"Enkeli tuo iloa, antaa toivoa, lohduttaa surussa ja kulkee rinnalla silloin kun tarvitsemme. Meidät on annettu enkeleiksi, taivaan terveisiksi toisillemme." Näin lukee Maija Paavilaisen Enkeleitä-kirjan takakannessa. Sain kirjan tänään lahjaksi seurakuntamme lapsityöntekijöiltä, koska työkauteni lapsi- ja perhetyön pappina loppuu muutaman viikon kuluttua.
En voi kuin ihmetellä sitä viisautta, jolla Jumala johdattaa (vaikka aina välillä purnaankin äänekkäästi). Vuosi lapsi- ja perhetyössä on ollut aivan uskomattoman hyvä. Yhteistyö Jaanan ja Monikan ja lastenohjaajien kanssa on ollut meille kaikille antoisaa. Olemme saaneet oppia paljon toisiltamme ja kehittää työtä yhdessä. Nyt on hyvä jatkaa taas elämää eteenpäin, uudet haasteet odottavat. Yleensä sanotaan, että ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa menee työn opetteluun. Minulla ei ole ollut oikein varaa sellaiseen katseluun, kun tähän mennessä pisin yhtämittainen jakso samassa työtehtävässä on ollut vajaa vuosi. Siispä aina täytyy laittaa heti nasta lautaan! (Tänään on ollut Keskiuusimaassa juttua autohurjasteluistani. Vaikka en nyt tiedä voiko kuuttakymppiä neljänkympin rajoituksella kutsua hurjasteluksi.)
Reilun kahdeksan vuoden odottelu on nyt palkittu ja olen saanut ensimmäisen pysyvän työpaikan. Viisi päivää pysyvän työpaikan saamisen jälkeen Vesa tosin valittiin Järvenpään kirkkoherraksi. Niinpä saan nauttia pysyvästä työsuhteesta noin seitsemän kuukautta. Eräs ystäväni olikin todennut, että hän tiesi Vesan tulevan valituksi siitä, että sain pysyvän työpaikan. Niinpä! Ja minusta piti tulla uranainen. Nyt ei taas auta muuta kuin laittaa käsiä ristiin, että Jumala järjestäisi armollisesti minullekin sopivan työpaikan.
Olen ERITTÄIN KIITOLLINEN Vaasan suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvostolle ja Lapuan tuomiokapitulille, että sain vakinaisen työpaikan. Hakijoita oli seitsemän, mutta minut valittiin ilman haastatteluja virkaan. Jos haastattelut olisi pidetty normaalisti, päätös olisi tullut vasta Järvenpään vaalien jälkeen, ja tilanteeni olisi ollut hankala. Uudeksi työalakseni tulee luultavasti lähetystyö. Aluettakin vaihdan, ettei vain elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi.
Elina
PS. Olen onnellinen siitä, että muutamme etelään. Silloin kun Vesalla on horjunut usko Järvenpää-projektiin, olen yrittänyt kannustaa ja tukea. Lapsetkin ovat innoissaan muuttamassa serkkujen lähelle. Jumala on hyvä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti