Melkein liian onnellisia vastauksia

Yksi suosikkiblogisteistani, Amanda, antoi minulle blogipalkinnon ja haastoi vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Vastaan kuitenkin suomeksi, koska blogini on suomenkielinen. Amandan blogin nimi on Nästan för lycklig. Vatsukseni sopivat hyvin Amandan blogin henkeen :). 

1. Vad skulle du vilja säga till ditt 15-åriga jag?

Haluaisin sanoa 15-vuotiaalle Elinalle Juha Tapion laulun sanoin, että hän kelpaa kelle vaan. Ei tarvitse yrittää olla täydellinen ihan kaikessa, vaan saa iloita ja nauttia elämästä yhdessä ystävien kanssa. Elämä on suuri ja jännittävä seikkailu! 

2. Berätta om ett plagg som du någon gång i tiden burit med stolthet men aldrig någonsin skulle använda idag.

Olen aina valinnut vaatteeni aika tarkasti. Olen mielummin kulkenut kuluneissa suosikkivaatteissa kuin uusissa vaatteissa, joista en olisi pitänyt niin paljon. En ole koskaan kulkenut muodin etujoukoissa, vaan enemmänkin etsinyt omannäköisiä vaatteita. Sen vuoksi minulla ei oikeastaan ole mielessä mitään vaatetta, jota sinänsä häpeäisin. Karmein vaatekappale on ehkäpä seiskaluokalla käyttämäni kivipestyt farkut, joissa oli neonväriset henkselit. Niitä neonvärisiä henkseleitä en kyllä enää suostuisi laittamaan päälleni.   

3. Idag lever vi i en tid där man förväntas satsa på allt. Om du inte har ett snyggt hem, en välmående trädgård, en skara välartade barn, en genomtränad kropp, ett eller helst flera exotiska fritidsintressen och läser svåra böcker har du ju som bekant inte en chans. På vilket område väljer du att inte satsa för att hinna leva och njuta lite också?

Elän todellisia ruuhkavuosia neljän lapsen äitinä. Sen vuoksi joudun miettimään todella tarkasti, mihin käytän aikani. En ole ikinä panostanut sisustukseen, mutta koin, että saimme Jumalan lahjana kauniin ja tyylikkään kodin. Sisustus ei edelleenkään ole ollenkaan minun juttuni enkä ole ikinä ostanut yhtään sisustuslehteä. Talomme kokoon nähden käytän siivoukseen aikaa vähemmän kuin monet muut. Käytän kotitöihin vain kohtuullisesti aikaa enkä esimerkiksi silitä muita kuin juhlavaatteita. Mies hoitaa puutarhan ja monia muitakin lapsiin ja kotiin liittyviä asioita. Liikun paljon, mutta siinä tavoitteena on enemmän hyvä olo kuin täydellinen vartalo. En harrasta mitään eksoottista, vaan keskityn omalla ajalla lähinnä liikkumiseen, johon usein liittyy myös ystävien tapaamista. En katso ollenkaan televisiota, enkä ole kovinkaan hyvin perillä maailman tapahtumista. Kirjoja luen sen mukaan, miten siihen riittää aikaa. Perusperiaatteenani on nauttia elämästä eikä suorittaa. Lasten kasvatuksessakaan en pingota enää samalla tavalla kuin nuorena äitinä. Olen tosi tyytyväinen, että koen voivani oikein hyvin ja eläväni mukavaa ja tasapainoista elämää ruuhkavuosista huolimatta.  

4. Berätta om en fråga som du verkligen brinner för. En sådan som skulle få dig att klättra upp på barrikader

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja kaikki siihen liittyvät jutut ovat minulle tosi tärkeitä. En kovin mielelläni nouse barrikadeille, mutta uskoa voin puolustaa milloin vaan. Olen  myös valmis puolustamaan toista ihmistä, jota kohdellaan huonosti tai kiusataan. Epäoikeudenmukainen kohtelu saa minut myöskin nousemaan barrikadeille!

5. Vilka fem saker gör ditt liv rikare, bättre och vackrare just nu?

Olen ollut jo pitkään tosi kiitollinen Jumalalle monista asioista, jotka tekevät elämäni rikkaammaksi, paremmaksi ja kauniimmaksi. Viisi asiaa on tosi helppo löytää :)

1. Ihana perheeni, jonka kanssa voin elää hauskaa, mielenkiintoista, haastavaa ja monipuolista elämää.

2. Rakkaat ystävät, joita on monta. Tuntuu uskomattomalta, että 37-vuotiaana ruuhkavuosia elävänä perheenäitinä minulla on enemmän toimivia, syvällisiä ja hyviä  ystävyyssuhteita kuin koskaan aikaisemmin. 

3. Pieni punainen isän Bora, joka on tehnyt arjestani paljon helpompaa, toimivampaa ja kevyempää.

4. Liikunta. En olisi uskonut, että ehdin liikkua näin paljon työn ja perheen ohella. Olen ehtinyt tehdä peräti 33 hiihtolenkkiä tänä kautena, mikä on uusi ennätykseni, vaikka hiihtokautta on vielä melkein kuukausi jäljellä. Lisäksi olen ehtinyt myös kävellä ystävien kanssa ja vähän jumpata. Yksinäiset hiihtolenkit ja sosiaaliset kävelylenkit ovat hoitaneet sekä ruumista, sielua että henkeä. Minulla on tasapainoinen ja hyvä olo, mistä kiitos Miehelle, joka on mahdollistanut liikkumisen huoltamalla suksia ja hoitamalla lapsia.  

5. Mielekäs ja innostava työ. Ensimmäinen työvuosi hoitovapaan jälkeen on tuntunut todella hyvältä: olen taas saanut innostua uudestaan monista asioista sekä toteuttaa itseäni  monissa työtehtävissä. Parasta on ollut erilaisten ihmisten kohtaaminen, monet juhlahetket sekä yhteistyö taitavien työtovereiden kanssa. En haluaisi tällä hetkellä tehdä mitään muuta työtä, vaan haluan olla Jumalan käytössä juuri niissä tehtävissä, joita saan tehdä.

"Äiti, mä alan paastoamaan!" - laskiaissunnuntain saarna

Perjantaina kahdeksanvuotias poikani tuli innokkaana koulusta kotiin. ”Äiti, mä alan paastoamaan!” ”Ai, jaa, miten aiot paastota?”, kysyin häneltä. ”No tietysti niin, etten syö mitään”, lapsi vastasi.  ”Lapset ei saa kyllä paastota”, sanoin vakavana.  ”No mutta kun Jeesuskin paastosi. Kyllä mäkin saan!” intti poika . ”Et voi. Se on vaarallista. Ei Jeesuskaan paastonnut lapena. Voit alkaa karkkipaastolle ja olla paastonajan ilman karkkipäivää”, ehdotin pojalle.  ”No en ala, karkki on hyvää! ” Hmmm, aavistuksen ristiriitaista. Joka tapauksessa meillä jatkui hyvä keskustelu paastonajasta, jostain kivasta asiasta luopumisesta sekä huonommassa asemassa olevien lähimmäisten auttamisesta.

Nyt elämme karnevaaliaikaa, jota vietetään juhlatunnelmissa ennen paastonaikaa. Niinpä jumalanpalveluksen jälkeen voi syödä seurakuntasalissa tuhtia ruokaa: hernekeittoa ja laskiaispullia. Harva ehkä ajattelee nyky-yhteiskunnassa sitä, miten karnevaali-sanalla on hengellinen merkitys. Sanan alkuperästä ei ole ihan varmaa tietoa, mutta luultavasti suomennettuna alkuperäinen merkitys tarkoittaa joko ”hyvästi liha” tai ”ottaa pois liha”. Se juontaa juurensa siitä, että katolisessa kirkossa ei paastonaikana syödä lihaa. Tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina on täydellinen kielto syödä lihaa. Muutenkin paastonaikana yritetään välttää lihan syöntiä sekä pyritään kaikin tavoin yksinkertaiseen elämään.

Minäkin olen paastonnut monilla eri tavoilla eri vuosina. Tänäkin vuonna ajattelin elää yksinkertaisempaa elämää niin, että jätän kotona herkuttelun väliin ja työtehtävissäkin herkuttelen vain sen verran, mitä kohteliaisuussyyt vaativat. Usein olen huomannut sen, miten  paastoamiseni on ollut melko itsekästä. Herkuista luopumisen ajatuksena on ollut usein vähän laihtua eikä niinkään ajatella enemmän Jumalaa tai lähimmäisiä.

Raamatun aikaan paastoaminen oli olennainen osa juutalaista elämää. Siihen kuului tämän päivän Vanhan testamentin tekstin mukaan itsensä kurittaminen rajullakin tavalla. Profeetta Jesaja opasti oman aikansa ihmisiä n.2700 vuotta sitten  tavalla, joka sopii meillekin ohjenuoraksi tulevana paastonaikana:

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes. 58:6)

Paavali puhuu samasta asiasta vielä rajummin avioliittoon vihkimisistä tutussa rakkauden ylistyksessä. Tekstissä sanotaan, ettei enkelien kielellä puhuminen, profetoiminen, omastaan luopuminen nälkää näkevien hyväksi tai vuoria siirtävä usko ole minkään arvoisia, jos ihmiseltä puuttuu rakkaus.

Viime vuosina olen paljon pohtinut ja lukenut kuolemansynneistä, joita ovat ylpeys, viha, kateus, ahneus, laiskuus, ylensyönti ja himo. Niitä tutkiessa olen huomannut, miten niissä kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Jos ihminen antaa elämässään tilaa jollekin kuolemansynnille, se tarkoittaa sitä, että samalla estää rakkautta toisiin ihmisiin, Jumalaan ja myös ihmiseen itseensä. Tuhoava viha tai kateus estävät aidon yhteyden lähimmäiseen. Ylpeä ihminen taas ei tarvitse Jumalaa. Mässäilyn tai liiallisen alkoholin käytön pauloissa oleva on vaarassa menettää kunnioittavan ja terveen suhteen itseensä ja ruumiiseensa

Synnissä on se huono puoli, ettei se häivy kieltämällä. Oikeastaan on niin, että omien heikkouksien, pimeiden puolien ja syntien kieltäminen ei tee ihmisestä yhtään parempaa, vaan päinvastoin huonomman. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen auttavat elämään rehellistä, aitoa ja arvokasta elämää. Jeesus paheksui aina eniten niitä ihmisiä, jotka yrittivät esittää parempia kuin olivatkaan. Sen vuoksi Jumalan edessä meidän ei kannata esittää mitään superihmistä, koska hän tuntee meidät paremmin kuin me itse edes tunnemme itseämme

Kristittyinä olemme kaikki syntisiä, mutta myös vanhurskaita eli Jumalalle kelpaavia. Kokonaan syntinen ja kokonaan vanhurskas on luterilaisen teologian ajatus, joka kertoo siitä, miten kristitty elää koko elämän ajan tietynlaisessa ristiriitatilanteessa. Toisaalta hän on Kristuksen sovittamana täysin pyhä, täydellinen ja ihana Jumalan edessä, mutta samalla kokonaan syntinen, epätäydellinen ja itsekäs. Vaikka me kuinka yrittäisimme elää täydellistä elämää, emme pysty siihen. Epätäydellisyys muuttuu täydellisyydeksi vasta taivaassa, jolloin meistä tulee synnittömiä niin kuin Jeesus oli jo synnitön maan päällä eläessään.

