Free counter and web stats

maanantaina, elokuuta 10, 2009

Mikä ihana kesä!

Huomenna alkavat meidän perheessämme koulu ja päiväkoti. Lapsilla on takanaan kymmenen viikkoa ihanaa lomailua. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pystyimme järjestämään lapsille tällaisen kesän. He ovat saaneet olla ihan muutamaa päivää lukuunottamatta koko ajan äidin tai isän hyvässä hoidossa. Hoito ei taatusti ollut huonompaa niinä päivinä, kun hoitajina toimivat mummu tai kummitädit, päinvastoin!

Historiaamme kuuluu myös toisenlaisia kesiä. Niitä, jolloin lapsia raahattiin heinäkuun helteessä varahoitopaikasta toiseen. Päiväkodeissa ei meidän kokemuksemme mukaan ole kovinkaan mukavaa kesällä. Joka viikko on eri hoitajat ja eri lapset. Meidän lapsillemme varahoitopaikkaan meneminen oli vielä vaikeampaa siitä syystä, että he olivat tottuneet perhepäivähoidossa pieneen ryhmään ja yhteen aikuiseen.

Kauhukokemuksena muistan kesän, jolloin Kuopus oli 1,5 vuotias. Hänet vietiin todella helteisenä päivänä ensimmäistä kertaa varahoitoon. Juuri silloin, kun annoin hänet hoitajalle syliin, alkoi salamoida. Huone meni pimeäksi; ikkunasta näkyi salmamien roiske ja kuului alkava rankkasade. En olisi millään halunnut lähteä töihin, mutta tilannetta ei auttanut pitkittää lapsen vuoksi. Niinpä vain vilkutin iloisesti ja lähdin töihin sydän sykkyrällä.

Tänä kesänä lapsemme ovat viettäneet todellista Melukylän elämää. Astrid Lindgrenin kirjan mukaisesti kolmen talon lapset ovat leikkineet yhdessä, juosseet, hyppineet, pyöräilleet, vaeltaneet pihasta toiseen ja kodista toiseen. Välillä metsään on tehty koko kaupungin lapsille tarkoitettua huvipuistoa, jonne on kyltitkin pitänyt kirjoittaa kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi. Toisinaan on koko päivän mankumisen ja vonkumisen seurauksena ( tai siitä huolimatta) päästy rannalle Melukylän vanhempien kyydillä. Rannalla aikuisillakin on ollut enemmän aikaa jutella pyykinpesun, siivouksen ja puutarhanhoidon huolien jäätyä kotipihaan.

Kesäämme ovat kuuluneet myös upeat lomamatkat Kyprokselle sekä Vaasaan ja Pelloon. Lähes kahden viikon reissun jälkeen huomasimme, miten tärkeää lapsille on saada viettää vapaata aikaa kotokulmilla omien kavereiden seurassa. Melukylän lasten "äiti", Astrid Lindgren, on sanonut osuvasti omasta onnellisesta lapsuudestaan näin: "Me leikimme ja leikimme, oli ihme ettemme leikkineet itseämme hengiltä". Sellainen oli tämänkin Melukylän onnellinen kesä!

PS. Esikoinen haluaa huomauttaa, ettei hän ole ollut mukana Melukylän leikeissä. Hieno kesä on hänelläkin ollut, ison pojan kesä!

9 kommenttia:

Ninni kirjoitti...

Ihanaa, että lapsenne saavat kokea isovanhempien antaman mahtavan lisän elämässään! Sellainen on nykyisin valitettavan harvinaista. Itselleni isovanhemmat olivat todella tärkeitä, kun olin pieni. Vieläkin heitä ikävöiden muistan!

Ninni kirjoitti...

Anteeksi vain tuo edellinen kommenttini. :) Huomasin juuri, että tietysti äiti ja isä tarkoitti tekstissä TEITÄ, eikä vanhempianne. :) Voi väärinymmärrystä!

Tietysti sellainen kesäloma on kaikkein paras, jonka vanhemmat voivat mahdollisimman paljon jakaa lastensa kanssa.

Marikki kirjoitti...

Oi miten onnellista, että olette saaneet pitkän loman järjestymään lapsille! Se ei tosiaankaan ole itsestään selvää. Meillä sellainen oli viime vuonna ja olimme molemmat vanhemmat kotona. Pienin oli toisin vielä aika pieni ja vaativa, joten mitään lepolomaa siitä ei meille tullut.
Mukavaa syyskauden alkua teille!

Elina Koivisto kirjoitti...

Ei mitään, Ninni! Onneksi lapset saivat olla myös isovanhempien kanssa melko paljon. minä iloitsen siitä, että lapsilla on tosi hyvät suhteet isovanhempiin. Minun isovanhempani olivat niin vanhoja, että suhteeni heihin jäi harmillisen etäisiksi verrattuna omiin lapsiini.

Kiitos, Marikki! Tuntui kyllä tosi hyvältä juuri sen vuoksi, ettei ollut ketään vaativassa iässä olevaa. Aivan luxuskesä! Kivaa syyskauden alkua teillekin!

Mie kirjoitti...

Heh :-) Juuri ihanalta kuulostaa. Minullekin parhaat lapsuusmuistot ovat juuri leikeistä mummolasta maalla, metsässä sai hyvin Ronja Ryövärintyttäret, Halinallet ym. eläviksi, serkkujen kera joita olikin (ja on edelleen) 13 suht samanikäistä. Kyllä todella se leikkiminen on ihan parhainta! Ei siihen kummallisia kommervenkkeja tarvita, onnelliseen lapsuuden kesään :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi ihanalta kuulostaa! Mikä onkaan lapsille ihanempaa kuin äidin ja isän kanssa arkea ja juhlaa ja varsinkin vielä kesällä kun on mahdollisuudet vaikka mihin =) . Ihania päiviä tästä eteenpäinkin!

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa ja tärkeää lasten saada leikkiä! Ihanalta kuulostaa. :)

Ja voi miten tykkäsinkään lapsena Melukylän lapset -kirjoista! :)

TML

Elina Koivisto kirjoitti...

Mie, tänään juuri luimme Neidin kanssa Ronja Ryövärintytärtä :). Iloitsen kovasti siitä, että Neiti koululaisena viihtyy vielä näiden pikkuisten seurassa ja leikkii täysillä mukana.

Kiitos paljon, Suurella Sydämellä. Teille sitä samaa!

Kiitos, TML! Melukylän lapsia on kyllä niin mukava lukea myös aikuisena, samoin kuin muutakin Lindgrenin kirjallisuutta. Laadukasta!

Ruiskaunokki kirjoitti...

- Voi, kun ihanaa kuulla, että olette voineet tarjota lapsillenne parhaita ´puuhamaita´. :)

Minäkin olen sitä mieltä, että lapset saavat parhaat virikkeet juuri omassa vapaassa leikissään. Leikeissähän he käsittelevät elämässään itselleen ajankohtaisia asioita ja ajatuksiaan, ja oppivat yhdessä. - Juuri noista leikeistä jää yleensä hauskimmat ja mieleenpäinuvimmat muistotkin.