Vauva Koiviston nimiongelma

Odottaessamme ensimmäistä lasta sovimme Miehen kanssa neljä nimeä tuleville lapsille: kaksi nimeä pojalle ja kaksi tytölle. Suunnitelmamme toimi hyvin neljänteen lapseen saakka. Annoimme lapsille monien ihmetykseksi juuri ne nimet, jotka olimme päättäneet jo paljon aikaisemmin. Julkistimme kahden ensimmäisen lapsen nimet siinä vaiheessa, kun ilmoitimme saaneemme lapsen. Neljännen lapsen kohdalla tulikin pieni ongelma, kun pojalle ei Suomen lakien mukaan voi antaa tytön nimeä. Eikä se ehkä pojasta itsestäänkään olisi kovin mukavaa kantaa tytön nimeä. Niinpä olemme viimeisten seitsemän viikon aikana miettineet päämme puhki Vauva Koivistolle sopivaa nimeä.

Nimien keksiminen oli suhteellisen helppoa, kun perheessä oli vain kaksi aikuista. Vauva Koiviston nimeä on pähkäilty viiden hengen voimin. Asiasta on käyty enemmän ja vähemmän äänekkäitä keskusteluja, joissa on ollut paljon tunnetta mukana. Nimet ovat selvästikin nimenomaan tunneasioita. Nimikeskustelua on käyty myös Facebookissa, monien ystävien unissa sekä usein siellä, missä kaksi perheemme tuttua ovat kohdanneet toisensa.

Kasteen lähestyessä aloimme Miehen kanssa melkein nauttia siitä, kuinka suuri ongelma Vauvan nimettömyys oli lähipiirillemme. Kerran totesin sisarelleni, että nyt se on sitten päätetty...Hän ajatteli tietysti välittömästi, että kyse oli Vauvan nimestä, vaikka puhuin aivan eri asiasta. Eräs ystävä on jokaisen puhelumme lopuksi antanut kolmesta viiteen uutta ehdotusta siitä, mikä voisi olla sopiva nimi. Kekseliäisyydestään tunnettu pikkuveljeni ehdotti, että voisimme järjestää ristäisten aluksi nimiarvonnan. Jokainen vieras toisi mukanaan yhden ehdotuksen, josta sitten arvottaisiin voittaja. Ihme kyllä Mies ei suostunut moiseen puuhaan, vaikka arpominenhan on hyvin raamatullista.

Loppujen lopuksi nimen päättäminen jäi viimeiseen yöhön. Lasten ja vieraiden mentyä nukkumaan istuimme Miehen kanssa ruokapöydän ääreen kalenterin ja Raamatun kanssa. Luimme läpi kaikki mahdolliset sukuluettelot Vanhasta ja Uudesta testamentista, vaikka kaikkien lastemme nimet eivät tosiaankaan ole Raamtusta. Sen jälkeen kävimme kaikki kalenterissa olevat miesten nimet läpi systemaattisesti. Mies alleviivasi ne nimet, joita hän ehdotti. Minä ympyröin puolestani minua miellyttävät vaihtoehdot. Sen jälkeen sia rastilla kumota toisen ehdotuksen. Jäljelle jäi muutama nimi, joista sitten teimme kompromissipäätöksen. Minun yksi suosikeista päätyi etunimeksi ja Miehen yksi toiseksi nimeksi ehdottamista nimistä tuli toiseksi nimeksi.

Uskon, ettei kovinkaan usein ole sellaista kastetta, ettei edes pappi tiedä nimeä etukäteen. Nyt oli. Mies ilmoitti nimen vasta Pappa-papin kysyessä sitä toimituksen aikana juhlaväen edessä. Onneksi isäni on niin rutinoitunut pappi, että liitti nimet hienosti kastepuheeseen ja löysi niistä monenlaista hengellistä sisälöä. Melkoinen ammattilainen tuo eläkeläinen!

Kastejuhlamme oli muutenkin todella onnistunut. Esikoinen esitti sellaisia urkusooloja, että kummien mielestä kuulosti jo ihan oikean urkurin soitolta. Perhebändimme esiintyi vahvistettuna kahdella musisoivalla Vauvan kummisedällä. Neiti luki sisaruksen rukouksen, toimi bändin solistina ja kaatoi toimituksen aikana kasteveden maljaan. Ex-kuopus, nykyinen Pikkuherra, pyyhki hellästi pikkuveljen pään kastehetken jälkeen. Hän loisti taas kerran bändin rumpalina, vaikkei tietenkään ollut mukana harjoituksissa. Lahjattomat vain harjoittelevat, todelliset muusikot hurmaavat yleisön pelkällä olemuksellaan. Tilaisuus sai kokonaisuudessaan tipan äidin silmään!

Juhlat pidettiin meillä kotona. Isoäidit ja isotäti olivat panneet parasta pitopöytään, ja minunkin tekemä juustokakku oli taivaallisen hyvää. Koti oli myös siistimpi ja kauniimpi kuin koskaan aikaisemmin. Vieraat olivat rakkaita ja hauskoja ihmisiä, ja juhlatunnelma oli mitä mainioin.

Kastettava pääsi Jumalan lapseksi ja Jeesuksen opetuslapseksi suvun kastemekossa, jonka ensimmäinen käyttäjä täyttää tänä vuonna jo 40 v. Juhlakalun kotivaatetuksesta pidettiin perheäänestys, jonka voitti nuorekas farkut sekä punainen kauluspaita, jossa oli numero. Isoveljet tietysti heti tiesivät, kenen urheilijan numero se olikaan jääkiekossa. Neiti oli kaunotar upeassa juhlamekossaan ja kiharakampauksessaan. Esikoisen ensimmäine oikea puku oli tyylikäs ja Pikkuherra suostui kaikkien yllätykseksi pukemaan verkkarien ja kumpparien sijaan kauluspaidan, suorat housut ja juhlakengät. Mies yllätti minut hakemalla uuden tyylikkään puvun kaupasta ihan juhlapäivänä. Ja minullekin meni mekko päälle, ihan kiva niin!

Viime yö meni vähän harakoille, kun olin vielkin niin täpinöissäni onnistuneista juhlista. Valvoessani ajattelin sitä, miten minulla ei ole enää tänä kesänä mitään pakottavia velvollisuuksia lukuunottamatta siskontytön ristiäisiä. Joten no hätä! Niin, ja vauvan nimeksi tuli Luukas Gabriel.