Tällä viikolla olen taas tuskaillut omaa itsekkyyttäni, kärsimättömyyttäni ja sitä, ettei minulla aina riitä rakkautta ja ymmärrystä lähimmäisilleni. Sen vuoksi tuntuu lohdulliselta ajatus siitä, miten saan epätäydellisenä ja syntisenä pyytää Jumalalta apua. Hän voi muuttaa sydäntäni niin, että itsekkyys muuttuu lähimmäisenrakkaudeksi ja kärsimättömyys kärsivällisyydeksi. Yhtenä tavallista huonompana päivänä sain lohdun Katja Kailan rukouksesta, joka löytyy Taivaan täydeltä sormenjälkiä -rukouskirjasta:

Herra,
annan sinulle huoleni.
Täytä sinä minut rauhalla.

Herra,
annan sinulle pelkoni.
Täytä sinä minut toivolla.

Herra,
annan sinulle kireyteni.
Täytä sinä minut levollisuudella.

Herra,
annan sinulle ärtymykseni
Täytä sinä minut kärsivällisyydellä.

Herra,
annan sinulle riittämättömyyteni.
Täytä sinä minut uskolla.

Katja Kaila

Tuntuu lohdulliselta, ettei vihkimisissä luettava rakkauden ylistys oikeastaan puhukaan syvimmiltään ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaudesta. Minun ja ehkä sinunkin rakkautesi on hyvin vajavaista, kun taas Jumala on Raamatun mukaan itse Rakkaus. 1. Johanneksenkirje puhuu upeasti Jumalan rakkaudesta. Luvussa 4 sanotaan näin: ”Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Paastonaikaan laskeudutaan laskiaissunnuntaina teemalla Jumalan rakkauden uhritie. Jeesus kertoi evankeliumitekstissä ymmärtämättömille opetuslapsilleen, mitä oli tapahtumassa. Hän valmistautui hurjaan Jerusalemiin johtavaan kärsimystiehen, jossa tapahtui kaikki iljettävyydet, mitä vain voi kuvitella. Tuohon aikaan osattiin todellakin käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Jeesus kesti sen, koska hän rakasti tavallista syntistä ihmistä niin paljon.  

Johanneksen kirje jatkuu: ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” Meitä kutsutaan rakastamaan toisia ihmisiä. Ei sen vuoksi, että sillä tavalla ansaitsisimme taivaspaikan, vaan jotta eläisimme hyvää ja onnellista elämää jo täällä maan päällä.

     Haastan sinut paastonaikana syventymään Jumala-suhteen hoitoon. Uskon, että läheinen, aito ja totuudellinen yhteys Jeesukseen synnyttää ihmisessä rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja muita hyviä ominaisuuksia, joita kutsutaan Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmiksi. Mieti, mikä paastonaikana olisi sinun tapasi panostaa Jumala-suhteeseen. Minä itse aion lukea enemmän Raamattua, koska sen lukeminen on kiireen keskellä jäänyt liian vähäiseksi.

Haastan sinut hoitamaan suhdettasi lähimmäisiin. Miten sinä voisit olla avuksi, iloksi tai tueksi lähimmäisillesi? Pitääkö sinun panostaa enemmän lähisuhteisiin vai olisiko aika auttaa kaukaisempia lähimmäisiä esim. yhteisvastuukeräykseen osallistumalla antajana tai vapaaehtoistyöntekijänä.

Haastan sinut hoitamaan paastonaikana suhdettasi itseesi. Paastonaika antaa mahdollisuuden tavallisen elämän keskellä pysähtyä miettimään omaa elämää. Mitä minulle kuuluu? Onko elämäntavassani jotain, mikä ei tee minulle hyvää? Miten voisin elää onnellisempaa elämää? Voinko itse muuttaa elämässäni jotain, mikä parantaisi omaa elämääni ja lähimmäisteni elämää sekä koituisi Jumalalle kunniaksi? Luulen, että itsetutkistelu ja itsetuntemuksen parantaminen ovat tärkeitä asioita, jotka voivat auttaa parhaimmillaan saamaan syvemmän ja läheisemmän suhteen myös Jumalaan ja lähimmäiseen.

Kaikista lähimmäs Jumalaa me pääsemme kuitenkin tänään ehtoollispöydässä. Saamme ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren; sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ottaa vastaan täydellinen rakkaus!

Vauvakirkon saarna kynttilänpäivänä

Tänään meillä on monta syytä juhlia. Me iloitsemme näistä  ihanista vauvoista, jotka ovat tuoneet teidän elämäänne aivan uusia puolia. Elämään on tullut valtavasti iloa, rakkautta, läheisyyttä, onnea ja lämpöä mutta ehkä myös väsymystä ja huolta. Kiitämme tänään Jumalaa siitä, että hän on kasteessa ottanut nämä lapset omiksi lapsikseen ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Itse ajattelen niin, että kastejuhla on elämän tärkein juhla. Se ei järjestelyiltään eikä puitteiltaan vedä vertoja linnan kutsuille eikä hienoille hääjuhlille. Juhlan päähenkilö ei käyttäydy aina etiketin mukaan. Hän voi kesken herkimmän hetken huutaa kuin palosireeni, tehdä kakat, pöräyttää kuuluvasti tai nukahtaa autuaallisesti syliin, vaikka pappi puhuu mielestään tärkeitä asioita. Juuri sen takia kaste puhuu vahvasti siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys. Me vanhemmat rakastamme, hoivaamme ja huolehdimme lapsestamme, vaikka hän ei tee itse mitään ansaitakseen rakkautemme. Samalla tavalla kaste puhuu siitä, miten Jumala rakastaa meitä ihmisiä sekä vauvoja, lapsia ja aikuisia, vaikka emme aina ole ansainneetkaan hänen rakkauttaan. Jumala on solminut kasteessa meidän kanssamme  ikuisen liiton. Hän lupaa pitää meistä huolta koko elämän ajan ja  antaa  lahjaksi ikuisen elämän.  

Te olette viettäneet kastejuhlia perheen, suvun ja ystävien kanssa. Kaste on kuitenkin myös seurakunnan juhla, koska  kasteessa nämä lapset on  liitetty  seurakunnan  jäseniksi. Seurakunta on Jeesukseen uskovien ihmisten yhteisö. Sitä voi kutsua myös Jumalan suureksi perheeksi. Siihen kuuluu ihmisiä kaikista maista ja kaikista kansallisuuksista ja siinä perheessä puhutaan kaikkia maailman kieliä. Siitä huolimatta Jumala tuntee juuri tänäänkin meidän kaikkien elämänkysymykset. Hän tuntee jokaisen perheenjäsenensä todella hyvin, vielä paremmin kuin me tunnemme oman perheemme jäsenet.

Itse asiassa Jumala tuntee minut ja sinut paremmin kuin me itse tunnemme itsemme.Hän on nähnyt elämämme jo siinä vaiheessa, kun saimme alkumme äidimme kohdussa. Hän muistaa elämästämme nekin vaiheet, joista emme itse tiedä mitään. Ja vaikka Jumala tuntee kaikki lapsensa ihan kokonaan, hän rakastaa jokaista lastaan vielä enemmän kuin äiti tai isä. Se on todella ihmeellistä!

Me valitsimme vauvakirkon ajankohdaksi kynttilänpäivän ihan tarkoitusella.  Kynttilänpäivää vietetään 40 päivää joulusta. Tänään muistellaan, miten Jeesus-vauva meni ensimmäistä kertaa sen ajan kirkkoon eli temppeliin Marian ja Josefin kanssa. Siellä he kohtasivat vanhan miehen, Simeonin, joka oli palvellut elämänsä Jumalaa temppelissä. Simeonin, Jeesuksen, Marian ja Joosefin kohtaaminen oli täynnä Pyhän Hengen läsnäoloa. Simeon ymmärsi saaneensa syliinsä Maailman Vapahtajan, Jumalan oman Pojan. Simeon lauloi ja kiiti Jumalaa saadessaan Jeesuksen syliinsä. Hän ymmärsi, että Jeesus oli syntynyt koko maailman valoksi. 

Tänään onkin myös valon päivä. Pimeä ja raskas sydäntalvi on ohitettu ja kevään odotus alkaa. Se on helpottava viesti kaikille, mutta ehkä aivan erityisesti monille lapsiperheille. Eilen kuulin erään pienten lapsen äidin kertomuksen ulkoilusta. Ensin 45 minuuttia tuskaista pukemista huudolla siivitettynä. Sitten 15 minuuttia ulkoilua ja 45 minuutia taas vaatteiden riisumista ja tietysti huutoa.

 Jeesus puhui itsekin valosta. Johanneksen evankeliumissa hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka  
 seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”. 

             Tämän raamatunkohdan pappi luki kastejuhlassa sytyttäessään ja antaessaan kastekynttilän perheelle. Kastekynttilä muistuttaa siitä, miten Jeesus tahtoo tuoda valoa meidän jokaisen elämään. Jeesus ei tahdo olla lähellämme vain täällä kirkossa tai juhlahetkissä. Itse olen kokenut, että hän läheisyytensä ja rakkautensa kuuluu jokaiseen päivään. Epätoivon ja väsymyksen hetkillä voi helposti tuntua siltä, että on aivan yksin. Sen vuoksi kodissa olisi hyvä olla jotain viestejä siitä, miten Jumala on lähellämme joka hetki. Koitäitinä ollessani minulle tuli tärkeäksi lappu, jonka olin kiinnittänyt jääkaapin oveen. Palvellessani neljää lasta keittiössä luin monta monta kertaa päivässä jääkaapin ovesta viestin:  "Älä  ole huolissasi, älä pelkää. Siltä, jolla on Jumala,   ei puutu mitään." Se lohdutti uskomattoman paljon!!! 

 Nyt kun tulen töistä kotiin minua lohduttaa kotiovessamme oleva ystävien antama lahja, jossa lukee: ”Siunaa tätä kotia rauhalla ja rakkaudella!” Kuusihenkisessä perheessä rauha ja rakkaus ovat välillä koetuksella, kun lapset kinaavat ja tappelevat, välillä aikuisetkin lasten kanssa tai keskenään. Siitä huolimatta luotan ja uskon siihen, että Jumala on antanut ja antaa elämäämme rauhan ja rakkauden, vaikka aina ei tunnu siltä. 

Kastekäskyssä Jeesus sanoo, että hän on kansaamme aivan joka päivä. Hän on kiinnostunut elämästämme ja lastemme elämästä. Meidän ei tarvitse jaksaa yksin suojella, hoitaa ja rakastaa lapsiamme. Saamme heittäytyä koko perheenä Jumalan valtavaan syliin  ja pyytää häneltä siunausta, varjelusta ja apua perhe-elämäämme. Jätän teille muistoksi Katja Kailan Valo- rukouksen. Saatte sen mukaanne huoneentauluksi kauniin kuvan kanssa.

Kristus,
sinun valossasi kuljen hämärän halki.

Kristus, 
sinun valossasi astelen väsymyksen halki.

Kristus,
sinun valossasi matkaan hiljaisuuden kaipuun halki.

Kristus,
sinun valossasi kompuroin ärsyyntymisen hetkien halki.

Kristus, 
sinun valossasi tanssin tämänkin päivän halki. 

Katja Kaila kirjassa "Taivaan täydeltä sormenjälkiä -Äidin rukouskirja"

Paimenten joulu, joulukuvaelma jouluaattona

Paimenten joulu, joulukuvaelma jouluaattona

Tässä käsikirjoitus joulukuvaelmaan, jonka esitimme tänään Paavalinkirkossa. Toimi hyvin! Erityisen ihastuttavaa oli seurata 2-vuotiaan Luukas-paimenen toimintaa :)

Kertoja: Oli myöhäinen ilta lähellä Betlehemin kaupunkia. Paimenet olivat saaneet lammaslaumansa kasaan. Oli aika levähtää ja vaihtaa kuulumisia pitkän työpäivän jälkeen. Paimenten joukossa oli myös Ruben-isä  poikiensa Danielin, Aaronin ja Luukaksen  kanssa.

Isä: Pojat, tulkaapas tänne nuotion äärelle. Minulle on teille tärkeää kerrottavaa.

Daniel: Mitä nyt? Onko tapahtunut jotain? Kerro heti.

Isä: Ajattelin kertoa teille siitä, mitä olen löytänyt Kirjoituksista. Olen lukenut rabbin johdolla profeetta Jesajan ennustuksia ja löytänyt sieltä jotain aivan erikoista. Voisitko sinä Luukas hakea tuon kirjakäärön minulle?

Luukas: Ole hyvä.

Isä: Kiitos. Kuunnelkaapa, mitä profeetta on kirjoittanut kauan sitten.  "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan."

Daniel: Mitä tämä tarkoittaa, isä?

Isä: Me odotamme suurta kuningasta, joka tulee pelastamaan kansaamme. Olen puhunut monien viisaiden miesten kanssa. Kaikki sanovat, että se aika on aivan lähellä.

Daniel: Hui, kuinka jännittävää! Tulisipa kuningas mahdollisimman pian.  Hän voisi antaa minulle kultaa, jalokiviä ja muita rikkauksia. Silloin meidän ei tarvitsisi enää paimentaa lampaita. Me voisimme muuttaa hienoon taloon, syödä herkkuja ja saisin lukea pyhiä kirjoituksia rabbin johdolla vaikka joka päivä.

Isä: On sinulla Daniel suuret suunnitelmat. Onhan kuningas lupausten mukaan suuri ja ihmeellinen.  Mutta sitä en tiedä ollenkaan, tuoko hän meille tuollaisia kalleuksia.

Daniel: Nyt  minä keksin. Opettelen soittamaan huilua. Jos osaan soittaa oikein kauniisti, kuningas varmasti antaa minulle kaikkia rikkauksia. (Ottaa huilun, menee kauemmaksi nuotiosta ja alkaa soittaa. Soittaa ensin hapuillen.)

Isä: Voi, tuota poikaa. Aina yhtä suuret haaveet. Mitähän siitäkin oikein tulee.  

Kertoja: Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.

Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

LAULU: JOULUYÖ, JUHLAYÖ

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.

Daniel: Isä, en näe mitään.

Aaron: Isä, minua pelottaa

Enkeli: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."

21:1-2, ENKELI TAIVAAN

( Enkelit saapuvat virren aikana)

ENKELI TAIVAAN, SÄKEISTÖ 10

(laulun jälkeen enkelit menevät pois)

Daniel: Oliko tämä totta vai unta? Isä, mitä tämä oikein tarkoittaa?

Isä:  En tiedä. Meidän pitää mennä Betlehemiin katsomaan mitä on tapahtunut. Ehkä nyt on syntynyt se kuningas, josta kerroin teille. Seurataan tähteä.

(kulkevat hitaasti matkan tallille)

Isä: Nyt me olemme varmaan perillä. Tähti on tämän tallin yläpuolella. Mennään sisälle. (Paimenet menevät sisälle, katsovat Jeesus-lasta, isä kumartuu rukoukseen seimen edessä. Daniel tulee pois tallista. Isä huomaa rukouksesta noustuaan pojan kadonneen)

Isä: Aaron, missä Daniel on?

Aaron: Meni ulos.

(Isä menee ulos, ottaa varovasti kiinni poikansa olkapäästä.)

Isä: Daniel, mikä sinulla on?

Daniel: Olen harjoitellut ihan turhaa soittoa. Noilta ihmisiltä on aivan turha odottaa yhtään mitään palkkaa soitosta. Yhtä kurjia ja köyhiä ovat kuin mekin. Mikä kuningas tuollainen talliin seimessä nukkuva pikkuvauva on. Kuninkaat asuvat hienoissa linnoissa. Tosi reilua isä, että kerroit minulle tuollaisia satuja.

(Isä menee takaisin talliin. Kohta tulee takaisin)

Isä: Jeesus  itkee. Tulisitko Daniel soittamaan? Ehkä pienokainen rauhoittuu kauniiseen soittoosi.

Daniel: Hyvä on. (menee talliin ja soittaa kappaleen Pieni liekki)

Isä: Lapsi hymyilee. Hän pitää sinun soitostasi.

(Daniel ottaa vauvan syliinsä)

Daniel: Isä, olit oikeassa. Tässä vauvassa on jotain ihmeellistä. Tämä hymy tekee minut niin onnelliseksi. En ole nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista. Ehkä vauva on kuitenkin se luvattu kuningas.

Adventin riemua ja tyyliä!

Upeaan ekaan adventtiini kuului riemullinen adventtikirkko Järvenpään täpötäydessä kirkossa monien ystävien ja tuttujen seurassa. Yksi FB-ystäväni oli erittäin vaikuttunut tyylikkäästä ja pikantista oranssista yksityiskohdasta asussani ;). Kirkon jälkeen nautiskelimme lasten toivomuksesta lounaan Hesellä sekä kotona juhlavat kirkkokahvit adventtimyyjäisistä ostettujen herkkujen kera. Matkalla töih

in satuin kuuntelemaan radiosta ruotsinkielistä jumista. Ilahduin suuresti, kun sain kuunnella vanhoja työkavereitani Vasa svenskasta. Päivä huipentui hauskaan tenavamessuun Paavalinkirkossa. Lauloin, pompin, tanssin, näyttelin, leikin ja tein kaikkea muuta papillista. Suunnitelmista poiketen kaaduin myös portaikossa. Se sopi niin hyvin juhlan tunnelmaan, että vain nauratti :). Kirkkokahveilla oli vielä mahtavia kohtaamisia, joten olen enemmän kuin tyytyväinen päivääni.

Yhteisblogista miehen kanssa harmia – perusti oman blogin

Sain kunnian kertoa Elinan blogista kotimaa24-palvelun sarjassa Bloggaavat papit osassa 2. Tässä nettisivuston juttu.

”Koen, että roolini pappina ja kirkkoherranrouvana eivät ole sitoneet minua”, sanoo Helsingin Paavalin seurakunnan lapsi- ja perhetyön pastori Elina Koivisto.

Koivisto on pitänyt omaa blogia jo reilut kuusi vuotta. Kasassa on yli 600 blogikirjoitusta erilaisista aihepiireistä.

– Kirjoitukseni ovat liittyneet pääasiassa elämääni perheenäitinä ja pappina, mutta myös itsetuntemukseen ja hengelliseen kasvuun, naiseuteen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin.

Alkukimmokkeen Koiviston blogaaminen sai perheen kotisivujen perustamisesta. Kotisivuilla Elina ja hänen miehensä Järvenpään kirkkoherra Vesa Koivisto kirjoittivat ensin yhteiseen blogiin.

– Siirryin oman blogin pitämiseen sen vuoksi, että joiltakin ihmisiltä alkoi tulla negatiivista palautetta Vesalle minun kirjoituksistani. Katsoimme yhdessä parhaaksi, että kirjoitan omaa Elinan blogiani, josta vastaan itse, Koivisto kertoo.

Koivisto bloggaa spontaanisti. Hän ei ole halunnut luoda blogilleen mitään tiettyä imagoa, vaan käsittelee vapaasti itseään kiinnostavia asioita. Lukijoita blogilla on päivittäin 60-100 henkeä.

– Haluan olla blogissa kokonainen ihminen, enkä koe, että julkinen roolini pappina ja kirkkoherranrouvana olisi minua sitonut millään lailla. Luulen, että blogini olisi aika samanlainen, vaikken työskentelisikään pappina.

 – Linkitän nykyään uudet blogikirjoitukset aina Facebookiin. Siellä saan niistä aika paljon palautetta, kun taas blogin puolella kommentointi on ollut melko vähäistä.

Suuri osa blogin kirjoituksista on luonteeltaan hengellisiä. Blogissaan Koivisto julkaisee omia saarnojaan ja puheitaan, mutta myös esimerkiksi itseään koskettaneita muiden puheita ja hengellisiä lauluja.

– Blogiani lukevat hyvin monenlaiset ihmiset, mutta erityisesti naiset. Sinne löydetään paljon google-hakujen kautta. Blogistani haetaan esimerkiksi suosittujen laulujen sanoja, Elina Koivisto toteaa.

Palautteissa lukijat kertovat saavansa Elinan blogista iloa ja lohtua tai uusia näkökulmia omaan elämäänsä.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/9826-yhteisblogista-miehen-kanssa-harmia--perusti-oman-blogin

Joulutunnelmaa Paavalinkirkosta ihan kaikille

Facebook-ystäväni oli kansalaisopiston englannin keskusteluryhmässä jutellut joulusta ja jouluvalmisteluista Kiinasta lähtöisin olevan vierustoverinsa kanssa. Suomessa pitkään asunut kiinatar ei ollut aiemmin kuullut, että joulua juhlitaan Jeesuksen syntymän johdosta. Luulen, ettei hän ole ainoa tietämätön. Monet lapset mieltävät joulun enemmän joulupukin ja tonttujen kuin Jeesuksen ja enkeleiden juhlaksi. Ehkä kaikki Suomessa asuvat lapset eivät ole edes kuulleet Jeesuksen syntymästä, koska joulunvietosta on haluttu karsia joissakin päiväkodeissa ja kouluissa kaikki kristillinen aines. Yhteiskunnan muuttuessa yhtä monikulttuurisemmaksi on tärkeää, että kastettujen  lasten vanhemmat, isovanhemmat ja kummit antavat lapsille mahdollisuuden tutustua myös joulun kristillisiin perinteisiin ja sanomaan joulupukin ja tonttujen lisäksi. Joululaulut, jouluevankeliumin lukeminen, kristilliset joulukoristeet tai lapsille suunnatut joulukirjat välittävät kodissa joulun perinteitä sukupolvelta toiselle.

Muistan omasta lapsuudessani joulukirkon ihanan tunnelman. Tuntui hyvältä olla kirkossa, vaikka yleensä nukahdinkin kesken joulusaarnan isosiskon olkaa vasten. Lapsi- ja perhetyön pappina tavoitteenani on välittää tämän ajan lapsille samaa ihanaa tunnelmaa, jota itse koin lapsuuteni jouluina. Pyrimme kuitenkin taitavien työkavereideni kanssa suunnittelemaan joulunajan tapahtumat niin, etteivät lapset malta nukahtaa kesken kirkkohetken. Emme pidä pitkiä puheita emmekä saarnoja, vaan sekä perheiden kauneimmissa joululauluissa että lasten jouluaaton hartaudessa joulun sanoma tulee joulukuvaelman muodossa. Paavalinkirkon suloinen aasi, kirkkohetkissä  esiintyvät lapset, joulukuusi ja joululaulut pitävät lasten mielenkiinnon hereillä. Pienimmät voivat ottaa kirkkohetken ajaksi aasin selästä lelupussin tai pehmolelun.

Muistan kotikirkostani tilanteen, joka meinasi pilata joulukirkon ihanan tunnelman. Ehkä viisivuotias poika istui edessäni isänsä sylissä minun mielestäni melko rauhallisesti ja hyvin. Isä oli kuitenkin jostain syystä hyvin stressaantunut: hän valitti ja moitti kovaäänisesti lapsen huonoa käytöstä. Lapsen käytös ei häirinnyt minua ollenkaan, kun taas isän asenne tuntui pahalta ja epäreilulta. Neljän lapsen äitinä tiedän, että  lasten kanssa on välillä rasittavaa olla sellaisissa paikoissa, joissa lapset voivat häiritä käytöksellään muita ihmisiä. Sen vuoksi me järjestämme lapsiperheille omia tilaisuuksia, joissa vanhempien tai muiden läheisten ei tarvitse jännittää lasten käyttäytymistä. Jeesus asetti lapsen aikuisten esikuvaksi. Sen vuoksi lapset saavat olla lapsia erityisesti kirkossa.

Muistan ilolla ja lämmöllä niitä joulunajan tilaisuuksia, joihin olen saanut osallistua aivan yksin tai ystävän kanssa. Paavalinkirkossa järjestetään valtavasti tilaisuuksia, jossa eri elämäntilanteissa olevat aikuiset saavat nauttia rauhassa joulun tunnelmasta ja sanomasta. Olet todella tervetullut konsertteihin, perinteisiin tai popahtaviin kauneimpiin joululauluihin sekä joulukirkkoihin ja joulunajan messsuihin.

Joulun sanoma on enkelien iloinen uutinen: ”Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on                                         Kristus, Herra.” Jumala kuiskaa pelkojen, ikävän, surun tai syksyisen pimeyden keskelle: ”Ei hätää, minä olen tässä!” Jumala ei koskaan hylkää ihmistä, joka tahtoo olla yhteydessä häneen. Jumala ei ole kuitenkaan läsnä vain vaikeuksien ja surun keskellä, vaan hän on kanssamme joka päivä ja tahtoo antaa elämäämme iloa ja valoa. 

Elina Koivisto, Paavalin seurakunnan lapsi- ja perhetyön pappi

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Pekka Simojoki: Tulkoon joulu

Kirjoitus Hermanni-Vallila -lehdessä 

Hyvästi itseni turhentamisen teologia!

Joistakin asioista ei pääse millään eroon. Opiskeluaikana olimme Miehen kanssa mukana muutamia vuosia  HOL:n eli Helsingin opiskelijalähetyksen toiminnassa. Siitä on aikaa jo 15 vuotta, mutta siitä huolimatta OPKO lähetää meille uskollisesti Arkki-lehteään, vaikka emme ole edes kannatusjäseniä. Aika monta kertaa olemme ottaneet yhteyttä ja pyytäneet, että meille ei enää lähetettäisi postia, koska olemme jo niin vieraantuneita opiskelijamaailmasta. Lehden tulo ei ole kuitenkaan lakannut. Viime viikolla olin siitä todella iloinen, koska lehti oli täynnä kiinnostavia artikkeleita. Tässä lainaus Arkin pääkirjoituksesta (4/2012),jossa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen kirjoittaa viisaasti ja kypsästi otsikolla "Hyvästi itseni turhentamisen teologia!".  


"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisäinen tunteminen." Tämä seppä Högmannin lausahdus Paavo Ruotsalaiselle on muuttanut Suomen kansaa, kirkkoa ja sen herätysliikkeitä. Tällä totuudella oli nuoreen mieheen niin vapauttava vaikutus, että "Hän hyppeli niin kuin peura ilosta". - - -Paavo ymmärsi ensimmäistä kertaa, että ihminen voi olla yhtä aikaa täysin avoin ja rehellinen itselleen ja siitä huolimatta kohdata myös elävän, ihmistä rakastavan Jumalan. 

Lehtemme teemana on kokonainen ihminen. Voimme opetella rukoilemaan kirkkoisä Augustinuksen kanssa: "Herra auta minua tuntemaan itseni, että voisin tuntea sinut." Ihmiseksi syntynyt Kristus ei ole kiinnostunut vain iankaikkisesta kohtalostamme, vaan koko paketista nimeltä elämä. Kristillisessä opetuksessa Kristuksen tunteminen ja itsetuntemus eivät aina oikein mahdu samaan kuvaan. Tähän voi olla syynä väärinymmärretty itsensä kiel

täminen, missä elämän hengelliset ulottuvuudet koetaan arvokkaampina kuin esimerkiksi ruumiillisuus, opiskelu tai työ, tunteet, taide tai estetiikka. Itsensä kieltämistä ei nähdä positiivisena kutsuna hyväksyä itsemme sellaisina aitoina ihmisinnä, joiksi meidät on luotu. Itsensä kieltämisen kutsusta on tullut - oman ainutlaatuisen itsensä löytämisen sijaan - itsensä turhentamisen teologiaa.

Jos identiteettimme perusta on se, että olemme vain kurjia syntisiä, voisi käynti seppä Högmanin puheilla olla paikallaan. Me emme ole vain syntisiä, vaan Kristuksen tähden Jumalan suuresti rakastamia syntisiä. - - -Me tarvitsemme rohkaisua, kaverista huolen pitämistä, hyvää tekevää yhteisöllisyyttä ja Jumalan Sanan opastusta. Saakoon evankeliumi meidät hyppimään kuin peura ilosta!"

Isänpäivän saarna Paavalinkirkossa

Isänpäivän saarna 

(saarnateksti Matt. 17:24-27, epistolateksti Room. 13:1-7)

Juha Tapio laulaa laulussaan "Poika":

Poika näkee peilistä isänsä piirteet
usein ne jo lapsena huomattiin
ylpeyttä tunsi kun aikuisiin miehiin verrattiin

Isänpäivä herättää meissä kaikissa tunteita ja ajatuksia riippumatta siitä, olemmeko isiä vai emme. Jokaisella meillä on ollut isä. Itse iloitsen siitä, että pystyin vielä aamulla soittamaan isälle onnittelusoiton isänpäivän kunniaksi. Isäni viettäessä 70-vuotisjuhlia pidin hänelle puheen. Olen ollut aina äidin tyttö ja ajatellut muistuttavani paljon häntä. Puhetta kirjoittaessani tajusin, miten paljon minussa onkaan isäni piirteitä. Puhumattakaan siitä, miten paljon hänen piirteitään on siirtynyt omiin lapsiini.

Tämä isänpäivä on perheessämme erilainen, koska vietämme sitä anopin kanssa. Miehelläni on ensimmäistä kertaa tilanne, ettei isälle voikaan soittaa onnittelusoittoa. Teistä seurakuntalaisista monet ovat joutuneet luopumaan isästä, kun tämä on kuollut. Joukossa voi olla myös niitä, joilla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta edes tavata isää. Teilläkin on silti ollut isä. Olen kuullut monta koskettavaa kertomusta siitä, miten ihminen vielä vaarina ja mummonakin voi kaivata sitä, että olisi itse saanut kohdata oman isänsä. Isänkaipuuta on voinut vähän helpottaa se, jos on saanut kuulla isästä kertomuksia, nähdä valokuvia ja työstää omaa suhdetta isäänsä. Toiset taas ovat saaneet isän tilalle muun rakkaan ihmisen, joka on korvannut isän paikan. Monet odottavat sitä, että saisivat nähdä oman isänsä perillä taivaassa.

Poika näkee peilistä isänsä katseen,

jota oppi varhain jo väistämään
Pienestä sai juurtua tieto jo lapseen:
isää täytyy miellyttää

Isän kohtaaminen ei aina ole helppoa edes isänpäivänä. Juha Tapio kertoo kirjassaan "Ohikiitävää" (toim.  Jaakko Heinimäki) Poika-laulun syntyhistoriaa.  Tämä laulu syntyi niiden tarinoiden pohjalta, joita hän oli kuullut seurakuntien miestenpäivillä ja erilaisissa hengellisissä miestentapahtumissa. Monet suomalaiset miehet ja myös naiset ovat saaneet kotona kokea, miten isää täytyy miellyttää. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ehdottoman ja varauksettoman rakkauden kokeminen on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö. Isän rakkaus on usein pitänyt ansaitsemalla olemalla tottelevainen, ahkera ja menestyvä.

 Tämän päivän raamatuntekstit sopivat yllättävän hyvin suomalaiseen isänpäivään. Perinteiset suomalaiset miehiset arvot: koti, uskonto ja isänmaa sopivat hyvin yhteen

tämän päivän epistolaan, joka on Paavalin sanaa roomalaisille. Ainakin minun kokemukseni mukaan monet suomalaiset miehet toteuttavat kristillisyyttään juuri Paavalin ohjeiden mukaan. He kunnioittavat esivaltaa, maksavat veronsa oikein sekä kunnioittavat ja pelkäävät Jumalaa.

Ihailin "Ohikiitävää-kirjassa" sitä, miten Juha Tapio halusi tinkimättömästi osoittaa teoillaan sen, miten hän on kristitty liikemies. Hän halusi maksaa verot niistäkin levyistä, jotka hän uransa alussa myi itse keikkapaikoilla. Kaveri oli ihmetellyt tuollaista melkeinpä tyhmää toimintaa, kun veronkierrosta ei olisi taatusti jäänyt kiinni. Laulaja halusi kuitenkin Paavalin sanojen mukaisesti suostua esivallan alaisuuteen, ei pelkästään rangaistuksen pelosta, vaan omantunnon vaatimuksesta. Puhtaalla omallatunnolla on niin paljon helpompaa elää.

Jeesus toimi evankeliumitekstissä samalla tavalla. Hän maksoi temppeliveron, vaikka koki, ettei hänen Jumalan Poikana olisi tarvinnut sitä maksaakaan. Temppelihän oli hänen henkinen ja hengellinen kotinsa, minkä vuoksi hän tunsi olevansa vapaa ja lapsen asemassa. Jeesus osoittaa kuitenkin kypsyytensä siinä, ettei hän turhaan ala kapinoida eikä tahdo suututtaa temppeliveron kantajia. Hän ymmärtää, että veronkantajat eivät ymmärtäisi Jeesuksen asemaa. Kertomukseen sisältyy ripaus Jumalan huumoria ja huolenpitoa, kun Pietari saa tehtäväksi hakea Jeesuksen ja hänen oman temppeliveron maksamiseksi tarkoitetun rahan kalan suusta. Ei ihan jokapäiväistä toimintaa!

Minua on puhutellut kovasti Jeesuksen elämänasenne. Jeesus on upea esimerkki siitä, miten toimii vapaa ja ehjä ihminen. Jeesus noudatti perinnäissääntöjä, jos ne edistivät aitoa, rakkaudellista ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Sen sijaan Jeesus tarvittaessa kapinoi rajustikin isien perinnäissääntöjä vastaan, jos ne eivät olleet lähimmäisen parhaaksi eivätkä Jumalan tahdon mukaisia. Pari lukua ennen evankeliumitekstiämme Jeesusta syytetään siitä, että hänen opetuslapsensa rikkovat isien perinnäissääntöjä. Silloin Jeesus puolustautuu kuvaamalla sitä, miten fariseukset ja lainopettajat kehottivat ihmisiä luopumaan yhdestä Jumalan käskystä ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” opettamalla ihmisiä sen sijaan antamaan vanhemmista huolehtimiseen tarkoitetut rahat uhrilahjaksi. Jeesuksen viesti fariseuksille ja lainopettajille on raju: Te tekopyhät!

Samanlaisen viestin Jeesus olisi ehkä sanonut niille uskovaisille, jotka lähestyivät Juha Tapiota tuomitsevilla sanoilla ja viesteillä tämän siirtyessä gospelmusiikista ns. maalliselle puolelle. Kirjassa suosittu laulaja kertoi siitä, miten johonkin aikaan häntä pelotti aukaista sähköposti, koska ei voinut tietää, minkälaisia haukkumaviestejä ja tuomioita siellä taas olisi kristityiltä. Ihmiset asettautuivat taas kerran Jumalan asemaan tuomareiksi ja unohtivat lähimmäisenrakkauden. Lukijana minusta tuntui kohtuuttomalta, että lauluntekijän ja laulajan kutsumuksen omaava mies yritettiin laittaa liian tiukkaan muottiin.  

Vaikka olen piirtänyt tässä saarnassa Juha Tapiosta silotellun ja kauniin esikuvallisen kuvan, se ei tietenkään ole koko totuus. Kirjassa tulee esille se rosoisuus ja epätäydellisyys, joka meidän jokaisen ihmisen elämään kuuluu riippumatta siitä, olemmeko idoleita vai tavallisia ihmisiä. Tärkein asia on kuitenkin kunnossa, kun laulaja kertoo uskovansa ja turvaavansa Vapahtajaan. Mekin voimme ottaa idoliksemme Jeesuksen, joka on synnittömyytensä vuoksi loistava esimerkki vapaasta, aidosta ja rakastavasta ihmisestä 

Palataan vielä Poika-lauluun. Sen kerrossa sanotaan: 

Harteillaan vuosien hiljaisuus
Kuka pyyhkiä pois ajan virrasta vois?
Haavat polvesta polveen ne siirtyy
Kuka armahduksen tois kun työt isien
poikien poikiin piirtyy?
Kuka armahtaa?

Raamatusta löytyy vastaus sille, kuka armahtaa. Jumala armahtaa.  Tänäänkin isänpäivänä on tarjolla armahdusta, armoa ja rakkautta suomalaisille isille, pojille sekä pojanpojille, mutta myös meille naisille. Epistolatekstimme perässä Paavali antaa ohjeen: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.- -Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.”Room. 13:8, 10  Jumalan tahto on siis se, että isät rakastavat lapsiaan eivätkä tee heille mitään pahaa. Kyvyttömyys osoittaa rakkautta kulkee kuitenkin monissa suvuissa raskaana perintönä, ja haavat siirtyvät polvesta polveen, jos niitä ei hoideta.

Jumala tahtoo parantaa ja hoitaa kaikkia niitä, jotka ovat tulleet satutetuiksi ja haavoitetuiksi suvussaan tai muualla. Johanneksen ensimmäinen kirje käsittelee upeasti rakkautta. Siinä sanotaan, että Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala tahtoo uudistaa ja parantaa meitä rakkaudellaan. Hän ei odota, että me olisimme kilttejä, menestyviä tai ahkeria. Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudellaan. Hän ei vaadi meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken. Päivän evankeliumiteksti osoittaa sitä, miten Jumalalla on kaikki asiat hallussaan. Jos hän laittaa kalan suuhun rahan temppeliveroa varten, voi hän johdattaa myös meitä hyvin eri tavoin. Hän ei pakota meitä mihinkään muutoksiin, mutta hän lempeästi kutsuu meitä tielle, jossa saamme kasvaa aikuiseen ja kypsään uskoon ja elämään.

Jumala lähetti meille oman poikansa Vapahtajaksi. Jeesus on Vapahtajana sekä pelastaja että parantaja. Hän rakastaa meitä kokonaisina ja tahtoo kohdata meidän kaikki tarpeemme. Hän ei ole kiinnostunut vain hengellisestä elämästämme, vaan hän on kiinnostunut koko elämästämme. Hän voi tyydyttää meidän fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeemme. Usein hän tarvitsee tähän työhön avuksi toisia ihmisiä. Me voimme pyytää, että Jumala lähettäisi elämäämme niitä ihmisiä, jotka vievät meidän kasvuamme ihmisinä eteenpäin. Ja saamme myös rukoilla sitä, että me voisimme olla avuksi ja iloksi niille ihmisille, jotka tarvitsevat meidän apuamme. 1. Johanneksenkirjeessä  sanotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon." (1. Joh. 4:18)  

LOL, äiti!

Olen harvinaisen huono äiti siinä mielessä, että lasten vauvakirjat ovat aika heikossa hapessa. Normaalin kaavan mukaan Esikoisen kirjaa on täytelty ahkerasti ensimmäisen vuoden aikana, mutta vähitellen into on hiipunut. Neidistä on jotain tietoja tallessa, mutta Pikkuherran kirjaa on täytetty tosi vähän. Kuopuksen kirjaa taisi Neiti päivittää jonkin aikaa syntymän jälkeen kunnes keksi jotain kivempaa puuhaa.Onneksi olen päivittänyt muistoja lasten lapsuudesta ahkerasti blogiin ja Facebookiin. Päivitysten ja kirjoitusten  kautta voin palauttaa mieleeni asioita, jotka olen jo autuaallisesti unohtanut.

Tänään selasin vanhoja kirjoituksia vuodelta 2006 sen kunniaksi, että tämä kirjoitus on juhlakirjoitus. Olen nimittäin kirjoittanut Elinan blogiin 600 tekstiä reilun kuuden vuoden aikana. Olimme Miehen kanssa molemmat ihan ihmessämme löytäessäni kirjoituksen, jossa Neiti oli niin rakastunut isäänsä, että suunnitteli häitä. Näin olin kirjoittanut otsikolla "Kilpakosintaa" joulukuussa 2006:

"Perheessämme suunnitellaan häitä. Neiti on korviansa myöten ihastunut isäänsä. Nyt hän on päättänyt viedä isän kirkkoon ja mennä hänen kanssaan naimisiin. Joululahjaksi saatu upea ja kauan haaveiltu prinsessapuku sopii varmasti morsiuspuvuksi. Mietinnässä on tällä hetkellä, mitä kirkosta tullessa heitetään hääparin päälle. Riisin tilalle on harkittu muroja ja makaroneja, onpa karkitkin käyneet mielessä. Tytön päätös on niin varma, etteivät äidin ja isän vastaväitteet auta yhtään. Asia kun vain on niin, että hän rakastaa isää enemmän kuin äiti. Neiti on ehdottanut äidille lohdutukseksi avioitumista Esikoisen kanssa, mikä sopisi kyllä kyseiselle sulhaskandidaatillekin mainiosti. Äiti ja isä ovat vielä kovassa kurssissa tässä perheessä. Saa nähdä, kuinka asiat ovat kymmenen vuoden päästä murrosiän kourissa."

