Free counter and web stats

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Räpylänjälkiä tutkimassa

Minulla on outo tapa kerätä jääkaapin oveen erilaisia kulttuuritapahtumien mainoksia. Nähdessäni kiinnostavan mainoksen leikkaan sen irti ja suunnittelen kovasti kyseiseen tapahtumaan osallistumista. Aika usein kuitenkin käy niin, että mainos hukkuu kaiken maailman lippujen ja lappujen joukkoon, ja kulttuurielämys jää väliin.

Tällä viikolla aloin tutkia tarkemmin mainosta "Räpylänjälkiä -Aku Ankan 60v-juhlanäyttely", joka on koristanut värikkäällä layoutillaan jääkaappiamme koko pitkän kesän ajan. Meillä oli lasten kanssa tarkoitus mennä näyttelyyn jo alkukesästä, mutta käynti jäi aina muiden menojen ja laiskottelun jalkoihin. Niinpä päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja viedä pojat kulturelliin Helsinkiin näyttelyn viimeisenä päivänä Neidin raataessa koulussa.

Räpylänjälkiä -näyttely oli juuri pojillemme sopivaa kulttuuria. Kuopus oli innoissaan muovisista isoista ankkahahmoista, joita hän sai taputella, ja joille hän sai kiljua ilman, että hahmot pelästyivät. Hän nautiskeli myös Aku Ankan punaisella autolla ajamisesta, Pello Pelottoman hervottoman isolla vasaralla huitomisesta sekä kaikenlaisesta juoksentelusta näyttelyalueella.

Esikoinen on armoton Aku Ankka -fani. Kesällä välillä tuskastuin siihen, että hän luki vain ja ainoastaan Aku Ankkoja ja urheilulehtiä, kunnes tajusin hänen todella perehtyvän niihin. Hän piti mm. esitelmää eri piirtäjien tyyleistä minulle, jolle kaikki Aku Ankka -sarjikset ovat näyttäneet aivan samanlaisilta; pojasta polvi paranee. Niinpä isot pojat löysivät näyttelystä paljon mieluista tekemistä ja tutkittavaa.

Näyttelyn hauskinta antia olivat ehdottomasti Ankkalinnan viisumien saaminen sekä Ilta-Pulun lööppiin pääseminen. Jokainen näyttelyvieras sai uuden nimen ja hahmon, jolle oli kehitetty tarina. Minusta tuli maanviljelijä Elina Lempolampi, joka ulkoisilta ominaisuuksiltaan näytti enemmänkin kaupunkilaistipulta. Liekö viisumikone tiennyt, että Mies on innokas oman maan viljelijä ;). Ilta-Pulun lööpissä kerrottiin siitä, miten Elina Lempolampi ja Mummo Ankka ottivat toisistaan mittaa kyläyhdistyksen kokouksessa. Kuopus seurasi isänsä jalanjälkiä maanviljelijänä viisumikoneen mukaan. Hän oli päässyt Mummo Ankan kanssa yhteistyöhön lypsykisoissa. Se lööppi sopi hyvin Kuopukselle, joka oli armoton maitopoika vielä muutama kuukausi sitten.

Ehkä viisumikonnella oli jotain salaista tietoa, koska urheilullinen Pikkuherra sai jääkiekkoilijan viisumin. Hän oli törmäillyt lehden lööpin mukaan Hessu Hopoon fanitapaamisessa. Esikoinen sai puolestaan julkkiksen tittelin Ankkalinnan seurapiireissä. Aivan uskottavalta kuullosti lööpin tarina siitä, miten Esikoinen oli löytänyt Hannu Hanhen kanssa onnen VIP-alueella. Sieluni silmin näen, miten hän onnen löydettyään toteaa kuin itsestäänselvyytenä: "Mullehan tää onni kuuluu, koska mä oon esikoinen."

Onnistuneen reissun kruunasi syöminen hampurilaisravintolassa, josta kiirehdimme kotiin harrastuksiin ja vanhempainiltaan. Mummo Ankan niksi yhdessä lööpissämme tuntui jotenkin harvinaisen ajankohtaiselta puuskuttaessamme nopeasti asemalta kotia kohti: "Downshifting on nyt in!" Jos vaikka muistaisin katsella jääkaapin ovea ajoissa, niin etteivät kaikki menot kasaantuisi samalle päivälle. Joka tapauksessa olimme kaikki tyytyväisiä siihen, että ehdimme viime tipassa päästä Ankkalinnan asukkaiksi!






7 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Olipa hauskan kuuloinen näyttely! Oli itse siivoustöissä ko. museossa silloin, kun siellä oli edellisen kerran Aku Ankka - näyttely, muistan pyyhkineeni pölyjä Akun autosta, vaikka ei se pahemmin päässyt pölyyntymään :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Mahtava tehtävä pyyhkiä pölyjä Akun autosta! Oli kyllä kiva näyttely monenikäisille!

Marikki Kuusi kirjoitti...

Meidänkin ipanat tykkäsivät näyttelystä! Heille jäi erityisesti mieleen huone, jossa kaikki oli suurta ja itsestä tuntui pieneltä. Kävivät siellä isinsä kanssa keväällä, minä en päässyt :-).

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kun olet taas päivittänyt!!! :)

t. Riitta 3xABC

Elina Koivisto kirjoitti...

Marikki: Joo, oli kyllä kiva kokemus kaikin puolin. Hauska, että nykyään on niin paljon lapsille sopivaa kulttuuria!!!
Riitta: Kiitos kommentista!!! Et tiedä, kuinka iloiseksi siitä tulin. Jotenkin tuli lämmin olo ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Elina! Kiitos hauskoista kirjoituksistasi! :)

Aku Ankoista sen verran, että onko kukaan huomannut niiden muuttuneen vuosien saatossa negatiivisempaan suuntaan..? Luin näet Aku Ankkaa pitkästä aikaa, ja hämmästyin väkivallan ja tylyyden määrää! Minusta myös hahmojen ILMEET ovat tympeämpiä. :/ Tylsää...


TML

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei TML!

Kiitos kommentistasi! Kuullostaa vähän tylsältä, jos Aku Ankat menneet tuohon suuntaan, mutta en kyllä ihmettelisi ajatellen nykyaikaistaa "kehitystä". Itse olen jättänyt Aku Ankan lukemisen enemmän lapsille.