Free counter and web stats

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Äiti, käytä aina näitä metodeja!

Äitini meni nuorten ihmissuhdekurssin (Nuisku) ohjaajakurssille niihin aikoihin, kun vanhemmat sisarukseni olivat murkkuiässä. Kurssin jälkeen hän oli tietysti innoissaan uusista opeistaan ja laittoi niitä heti käytäntöön. Hän otti käyttöön heti ainakin ongelmaan tarttuvan minäviestin. Perheen teinit eivät olleet kuitenkaan yhtään innoissaan äidin uudesta kommunikoinnista, vaan pitivät sitä vain ja ainoastaan ÄRSYTTÄVÄNÄ.

Ehkä osa Nuisku-kurssin opeista rantautui kaikesta huolimatta perheemme kommunikaatiokulttuuriin, koska viime viikkoisen "Toimiva perhe" -kurssin opit kuulostivat joiltain osin tutuilta. Äidin Nuisku-kurssin tutustumiskortitkin olen ominut itselleni jo monta vuotta sitten. Niiden yksinkertaisten kuvien ja symbolien avulla olen tutustuttanut toisiinsa uudet työntekijät sekä monet uudet ryhmät.

Yksi pääkaupunkiseudulla asumisen hyviä puolia on se, että koulutuksien aikana voi käydä nukkumassa ainakin yönsä kotona. Niinpä viime viikkoisen kurssin aikana pääsin heti harjoittelemaan taitojani. Neiti oli muutaman päivän jälkeen jo aivan myyty uusille opeille. "Äiti, käytä aina näitä metodeja!" hän huudahti innoissaan.

Luulen, että Neidin sydäntä lämmitti erityisesti aktiivinen kuuntelu, jota opettelin kurssilla.
"Aktiivisessa kuuntelussa annan lähettäjälle palautteen siitä, mitä olen vastaanottanut, jotta hän voi joko vahvistaa tai korjata palautteeni. Huomioin kuunnellesani sekä sanalliset että sanattomat viestit."
Myönnän sen, etten ole aina onnistunut kuuntelemaan lastani sillä tavalla kuin minun olisi pitänyt. Monesti olen yrittänyt antaa ratkaisuja hänen ongelmiinsa nopeasti, vaikka hänen suurin tarpeensa olisi ollutkin vain kertoa huolensa sekä kokea tulevansa ymmärretyksi. Toivon, että muistaisin jatkossa käyttää enemmän aktiivista kuuntelua.
"Thomas Gordonin ajatusten mukaan aktiivinen kuuntelu on tehokas taito ilmaista ymmärtämystä, lisätä läheisyyttä, auttaa huolissa sekä löytää ja sanoittaa tarpeita ristiriidoissa."

Toinen oppimani taito, joka sykähdytti Neidin sisintä oli ongelmaan tarttuva minäviesti. Se sama metodi, joka sai lapsuudenperheessäni teinien hermot riekaleiksi. Ongelmaan tarttuvaa minäviestiä tarvitaan silloin, kun vanhemman on puututtava lapsen ei-hyväksyttävään käyttäytymiseen. Toimivassa perheessä ei turvauduta ongelmatilanteissa uhkailuun, kiristykseen, ivailuun, syyttämiseen eikä nimittelyyn. Sen sijaan ongelmaan tartutaan minäviestillä. Gordonin oppien mukaan sen käyttöön on neljä syytä:
1) Ongelmaan tarttuminen saa aikaan tilannetta helpottavan ratkaisun
2) Ongelmaan tarttuminen säilyttää lapsen itsetunnon
3) Ongelmaan tarttuminen ei vahingoita vanhemman ja lapsen suhdetta
4) Ongelmaan tarttuminen edistää lapsen itsenäisyyttä, koska vanhempi tarvitsee lapsen apua tilanteen selvittämisessä.

Ongelmaan tarttuvassa minäviestissä on kolme osaa: lapsen käyttäytymisen kuvaus, käyttäytymisen konkreettiset vaikutukset minuun ja tunteeni. Lapsen käyttäytymistä kuvataan syyttämättä toteamalla vain se, mikä on nähtävissä ja kuultavissa. Käyttäytymisen kuvaamisessa ei myöskään liioitella eikä käytetä esim. ilmauksia "aina" tai "ei koskaan". Konkreettisissa vaikutuksissa kerrotaan, mitä haittaa minulle on lapsen käyttäytymisestä. Vanhemman on myös tärkeää kertoa lapselle, mitä tunteita lapsen käytös saa hänessä aikaan. Omien vaikeidenkin tunteiden ilmaiseminen edistää avoimen suhteen rakentumista. Sitten jos lapsi saa hepulin tai muun voimakkaan reaktion, on aika vaihtaa kuuntelulle. Se tarkoittaa sitä, että otetaan käyttöön aktiivisen kuuntelun taidot.

Niinpä minä olen viime päivinä harjoitellut ahkerasti ongelmaan tarttuvia minäviestejä lapseni toiveiden mukaisesti. "Minua harmittaa, kun et tullut heti sisälle, ja jouduin käydä huutamassa sinua monta kertaa."

Poikien kanssa olen pelannut useampaan kertaan kurssilta saamaani noppapeliä, jossa harjoitellaan minäviestien lähettämistä sekä opetellaan tuntemaan perheenjäseniä paremmin hauskalla tavalla. Esikoinen oli perjantai-illan kahdenkeskisestä pelihetkestämme niin innoissaan, että olisi halunnut jatkaa peliä heti aamupalapöydässä. Ja täytyy sanoa, että minäkin olen nauttinut kovasti yhteisistä tuokiostamme. On hauskaa pelata kerrankin peliä, jossa kukaan ei voita eikä häviä eikä menetä sen vuoksi malttiaan. Vielä mukavampaa on kuulla, millaisia ajatuksia ja haaveita pojallani on tulevaisuudesta, mistä asioista hän pitää tai ei pidä tai millaista palautetta hän antaa minulle ja muille pelaajille.

Tätä tekstiä kirjoittaessani tuli mieleen tilanne Esikoisen varhaislapsuudesta. Hän oli mielestäni taas kerran tehnyt jotain kiellettyä. Aloin torua häntä kyllästyneenä tilanteesta lauseella, jonka tiesin kyllä erittäin huonoksi: "Miksi sinun AINA täytyy olla..." Siinä vaiheessa ymmärsin purkavani lapseeni omia negatiivisia tunteitani. Jatkoin lausetta: "Miksi sinun AINA täytyy olla niin IHANA!" Esikoisella oli todella muikea ilme, ja aloimme molemmat nauraa iloisesti.

4 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Ihania metodeja :D Noista olisi hyötyä missä tahansa ihmissuhteissa. Oliko kurssilla käytössä jokin kirja, mistä voisi lukea "ensiapua"? Siunattua syksyä koko teidän perheelle!

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos :). Thomas Gordonilta on myynnissä/kirjastossa ainakin kirjat "Toimiva perhe" ja "Toimiva koulu". Voisin kuvitella, että "Toimivasta koulusta" olisi ensiapua myös muihin ihmisyhteisöihin. Gordonin vaimo, Linda Adams, on kirjoittanut kirjan "Ole paras itsesi", joka kuulostaa myöskin mielenkiintoiselta.
Siunausta syksyysi, pikkupappi!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka tärkeistä aiheista täällä kirjoitat, kiitos :) Sinulla on lahjoja kirjoittaa ja kannustaa, ja haluat laittaa lahjasi jaettavaksi blogisi kautta, kiitos.

Siunausta Sinun ja perheesi syksyyn! Jumalan huolenpitoa!

TML

Anu kirjoitti...

Kiitos, Elina! Juuri tätä oli se, mitä toivoin. Olet ihana!

Halaus ja innokasta opiskelua jatkossakin!