Näin kuuden vuoden jälkeen voin todeta, etteivät äiti ja isä ole enää yhtä kovassa kurssissa. Aika monesti saamme kuulla olevamme epäreiluja ja tyhmiä vanhempia. Aina välillä olemme tosi noloja vanhempia. Entinen sulhaskandidaattini ei enää olisi valmis astumaan alttarille minun kanssani. Kertoessani hänelle vanhoista hääsuunnitelmista sain lakonisen vastauksen: "LOL, äiti". Iltapusukin kuuluu nykyään kiellettyjen asioiden listalle. Yritän tosin välillä varastaa sen. Perustelen oikeutta iltapusuun sillä, että  olen kantanut häntä 9 kk. Kyllä sillä luulisi jo joitakin oikeuksia ansainneensa :)

En silti kaipaa sitä aikaa, jolloin isot lapset olivat pieniä. Elämme nyt tosi mielenkiintoista aikaa, kun on neljä niin eri-ikäistä lasta perheessä. Teini-ikäisten kanssa voi puhua jo tosi monelaisista asioista, kun taas Kuopuksen kanssa saa nauttia läheisyydestä, leikistä ja lastenkirjoista. Rikasta elämää!  

Aika itkeä ja taistella!

Ramatunselityssarjani blogissani ja Hetkinen-raamatunlukuoppaassa loppuu tähän. Hetkinen-opasta voi tilata: 

http://www.rll.fi/?sid=19. Joka päivälle on oma pieni raamatunkohta ja selitys, jotka tukevat Raamatun lukemista arjessa. 

Jeesuksen viimeiset päivät olivat tunteita tulvillaan. Kansanjoukon keskellä koettu ilo ja riemu muuttuivat hetkessä tuskaan ja valitukseen. Jeesus itki ääneen Jerusalemin kohtaloa. Temppeliin saapuessaan Jeesus raivostui. Hän oli harmissaan siitä, että rukouksen huoneesta oli tehty rosvojen luola.

LUE: LUUK. 19:41-48

Luukaksen tapa kirjoittaa Jeesuksen elämästä poikkeaa jonkin verran muista evankeliumeista. Mielestäni hänen tapansa kuvata tapahtumia on empaattinen ja herkkä. Niinpä hän kertoo ainoana evankelistana, miten Jeesus matkallaan Jerusalemiin itki äänekkäästi. Jeesus suri sitä, miten Jerusalem kääntäessään selkänsä Jeesukselle samalla menetti ehyen ja läheisen suhteen Luojaan. Sen seurauksena Jerusalemin historia on ollut verinen ja vaikea.

Mennessään temppeliin Jeesus osoitti olevansa ylipappien ja lainopettajien yläpuolella. Hän uskalsi ajaa kauppiaita temppelistä ulos, vaikka samalla hän puuttui ylipappien oikeuksiin. Nämä keräsivät nimittäin suuria summia itselleen tekemällä tuottavia sopimuksia myyjien kanssa. Jeesus ei sietänyt minkäänlaista tekopyhyyttä, minkä vuoksi hän puuttui tällaisiin epäkohtiin. Puhdistettuaan temppelin Jeesus käytti viimeiset päivänsä ihmisten opettamiseen. Temppeli oli taas oikeassa käytössä!

Jeesuksen esimerkki rohkaisee meitä elämään aitoina ja rehellisinä ihmisinä. Me saamme näyttää erilaiset tunteemme sekä Jumalalle että toisille ihmisille. Viime vuosina eri kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä on noussut esille väärinkäytöksiä, joissa vahvat ovat polkeneet eri tavoin heikompia. Tällaisissa tilanteissa meitä kutsutaan Jeesuksen tavoin rohkeasti taistelemaan oikeuden ja rakkauden puolesta kaikkea vääryyttä vastaan.

”Taistelumme jatkuu, on aika käydä työhön. Enää emme vaieta saa. Taistelumme jatkuu, siis viekää valo yöhön. Siteet vääryyden murtakaa. Aika on tullut nousta ja lippua kantaa pimeyden valtaa vastaan. Aika on tullut nousta ja kaikkensa antaa. Isä lupaa hoitaa lastaan.” Pekka Simojoki

Uskallatko olla avoimesti rohkean kuninkaan seuraaja?

Blogini on mennyt vähän yksipuoliseksi, koska jaan lukijoilleni Hetkinen-raamatunlukuoppaan tekstejä, joita olen kirjoittant lokakuun numeroon. Hetkistä voi tilata seuraavasta osoitteesta:  http://www.rll.fi/?sid=19

Suomalaiset kokoontuvat laulamaan kirkkoihin Hoosiannaa runsain joukoin ensimmäisenä adventtina. Palmusunnuntaina luetaan taas sama teksti, jossa Jeesus valmistautuu kärsimykseen ja ristinkuolemaan Jerusalemissa ratsastaessaan aasinvarsalla kaupunkiin suurten kansanjoukkojen hurratessa. Tapahtuma on tärkeä, koska siitä kerrotaan kaikissa evankeliumeissa.

Lue: Luuk. 19:28-40

Jeesuksen näyttävä saapuminen Jerusalemiin oli yllättävä ja rohkea. Hän ei tullut pakoillen eikä salaa, vaikka hänet oli uhattu tappaa. Hän tahtoi täyttää kaikessa toiminnassaan ne ennustukset, jotka Messiaasta oli annettu. Jeesus sai kuninkaallisen vastaanoton. Nykymaailmassa levitetään punainen matto tärkeän vieraan eteen, mutta Israelissa kuninkaan eteen levitettiin vaatteita. Jeesukselle myös huudettiin samalla tavalla kuin kuninkaalle oli tapana huutaa. Tapahtuma oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että Jeesus antoi kansan juhlia häntä. Yleensä Jeesus keskittyi auttamaan muita ja kieltäytyi sankarin roolista.

Kertomuksessa opetuslapset, aasinvarsan omistaja sekä kansanjoukko tunnustavat Jeesuksen kuninkuuden toiminnallaan. On puhuttelevaa, miten Jeesus vastaa fariseusten käskyyn hiljentää väkijoukko. ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Jumala voi laittaa kivet huutamaan, jos ihmiset eivät uskalla näyttää uskoaan ja ylistää häntä. Kuitenkin ihminen itse jää vaille jotakin hyvää, jos hän ei toisten ihmisten pelosta uskalla tuoda julki uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan.

Uusimman tutkimuksen mukaan vain 27% suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan. Tutkimustulos haastaa meitä Jeesuksen seuraajia olemaan rohkeasti kristittyjä. Voit rukoilla Jumalaa, että koko elämäsi voisi olla todistusta Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta niille lähelläsi eläville, jotka eivät vielä Jeesusta tunne.

”Opeta mua aasinvarsa, joka kannoit Jeesusta: Miten voisin iloisesti aina häntä palvella.”

Eva Norberg Hagbergin mukaan Jaakko Haavio Lasten virsi 91:2

PS. Lapsuudenperheessäni Hoosianna-lauluun liittyy hassu muisto. Isoveljeni lauloi innoissaan Hoosi-annaa. Pikkusisko kuvitteli, että veli kiusaa häntä tahallaan. Niinpä hän näppäränä verbaalikkona muutti laulun muotoon: Hoosijuha ;). 

Lahjat ja taidot käyttöön!

Jeesuksen toisen tulemisen odottamisessa on kaksi ääripäätä, jotka ovat molemmat erittäin huonoja. Toiset odottavat Jeesuksen tulemista takaisin niin innokkaasti, etteivät elä täysillä tätä elämää. Toiset taas ovat menettäneet kokonaan uskon Jeesuksen paluuseen ja elävät elämäänsä oman viisautensa varassa.

 Lue: Luuk. 19:11-27 

Jeesus puhui ihmisille vertauksilla, jotka liittyivät kuulijoiden elämään. Kertomus kaukaiseen maahan lähteneestä miehestä oli ymmärrettävä, koska Herodes Suuri ja hänen poikansa olivat käyneet hakemassa Roomasta keisari Augustukselta Israelin kuninkuuden. Herodes Arkelaueksen tullessa Juudean kuninkaaksi juutalaiset lähettivät edustajansa keisarin luokse estämään Arkelauksen kuninkuuden. Hän oli ankara ja julma mies, joka surmautti tuhansia juutalaisia.

Jeesuksen vertaus on monikerroksinen, koska hän kertomuksellaan puhuu myös siitä, miten Jumalan valtakunnan tuleminen viipyy. Jeesus Kristus nousi helatorstaina taivaaseen ja saapuu takaisin aikana, jonka vain Isä tietää. Jeesus valtuutti ennen taivaaseenastumistaan  kaste- ja lähetyskäskyssä opetuslapsensa työhön kasvattamaan uusia seuraajia.

Isä Meidän –rukouksessa anotaan Jumalan valtakunnan tulemista ja Jumalan tahdon tapahtumista myös maan päällä. Meidän tehtävämme on ottaa kaikki lahjamme, taitomme ja resurssimme käyttöön, jotta Jumalan valtakunta voisi olla keskellämme. Voimme rukoilla, että Jumala näyttää meille ne tehtävät, joissa hän haluaa käyttää meitä. Pienet tehtävät valmistavat yhä suurempiin tehtäviin, joissa voimme palvella Jumalaa vielä paremmin. Jumala antaa tehtäviin tarvittavat taidot!

Äiti Teresa sanoi, ettei meidän pidä anoa, että saisimme tehdä suuria asioita Jumalalle, vaan että saisimme tehdä pieniä asioita suurella rakkaudella.

Monenlaista sokeutta

Opetuslapset eivät ymmärtäneet yhtään mitään Jeesuksen tulevista kärsimyksistä eivätkä tulevasta ylösnousemuksesta. Sen sijaan sokea kerjäläinen tajusi Jeesuksen merkityksen Messiaana ja sai avun.

Lue:  Luuk. 18:31-43

Välillä evankeliumeja lukiessani tunnen myötähäpeää opetuslasten vuoksi. Lukemamme ennustus Jeesuksen kärsimyksestä on jo seitsemäs Luukkaalla, mutta opetuslapset eivät vieläkään tajua sitä. Tuskin olisin itsekään ymmärtänyt. Jeesus puhui sen verran salaperäisesti Ihmisen Pojasta. Hän viittasi ilmauksella ilmeisesti sekä Jesajan ennustukseen kärsivästä palvelijasta että Danielin ennustukseen kunniassaan palaavasta kuninkaasta. Opetuslapset eivät voineet käsittää, miten monenlaiset kärsimykset olisivat Jumalan suunnitelman mukaisia. Vielä ylösnousemisenkin jälkeen Jeesus joutui monta kertaa selittämään läheisilleen VT:n kirjoituksia, jotta nämä ymmärsivät Jumalan pelastussuunnitelman hyvyyden.

