Free counter and web stats

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Minun paastoni

Paastoaminen on nyt muodissa. Facebookissa ovat levinneet kulovalkean tavoin erilaiset ryhmät, joilla yksinkertaistetaan elämää. Monet kristityt haluavat elää paastonaikaa todeksi luopumalla suklaasta tai muista herkuista, kahvista tai alkoholista, Facebookista tai bloggaamisesta. Eilen monet levittivät Jaakko Heinimäen kolumnin ("Voisiko pahan puhumista välttää) muodossa ilosanomaa siitä, miten paastonaikana voisi luopua pahanpuhumisesta. "Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takanaa. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto", kirjoitti Heinimäki.

Minäkin aloitan oman paastoni tänään tuhkakeskiviikkona. Olen liittynyt ryhmiin, joissa kieltäydytään suklaansyömisestä kaikissa muodoissa sekä muista herkuista. Herkuttelusta luopumisessa aion noudattaa ortodoksien tapaa, ettei paastosta tarvitse tehdä suurta numeroa. Niinpä voin kylässä hyvällä omallatunnolla ottaa pienen herkun, jos tällä tavoin estän sen, ettei vierailuun valmistautuneelle isäntäväelle tule huono mieli.

Herkkupaaston lisäksi aion paastota iltapäivälehtien verkkosivustoista. Olen ostanut Iltasanomia tai Iltalehteä hyvin harvoin. Sen sijaan luen melko säännöllisesti lehtien verkkosivustoja, vaikka aika usein koen niiden lukemisen vähintäänkin ajan hukkaamiseksi. Se johtuu tietysti siitä, etten lue sivustoilta uutisia tai syvällisiä artikkeleja, vaan enemmänkin pelkkää viihdettä ja pinnallisia juttuja. Luulen, että pärjään vallan mainiosti seitsemän viikkoa ilman tieto siitä, kuka filmitähti tai malli on esiintynyt bikineissä missäkin päin maailmaa.

Kolmantena tavoitteena paastossani on vähentää elämäni pinnallisuutta ja pyrkiä syvällisyyteen kaikilla elämänalueilla. Nettimaailmassa se tarkoittaa sitä, että pyrin kirjoittamaan Elinan blogia säännöllisesti paastonaikana. Kotiäitinä ollessani olen siirtynyt bloggaamisesta Facebookissa kirjoittamiseen. Facebook on helppo paikka kirjoittaa, koska siellä saa valtavasti palautetta. Tilapäivitykseen mahtuu niin vähän tekstiä, että kuulumiset ovat hyvin pinnallisia. Blogitauon aikana kynnys kirjoittamiseen on noussut. Nyt paastonaikana yritän muutaman ystävän toivomuksesta ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella syvällisempiä kuulumisiani blogiin. Omien kuulumisteni lisäksi pyrin löytämään tekstejä tai ajatuksia, jotka voisivat olla minulle ja lukijoilleni rakennukseksi matkalla kohti pääsiäistä.

Minun paastoni on vähän huono otsikko, koska se on vastoin kristillistä paaston teologiaa. Paasto ei ole kristitylle yksilösuoritus, jolla kerätään pisteitä Jumalan ja lähimmäisten edessä. Paasto on jostain luopumista, jotta arvokkaammat asiat saisivat elämässä tilaa. Oikea paasto vie kristittyä lähemmäs häntä itseään, lähimmäistä ja Jumalaa. Siunattua paastonaikaa!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Elina. Minun paastooni liittyy ainakin se, että aion lukea blogiasi. En päivitä facebookia, mutta kerran viikossa bloggaan. Joka ilta luen vähän Raamattua tai jotain vanhojen kirkkoisien hengellistä teosta.
Haluan myös jotakin syvempää...

Satu K-P

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Satu, kannustuksesta, tähän projektiin! Hyvältä kuulostaa sinun suunnitelmasi! Syvällistä paastonaikaa!

Anu kirjoitti...

Kiitos, Elina. Päätöksesi ilahduttaa minua kovasti. Olen odottanut, että tulet takaisin "tähän maailmaan" ja iloitsenkin siksi paastopäätöksestäsi. Olkoon tämä paastonaika meille kaikille syvempää matkaa niissä asioissa, joita itse tarvitsemme ja joita omiksemme koemme. Saakoon meistä jokainen tehdä hyvää matkaa katse pääsiäisessä, katse tärkeimmässä.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Anu! Se oli viisaasti kirjoitettu.