Ihana marraskuu

Vuosi sitten oli kamala marraskuu. Mies oli töissä enemmän kuin laki sallii. Kuopus nukkui yöt levottomasti ja päivisin halusi olla minussa kiinni aivan koko ajan. Lumi tuli maahan aikaisin ja esti arkisin liikkumiseni ystävien luokse, koska en voinut luottaa siihen, että ehdin junalla hakemaan Pikkuherran eskarista. Niinpä lopetin raamattupiirissä käynnin ja mukavat kahvitteluhetket Helsingissä. Minulla oli monta projektia tehtävänä ja minusta tuntui siltä, ettei minulla ollut voimia eikä aikaa niiden toteuttamiseen. Sen lisäksi minulla oli pieniä huolia ja murheita, jotka veivät voimiani. Elämä tuntui synkältä ja ikävältä.

Tänä vuonna olin varma siitä, että tästä marraskuusta tulee parempi. Tiesin, että Miehellä on vähemmän töitä kuin viime vuonna. Sen lisäksi päätin, etten ota itse mitään ylimääräisiä töiseviä projekteja, vaan minulle helppoja keikkahommia. Suunnittelin myös panostavani mukaviin juhlahetkiin, leppoisaan arkielämään ja voimaannuttavaan liikuntaan ystävien kanssa.

Marraskuu on alkanut ihanasti. Ilma on ollut lämmin ja kaunis. Kuopus on nukkunut hyvin. Miehellä on ollut monta vapaapäivää. Hän on leiponut sämpylöitä, käynyt Kuopuksen kanssa sieniretkillä, tehnyt maanmainiota pekonisuppilovahverojuustopiirasta ja pelannut lasten kanssa shakkia. Olemme viettäneet ihania rentoja kotipäiviä ilman suuria suunnitelmia tai tavoitteita. Välillä olen laittanut sokeripalan kaulaan ja käynyt tapaamassa niitä ihmisiä, joiden kanssa saan pappina kulkea marraskuussa kappaleen matkaa surujen tai ilojen keskellä.

Olen iloinnut erityisesti siitä, miten olen tämän vuoden aikana saanut elämääni monta uutta ystävää ihan läheltä. Nyt voin tavata kavereita, vaikka lumi estäisi junien kulkua tai auto jäisi kiinni lumipenkkaan. Olen nauttinut pitkistä kävelylenkeistä ja zumbasta mukavien naisten seurassa. Niissä virkistyvät sekä kroppa että mieli niin, ettei marraskuu tunnu enää yhtään ankealta.

Marraskuun iloihini on kuulunut myös kahden sylimuskarin vetäminen yhdessä pätevän apuohjaajan, Kuopuksen, sekä mukavien työtovereiden kanssa. Nautin siitä yhteydestä, jota saan kokea ryhmäläisten ja ohjaajien kanssa. Kuukauden teemaksi valitsimme valon ja ilon. Toiveenamme on piristää synkkää syksyä iloisilla lauluilla sekä luoda hyvää tunnelmaa ja toivoa pimeyteen. Tänäänkin muskarissa oli ihana laulaa ja tanssia yhdessä: "Rakkaus tuo iloa joka sydämeen. Rakkaus tuo lohtua mieleen murheiseen. Rakkaus vain leviää, kun mä sitä jaan. Jeesukselta sitä saan lisää aina vaan."

Kaiken muun hyvän lisäksi pääsin ihanan ystävän kanssa kahdestaan Juha Tapion konserttiin Lahteen. Itku tuli silmään siinä vaiheessa, kun olin onnettomasti unohtanut hakea ajoissa liput Järvenpään konsertiin, mutta sekin muuttui siunaukseksi. Lahden Sibeliustalo oli upea paikka ja automatkat ystävän kanssa olivat osa onnistunuttta reissua. En tiedä, milloin olisin nauttinut yhtä paljon jostain konsertista, ehkä teininä. Rakastin jokaista laulua ja hetkeä tuossa tunnelmallisessa ja voimaannuttavassa konsertissa.

Olisinpa tiennyt viime marraskuussa, miten onnellinen olen nyt. Olisin ehkä ottanut pienet vastoinkäymiset kevyemmin. Toisaalta elämän rikkaus syntyy juuri vaihtelusta. Uskon, että synkillä hetkillä ja vaikeilla vaiheillakin on tarkoituksensa. Ainakin niiden kokemisen jälkeen osaa taas iloita ja riemuita elämän keveydestä ja kauneudesta. Kiitos Herralle ihanasta marraskuusta!