Antaessaan saa!

Mikaelista on tullut iso poika. Hän tahtoo tehdä asioita itse ja olla avuksi toisille. Päivähoidossa hän on viidestä hoitolapsesta iältään keskimmäinen. Niinpä hän auttaa "pikkutyttöjä" esimerkiksi taluttamalla heitä ruokapöytään. Myöskin kotona hän tahtoo olla avuksi ja iloksi muille. Hän painaa tärkeänä hissinnappia sekä laittaa astianpesukoneen ja pesukoneen käyntiin. Tänään hän sai olla kotona ruoka-apulaisena kattamassa pöydän. Hän kantoi ylpeä ilme kasvoillaan lautaset, lasit, haarukat, veitset ja lusikat yksi tavara kerrallaan jokaisen omalle paikalle. Laura ja Antton olivat tosin vähän kiukkuisia, kun heidän paikkansa olivat siirtyneet. Mutta minkäs Miksu sille voi, että sisarusten tuolit olivat tiskipöydän luona. Eihän nyt tuolittomille paikoille voi laittaa ruokailuvälineitä; kyllähän sen 2-vuotiaskin ymmärtää.

Mikaelin toiminta todistaa sen, miten meihin ihmisiin on luotu halu olla toisillemme iloksi ja avuksi. Luulen, että yksi syy nykyajan ihmisten tyytymättömyyteen on itsekkyys. Ihminen ei voi hyvin, jos hän pyörii vain oman napansa ympärillä ajatellen omaa hyvinvointia. Ikinä asiat eivät ole tarpeeksi hyvin. Aina voisi olla enemmän rahaa, nautintoja ja omaa aikaa. Uskon, että silloin kun ilahdutamme, autamme ja rakastamme toisia ihmisiä, saamme vastalahjaksi jotain itsellemme, ainakin hyvän mielen. Galatalaiskirjeessä Paavali ilmaisee sen näin: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin." (Gal. 6:7-10)

Tämä raamatunkohta sopisikin hyvin minulle tunnuslauseeksi ensi kevääksi. Aloitan työt lähetyspappina, ja yhtenä tehtävänäni on tukea ja aktivoida vapaaehtoisia lähetystoimintaan. Siinä onkin haastetta miettiä, miten nuorempia ikäluokkia saisi innostettua lähetystyön tukemiseen. Itselleni lähetyskipinä syttyi jo kotona. Iltarukouksessa muistimme joka ilta kotiseurakuntamme nimikkolähettejä. Meillä kävi aika usein kylässä lähetystyöntekijöitä ja välillä myös vieraita lähetysmaista. Vierailut olivat mukavia. Erityisesti pidin lähetystyöntekijöiden kertomuksista ja jännittävistä tavaroista. Kävimme myös perheen kanssa joka vuosi lähetysjuhlilla, jossa oli lapsille omaa kiinnostavaa ohjelmaa. Kouluikäisenä olin mukana lähetyskerhossa, jossa tutustuimme eri maiden elämään sekä pidimme yhteyttä lähetystyöntekijöihin ja lähetyslapsiin.

Kauan aikaa olen haaveillut siitä, että lähtisin itse lähetystyöhön. Ystäväni Riikka, joka on todellinen lähetysintoilija, on myöskin erittäin aktiivisesti kannustanut, suorastaan painostanut meitä lähtemään lähetyskurssille. Vesa ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut ajatuksesta innostunut; hänen mielestään Suomessa riittää tarpeeksi lähetystyötä. Niinpä olen tyytynyt ajatukseen siitä, että paikkani on olla lähettäjänä eikä lähtijänä. Ehkä lähetyspappina voin sytyttää kipinän jonkun lapsen tai nuoren sydämessä, niin että hän lähtee joskus lähetystyöhön!

Pellon jumalanpalveluksista minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen se, että isäni sanoi usein ennen kolehtia "Iloista antajaa Jumala rakastaa!" Lähetystyö ei mene eteenpäin, jos ei ole niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan rahaa ja aikaa. Nykyään puhutaan mielestäni aivan liian vähän kirkoissamme siitä, miten tärkeää on jakaa omastamme heikommassa asemassa olevien hyväksi. Uskon, että omastaan antamiseen liittyy suuri siunaus.

Itse uhrasin omista rahoistani ensimmäisen kerran lukiossa ollessani. Olin armoton The Road -yhtyeen fani. Yhtyeen jokavuotiset vierailut Pellossa olivat elämäni kohokohtia. Jossakin vaiheessa yhtyeen rahatilanne oli heikko. Sain kirjeen, jossa pyydettiin rahallista tukea yhtyeelle, jotta se voisi jatkaa toimintaansa. Sain yhtyeen tilanteen sydämelleni. Mietin ja rukoilin asiaa ja päädyin siihen, että annan keräykseen omista rahoistani 500 mk. Se oli suuri uhraus lukiolaiselle, jolla ei ollut ollenkaan tuloja. Annoin kuitenkin rahan iloisin mielin hyvään tarkoitukseen. Vähän ajan kuluttua voitin kaksi kirjoituskilpailua ja sain palkinnoksi 1000 markkaa. Tulkitsin asian niin, että Jumala siunasi uhraukseni. Siitä lähtien minun on ollut helppo maksaa kymmenykset. Olen tiennyt, että Jumala pitää minusta huolta ja antaa kaiken, mitä tarvitsen.

Vesa teki päätöksen kymmenysten maksamisesta opiskeluaikana. Kymmenen prosenttia opiskelijan hurjasta opintotuesta oli 150 markkaa. Vähän ajan kuluttua siitä, kun hän oli maksanut ensimmäiset kymmenykset, oli pankkitilillä käynyt suoranainen ihme. Tililtä löytyi yhtäkkiä 15 000 markkaa. Myöhemmin selvisi, että rahat olivat isoäidiltä tulleita perintörahoja. IOtimme kuitenkin myös tämän tapahtuman Jumalan kädestä. Jumala maksoi Vesalle satakertaisesti takaisin! Malakian kirjassa puhutaan siunauksesta, joka liittyy kymmenysten antamiseen. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen." Mal. 3:10

Aina Jumala ei maksa meille takaisin uhrauksiamme rahallisesti eikä se tietenkään saa olla motiivinamme. Mutta olen aivan varma siitä, että omastaan antava ei jää palkkaansa vaille. Jumala voi siunata niin monin tavoin: antamalla elämään iloa, mielekkyyttä, rauhaa ja rakkautta. Minulle ainakin tulee hieman parempi omatunto tämän yltäkylläisyyden keskellä, kun annan edes sen pienen kymmenesosan muiden hyväksi. Siltikin monesti hävettää, kun katselee maailman kärsiviä lapsia. Uskon myös, että Jumala voi siunata erilaisissa hankinnoissa. Olen löytänyt usein esimerkiksi alennusmyynneistä juuri sopivia vaatteita; ystävämme taas saivat rukousvastauksena talon poikkeuksellisen halvalla. Antaessaan saa!
Elina


"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat nurtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt. 6:19-21