Sokea mies ymmärsi Jeesuksen seuralaisten mielestä liiankin hyvin Jeesuksen merkityksen. Hän huusi kielloista huolimatta täysillä ”Daavidin Poika, armahda minua”, vaikka arvonimi oli poliittisesti vaarallinen. Poikkeuksellista on se, että Jeesus antoi jonkun ensimmäistä kertaa kutsua itseään julkisesti messiaanisella arvonimellä.

Sokea mies luotti siihen, että Jeesus oli Vapahtaja, joka oli tullut armahtamaan. Hän ei halunnut vain saada näkönsä takaisin, vaan myös nähdä Jeesuksen omin silmin. Syyrialaisessa tekstiversiossa sanotaan: ”Herra, että saisin näköni takaisin ja näkisin sinut.” Miehen koko elämä muuttui Jeesuksen parannettua hänet. Toisten avun ja almujen varassa eläneestä sokeasta tuli Jeesuksen innokas seuraaja, jonka parantuminen puhutteli monia.

Ota matkakumppaniksesi Jeesus-rukous ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”, jota voit huokailla pitkin päivää.

PS. Jeesus-rukous on "vaarallinen", koska se voi alkaa elää omaa elämää rukoilijan mielessä. Huomasin sen kerran Linnanmäellä. Menin Neidin perässä vessaan ilman, että hän tiesi mitään.  Vessasta tullessani hän sanoi minulle: "Äiti, mä tiesin, että sä olit vessassa." "Ai jaa, miten niin?" "No, kun vessankopista kuului Jeesus, Jeesus": Kyllä meitä nauratti! Minä kun en ollut mielestäni rukoillut ollenkaan vessassa käydessäni :). Jeesuksen nimi tuli itsestään huuliltani!

Rikas mies jos oisin…

Raamatussa puhutaan yllättävän paljon rahasta. Jeesuksen ja rikkaan miehen surullisesti päättynyt kohtaaminen on vakava varoitus siitä, miten mikään asia elämässämme ei saisi olla Jumalaa tärkeämpi.

Lue: Luuk 18:18-30

Korkeassa asemassa oleva mies luuli elävänsä oikein ja Jumalan käskyjen mukaan. Hän sanoi noudattaneensa kymmentä käskyä nuoresta pitäen. Kuitenkin Jeesus osoitti ovelasti, miten rikas mies ei selvinnyt edes ensimmäisen käskyn noudattamisesta. Raha ja omaisuus olivat hänelle epäjumalia, joihin hän turvasi elämänsä.

Martti Luther selittää ensimmäistä käskyä Isokatekismuksessa 2000-luvullekin sopivasti: ”Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti.”

Jeesus osoittaa vertauksellaan kamelista ja neulansilmästä vahvasti sen, miten pelastus ei ole ikinä ihmisen oma teko. Ilman Jumalan armoa kukaan ei voisi päästä Jumalan valtakuntaan riippumatta siitä, onko köyhä vai rikas.

Vastauksessaan opetuslapsille Jeesus osoittaa, miten Jeesuksen seuraaminen on oikeasti kannattavaa. Jumala pitää omista lapsistaan huolta ja täyttää näiden tarpeita enemmän kuin he itse ehkä huomaavatkaan. Paras palkkio on kuitenkin tulossa vasta taivaassa, jossa  koetaan täydellistä iloa, rauhaa ja rakkautta.

Kirjoita paperilapulle ylös niitä hyviä asioita, joita elämässäsi on. Kiitä Jumalaa niistä! 

Nurinkurinen arvojärjestys

Näköjään en osannut laittaa Hetkisen kirjoituksia oikeaan järjestykseen. Sehän sopii kylläkin ihan hyvin, kun otsikkona on Nurinkurinen arvojärjestys ;). Tämä pätkä löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumin luvusta 18, jakeet 9-17. 

Jeesuksen sanat ja toiminta herättelevät meitä ns. hyviä kristittyjä, jotka luemme säännöllisesti Raamattua, rukoilemme ja osallistumme seurakunnan toimintaan. Kuvittelemmeko me Jeesuksen aikalaisten tavoin olevamme toisten ihmisten yläpuolella? Turvaudummeko me enemmän omaan kristilliseen elämäntapaamme kuin Jumalan armoon?

Nurinkurinen arvojärjestys       (Luuk. 18:9-17)

Jeesus osaa yllättää. Fariseus ja publikaani –vertauksessa hän kertoo kahdesta täysin vastakkaisesta ihmistyypistä. Fariseukset olivat kunnioitettuja ja arvostettuja kansanopettajia, jotka elivät askeettisesti ja kaikkien juutalaisten määräysten mukaan. Publikaanit taas olivat tunnettuja itsekkäästä elämäntavasta, johon kuuluivat nautinnot, rikkaudet ja toisten ihmisten hyväksikäyttö riistämällä näiltä veroja enemmän kuin laki vaati.

Jeesus osoittaa, miten Jumalan edessä ihminen ei voi turvautua mihinkään omiin suorituksiin. Fariseus luuli elävänsä täydellisesti, mutta hänen ns. hurskas elämäntapansa oli kauhistus Jumalalle, koska hänen sydämensä oli täynnä ylpeyttä ja toisten ihmisten halveksuntaa. Publikaanilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin turvautua Jumalan armoon, koska hän tiesi oman syntisyytensä.

Jeesus osoittaa kertomuksellaan, miten ihminen ei saa tuomita toisia ihmisiä. Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää kaiken. Hän haluaa kohdata rakkaudellaan kaikkia ihmisiä riippumatta siitä, millaisissa elämäntilanteissa nämä elävät. 

Syntisen publikaanin lisäksi Jeesus asettaa yllättävästi esikuvaksi lapsen. Luukas tarkentaa Matteuksen ja Markuksenkin kertomusta ilmaisemalla, että lapset olivat sylilapsia. Vauvat eivät osaa tehdä mitään ansaitakseen Jumalan rakkauden. Lapsikaste on vahva merkki siitä, miten uskossamme on kyse Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Jokainen kristitty saa pienen lapsen tavoin köllötellä hyvän Jumalan sylissä.

”Mitä suurempi tarve tuomita toinen, sitä pinnallisempi itsetuntemus.” 

PS. Hetkistä voi tilata seuraavasta osoitteesta:  http://www.rll.fi/?sid=19

Hetkinen

Sain eräässä kastekodissa nuhteita siitä, etten ole päivittänyt blogiani :). Sen vuoksi teen parannuksen ja päivittelen blogiani vähän useammin. Kotiäitinä ollessani ehdin puuhastella kaikenlaisia pieniä projekteja. Yksi  mielenkiintoinen tehtävä oli kirjoittaa selitystekstejä Hetkinen-raamatunlukuoppaaseen. Tällä viikolla postiluukkuuni kolahteli muuta kappale loppusyksyn Hetkistä, jossa on tekstejäni. Niinpä päätin tarjota niitä myös blogini lukijoille. Toivottavasti ne innostavat teitä tarttumaan Raamattuun. Kannattaa lukea aina kyseinen raamatunteksti. Lisätietoa Hetkisestä: http://www.rll.fi/?sid=19

Onko sinulla mielessäsi joku tunnettu ihminen, jonka haluaisit ehdottomasti nähdä?  Mitä olisit valmis tekemään saadaksesi tavata henkilökohtaisesti hänet?

Luuk. 19:1-10

 Pieni mies kohtaa suuren miehen

Tuttu kertomus Sakkeuksesta on monella tapaa hämmentävä. Jeesuksen aikana aikuiset miehet eivät harrastaneet juoksua eivätkä kiipeilyä. Sakkeus halusi kuitenkin niin kiihkeästi nähdä Jeesuksen, että hän oli valmis tekemään itsensä naurunalaiseksi juoksemalla ja kiipeämällä puuhun. Jeesus puolestaan herätti pahennusta menemällä vierailulle Sakkeuksen, halveksitun veronkantajien esimiehen, ylelliseen kotiin ilman, että tämä edes esitti mitään kutsua. Jeesus totteli taas enemmän Jumalaa kuin ihmisiä!

Jeesuksen vierailu onnistui täydellisesti, koska se muutti Sakkeuksen ja  monen hänen läheisensäkin elämän. Jeesus totesi vierailulla, että pelastus on tullut Sakkeuksen perheen osaksi. Ilmauksella pelastus Jeesus tarkoitti, että perheen koko elämä eheytyi. Tullessaan Jeesuksen seuraajaksi Sakkeuksen koko elämä muuttui, vaikkei se ulkonaisesti muuttunutkaan. Hän sai uudenlaisen suhteen Jumalaan, lähimmäisiin, omaisuuteen ja itseensä. Siitä on esimerkkinä se, miten hän uskalsi kaikkien kuullen kertoa suunnitelmansa antaa suurimman osan omaisuudestaan pois ja korvata nelinkertaisesti, jos oli joltakin ottanut liikaa veroja. Sakkeus uskalsi olla rehellinen ja avoin, koska Jeesus rakasti häntä ja hyväksyi hänet.

Kertomus Sakkeuksesta herättelee miettimään oman elämän arvojärjestystä. Erään tutkimuksen mukaan  saattohoidossa olevat katuvat eniten elämässään mm. sitä, että he ovat tehneet niin paljon töitä sekä laiminlyöneet ystävyyssuhteitaan. Sakkeus on esikuva siitä, miten elämä voi Jumalan avulla muuttua onnelliseksi, kun vapautuu omaisuuden haalimisesta ja itsekkyydestä toisten ihmisten palvelemiseen ja auttamiseen.

”Ystävällisyys on käännyttänyt enemmän ihmisiä kuin intomielisyys, tiede tai kaunopuheisuus. ” Äiti Teresa

Hyviä vai huonoja kohtaamisia?

Kevät ja kesä on juhlien aikaa. Perheet, suvut ja ystävät tulevat yhteen, kun juhlitaan äitiä äitienpäivänä ja nuoria rippijuhlissa ja erilaisissa valmistujaisissa. Vietetään häitä, syntymäpäiviä ja sukujuhlia. Pidetään juhlia työpaikkaa vaihtavalle tai eläkkeelle siirtyville. Juhlat ja juhlapäivät tuovat elämään iloa ja vaihtelua. On ihanaa tavata sukulaisia ja ystäviä, joita ei ole tavannut pitkään aikaan. Tuntuu hyvältä, että on aikaa jättää arjen kiireet ja paineet: nauttia hyvästä ruoasta, keskustella, nauraa ja pitää hauskaa. 


Joskus juhlat voivat jättää jälkeensä myös tyhjän tunteen. Juhlapuheiden kauniit sanat eivät rohkaise eivätkä lohduta, jos ne eivät ole aitoja. Kiitos, joka sanotaan vain juhlan kunniaksi, ei tunnu mukavalta. Se on pelkkää sanahelinää, josta ei ole iloa sen enempää saajalle kuin antajallekaan. Tapaaminen, jossa ei kohdata aidosti, ei tunnu hyvältä. Kohtaaminen, jossa ei olla kiinnostuneita toisesta ihmistä ja hänen elämästään, ei lähennä, vaan päinvastoin etäännyttää. Silloin voi huomata, että vuodet ovat vieneet läheisetkin ystävät tai sukulaiset kauas toisistaan.

Leena Lehtinen on kuvannut tällaisia tapaamisia hyvin runossaan: 

Kohtaaminen
ilman kohtaamista
ei ole kohtaaminen.
Jäämme yksin lohdutusta vaille.

Sinä et anna itsestäsi
etkä minulle.
Minä en itsestäni
enkä sinulle

Koska emme ole totta,
emme uskalla antaa toisen olla tosi.
Pelkäämme sekoittavamme tanssiaskeleet.

Tämän päivän epistolatekstissä meille annetaan hyvä ohje onnistuneisiin juhlatilanteisiin ja koko arkielämään. ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.  Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.” 1. Joh. 3 :18-20 

Nykyajan käsitys rakkaudesta on usein makea, tunteellinen ja itsekäs. Rakkauden ajatellaan olevan suuria tunteita, suuria sanoja ja romanttisia hetkiä. Rakkaus loppuu, kun minusta itsestä ei tunnu enää hyvältä. Raamatun kuva rakkaudesta on hyvin erilainen. Raamatullinen rakkaus on jakamista, antamista, palvelemista ja uhrautumista. Se on rakkautta, joka ei etsi omaa etuaan. Se on rakkautta, joka laittaa toisen ihmisen edun oman edun edelle Parhaimmillaan vanhempien toiminta lapsiaan kohtaan on tällaista rakkautta. Koliikkivauvan äiti jaksaa hoivata ja helliä vauvaa, vaikka vauva huutaa ja huutaa, eikä äiti itse ole saanut levättyä tai syötyä. Murrosikäisen vanhemmat rakastavat lastaan, vaikka tämä ilmoittaa inhoavansa heitä sydämensä pohjasta. Vanhemmat rakastavat lastaan, joka on epäonnistunut pahasti elämässään.


Toisen parasta ajatteleva rakkaus ja aito välittäminen eivät kuulu kuitenkaan vaan perheeseen, vaan niiden pitäisi olla osa meidän kristittyjen elämää ystäväpiirissä, työpaikalla, naapurustossa ja ihan joka paikassa. Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus antaa meille käskyn: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Jeesus puhuu tekstissä epäitsekkäästä rakkaudesta, rakkaudesta, joka ajattelee toisen ihmisen parasta. Jeesus osoitti koko elämällään, millaista tämä hänen toivomansa rakkaus on. Jeesuksen opetuslapset olivat 3 vuotta oppisopimuskoulutuksessa, jossa Jeesus oli heidän henkilökohtainen opettajansa. Opetuslapset saivat käytännössä oppia, mitä Jeesuksen tarkoittama rakkaus on.

Jeesus kohtasi ihmiset rakkaudellisesti. Hän ei asettunut kenenkään yläpuolelle suurena herrana, vaan hän kohtasi ihmiset aidosti. Jeesukselle kaikki ihmiset olivat tärkeitä. Ankarimmat sanansa hän aina osoitti niille, jotka luulivat olevansa muita ihmisiä parempia ja tärkeämpiä. Jeesuksella oli aikaa pysähtyä ihmisen luokse ja kysyä ihmiseltä, mitä tämä itse halusi. Jeesus rakasti ihmisiä teoin ja totuudessa. Hän ei yrittänyt mielistellä ihmisiä vähättelemällä näiden vääriä tekoja, vaan hän paljasti synnit, silloin kun siihen oli tarvetta. Jeesus ei kuitenkaan tuominnut ihmistä: hän antoi synnit anteeksi ja sen jälkeen kehotti välttämään synnin tekemistä. Suurinta rakkautta Jeesus osoitti antaessaan kaikkensa, oman henkensä, ystäviensä puolesta.

Jeesuksen seuraajat ottivat tosissaan Jeesuksen käskyn: rakastakaa toisianne. Alkukirkko kasvoi hyvin nopeasti sen vuoksi, että kristityillä oli jotain, mitä kellään muulla ei ollut: keskinäinen rakkaus. Tuon ajan yhteiskunnassa ei yleensä välitetty heikompiosaisista, mutta kristityt huolehtivat myös heikompiosaisista Jeesuksen antaman mallin mukaan. Jeesuksen seuraajat ottivat tosissaan myös tekstin toisen käskyn: minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle. He lähtivät viemään sanaa Jeesuksen rakkaudesta vaivannäöstä ja vastustuksesta välittämättä. He olivat valmiita kärsimään ja jopa kuolemaan, jotta yhä useammat ihmiset saisivat kokea Jeesuksen rakkauden sydämessään. He tekivät työtä koko sydämellään, rukoillen ja rakastaen, ja saivat nähdä, miten työ tuotti hyvää hedelmää.

Kirkon myöhemmässä historiassa Jeesuksen antama käsky ja tehtävä on unohdettu monta kertaa. Jeesuksen seuraajille on tällöin tullut tärkeämmäksi omien etujen ja aseman ajaminen kuin keskinäinen rakkaus. Saarnatuoleista on pidetty kauniita puheita, jotka ovat jääneet sanahelinäksi, koska niistä on puuttunut epistolatekstin vaatimus totuudesta ja rakkauden teoista. Seurakuntalaisille on monissa historian tilanteissa ollut tärkeämpää oma hyvinvointi kuin lähimmäisen paras. Mutta yhä uudestaan Jumala on puhunut raamatunsanan kautta niin että itsekkyys on muuttunut epäitsekkyydeksi ja välinpitämättömyys lähimmäisenrakkaudeksi.

Kirjailija Henri Nouwen on sanonut näin: Meidät on kutsuttu tietämään, mitä Jeesus tiesi ja tekemään, mitä Jeesus teki. Haluammeko sitä todella vai pidämmekö mieluummin Jeesusta käsivarren mitan päässä itsestämme?

Meidän on todella syytä kysyä itseltämme, olemmeko kristittyinä valmiita rakastamaan toisiamme Jeesuksen antaman esimerkin mukaan. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on äärimmäisen suuri. Tuhlaajapoika-kertomus kuvaa puhuttelevasti sitä, millaista Jumalan rakkaus meitä kohtaan on. Tuhlaajapojan isä ottaa lapsensa vastaan avosylin ja järjestää tämän kunniaksi suuret ja iloiset juhlat, vaikka tämä teoillaan oli ensin kieltänyt isänsä ja sitten tuhlannut isänsä omaisuuden. Isä ei vaadi tuhlaajapojalta mitään, vaan antaa kaiken hänelle lahjaksi rakkaudestaan.

Yleensä kertomus tulkitaan niin, että me kristityt olemme joko tuhlaajapoikia, jotka olemme harharetkien jälkeen tulleet takaisin Jumalan luo tai sitten olemme katkeria isoveljiä. Henri Nouwen kääntää kirjassaan "Tuhlaajapojan paluu" asetelman aivan päälaelleen. Hänen mukaansa jokaisen kristityn kutsumuksena olisi kasvaa tuhlaajapojan isäksi, joka ottaa rakkaudella luoksensa tuhlaajapoikia –ja –tyttäriä. Meidän Jeesuksen seuraajien tehtävä on kasvaa hengellisiksi vanhemmiksi, jotka kantavat huolta ja rakastavat tuhlaajalapsia. Meidän tehtävämme on lähteä liikkeelle ja rakastaa niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole kokeneet Jumalan rakkautta tai jotka elävät vaikeuksien keskellä. Luulen, että meistä kovinkaan monen ei tarvitse lähteä fyysisesti kauas löytääksemme lähimmäisiä, jotka kaipaavat Jumalan rakkautta, hyväksyntää ja lämpöä. Löydämme näitä tuhlaajalapsia varmasti omasta perheestä tai suvusta, naapurista, työpaikalta, harrastusryhmästä tai vaikkapa Facebookista.

Jeesuksen antama käsky haastaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme radikaalisti, vaikka joutuisimme välillä näkemään kovastikin vaivaa niiden ihmisten eteen, joita Jumala on antanut sydämellemme. Itse olen kokenut, että esirukoilijan ja auttajan tehtävä on siunattu, kun on tehtävän saanut Jumalalta. On upeaa nähdä sitä, miten Jumala tekee työtä toisessa ihmisessä omien vaatimattomien rukousten ja pienten ystävänpalvelusten kautta. Niissä tilanteissa tuntuu siltä, ettei ole niinkään antajan vaan saajan paikalla. Eikä se olekaan ihme. Jeesus lupaa tekstissään, että hänen rakkaudestaan kumpuavat hyvät tekomme tuottavat hyvää ja pysyvää hedelmää. Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmistä sanotaan näin. "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä." Voiko ihminen saada parempia lahjoja elämäänsä? En usko.

Jeesuksen yksi ajatus tekstissä on se, että me hänen omikseen kastetut palvelemme toinen toistamme niillä lahjoilla joita meillä on. Välillä voin itse auttaa ja seuraavassa tilanteessa voinkin olla itse saajana. Anna-Maija Raittila on kuvannut tällaista kristittyjen rakkautta tähän raamatunkohtaan erinomaisesti sopivassa virressään 428 näin.


Yksin emme työtä tee,
toinen toista tarvitsee.
Tuomme vaihtopöydälle
lahjamme ja puutteemme.

Tässä valtakunnassa
ovat heikot vahvoja,
sairas terveen parantaa,
saaja auttaa antajaa

Facebook-ystävän seinällä oli lohdullinen viesti niille, jotka tuntevat itsensä huonoiksi auttamaan muita. "Kolhittu saviastia ei kelpaa pöydän kaunistukseksi, mutta kolhiintunut ihminen kelpaa hyvin toisen auttajaksi."

Saarna Järvenpään Tuomasmessussa 6.5.2012 (Evankeliumiteksti Joh. 15:10-17)