hyvä juttu varsinkin silloin, kun muuten rukous tuntuu laahaavan ja sanat olevan jumissa.
Kiitos, Paula P, rohkaisusta!
Yleensä menen sauvojen kera, koska se on tehokkaampaa!
Kiitos, Janne! Se oli oikein erinomainen perustelu! Yritän pitää mielessä.
Joo, Anu, oikea megasuosio! Mullekin kävelyt ovat paras tapa rukoilla pitkään ja rauhassa. Tehokas luonteeni ei meinaa oikein jaksaa pysähtyä Jumalan eteen tarpeeksi pitkäksi ajaksi,jos ei tee samalla jotain hyödyllistä :). Vaikka rukoushan on oikeasti se ainoa asia, joka on hyödyllinen.
Siunausta kaikkien viikkoon!
Laitathan minulle sen laulun sanat, joohan, en tainnut tunnistaa... Ihania asioita ja tavataan taas =) !
Lähetä kommentti