Itselläni oli nuoruudessani vaihe, jolloin koin suurta kaipuuta taivaaseen. En suinkaan ollut yhtään itsetuhoinen, vaan elin silloin hengellisesti rikasta vaihetta. Aavistin, kuinka hieno paikka taivas on, ja sen vuoksi kaipasin sinne. Minulle tuli tärkeäksi lauluksi silloin Lasse Heikkilän Täällä Pohjantähden alla, jossa kuvataan taivaskaipuuta. Kyllä muut nuoret taisivat nuortenillassa olla ihmeissään, kun me ystäväni kanssa kuuntelimme tippa linssissä laulua.
"Silloin toivo siivet saa
kun on mihin suunnistaa
ja sydän pieni lentää uskaltaa.
Täällä Pohjantähden alla
kaikki katoaa
mutta siellä rauhan saan,
joka kestää ainiaan.
Tuo maa päällä pilvien,
tuo maa luona Jeesuksen.
Tuo maa, oi kuinka kaipaankaan,
sen että nähdä saan,
tuon ihmeellisen maan."
Lasse Heikkilä
Monet ajattelevat, että papin työssä hautajaiset ovat kaikkein kauhein ja vaikein työtehtävä. Tietysti välillä onkin hautajaisia, jotka mieluummin jättäisi väliin. On tilanteita, jolloin tuntuu mahdottomalta löytää lohduttavia sanoja. Kuitenkin usein hautajaiset ovat karuudessaan kauniita ja koskettavia tapahtumia. Pappina on etuoikeus saada kertoa siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, ei edes kuolemaa, koska Jeesus on voittanut kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kaiken pahan. Ja taivaassa kaikki on täydellisen ihanaa!
Elina
"On kaikki valmista
taivaan kodissa.
Vanha matkaaja,
tervetuloa.
On kaikki valmista
taivaan kodissa.
Jeesus odottaa,
halleluja. "
Arja ja Pekka Simojoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti