Kolmiomme on yleensä täynnä ääniä. Lasten äänten lisäksi meillä pauhaa usein musiikki. Itselläni on paha tapa innostua jostain kappaleesta niin, että haluan kuunnella sitä koko ajan. Vesan yhdeksi suosikkikommentiksi onkin tullut "Eikö tämä toista jo itteänsä?", kun olen kuunnellut samaa laulua repeat-nappula päällä n. 15 kertaa. Tällä hetkellä olen koukussa mm. Carolan "Vem kan älska mig" -kappaleeseen. Ihmisen rakkaus on niin raadollista, että on lohdullista uskoa siihen, että Jumala rakastaa meitä juuri tällaisina kuin olemme. Lempiraamatunkohdassani, Psalmissa 139, se ilmaistaan kauniisti: "Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen."
Vem kan älska mig och se
Se mig som jag är
Kan älska nu och här
För den jag är
Och vem kan älska och förstå
När tiden börjat gå
Att allting måste ordna sig
Vem kan älska mig
Och när jag ser den värld jag lever i
Ett litet barn som ropar inuti
För alla har vi röster av behov
En längtan att bli älskad och betrodd
Jag väljer tro
På framtiden
På sanningen
Om vem jag är
tiistaina, heinäkuuta 11, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti