Free counter and web stats

sunnuntaina, marraskuuta 10, 2013

Pelkoa ei rakkaudessa ole

Tänä isänpäivänä saarnaan todella mielelläni tämän päivän teemasta "Kuolemasta elämään". Heinäkuussa sain kokea jotain samaa kuin päivän tekstissä synagogan esimies, jota Luukaan evankeliumissa kutsutaan Jairokseksi. Jairos sai iloita tyttärensä henkiinheräämisestä. Minä saan kiittää Jumalaa siitä, että isäni sai sydänpysähdyksen jälkeen uuden elämän. Minä olin Jumalan käytössä tuossa tilanteessa, jossa isäni sydän pysähtyi täysin yllättäen ilman mitään etukäteisoireita. Jumala lähetti minun perheeni auttamaan isää tilanteessa. Hän valmisteli minut elvytykseen lähettämällä minut etukäteen vastentahtoisesti ensiapukurssille, jossa mietin turhautuneena, miten voisin käyttää aikani johonkin hyödyllisempään.

Luulen, että suvussamme isän elvyttäminen olisi annettu mielummin lääkärisiskoni tai muiden kätevien ja pätevien ihmisten tehtäväksi. Mutta Jumala huolehti asiat niin, että isä sai parhaan mahdollisen hoidon nopealla aikataululla. Jumala osoitti kaikin tavoin sen, miten suvereenisti kaikki oli hänen käsissään, ja miten kaikki meni hänen suunnitelmiensa mukaan. Jumalan huumorintajusta kertoi minun mielestäni se, miten vein isälleni sairaalaan lukemiseksi Teuvo V. Riikosen kirjan "Armollinen erämaa", jonka olin ostanut samalla viikolla ABC:n alennusmyynnistä. Seuraavana päivänä ohitusleikkauksesta toipuva isäni kiitti kirjasta ja kehui sen ajankohtaisuutta. Siinä oli puhuttu mm. sydänpysähdyksen jälkeisestä elämästä.

Isän vakava sydänpysähdys ei jättänyt minuun pelkoa. Elvytystilanteessa sisältäni nousi rukous "Jeesus, Jeesus" sekä ihmeellinen Pyhän Hengen antama rauha. Jumala oli niin voimallisesti läsnä tuossa tilanteessa, koska hänen suunnitelmissaan isäni aika ei ollut vielä kuolla. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla.", sanottiin päivän Vanhan testamentin tekstissä.  Luottamukseni Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa kasvoi valtavasti tuona päivänä. Haluan Jairoksen lailla heittäytyä kaikissa asioissa Jeesuksen jalkojen juureen ja seurata Jeesusta. Tahdon verenvuotoisen naisen tavoin luottaa siihen, että pelkkä Jeesuksen hipaisu voi parantaa. Tämän naisen usko on meille esikuvallista, koska emme voi antaa Jumalalle suurempaa kunnianosoitusta kuin sen, että varauksitta luotamme häneen.

Evankeliumitekstissä on puhuttelevaa se, miten Jeesus kohtaa apua tarvitsevat. Hän ei ryntäile eikä hoppuile herättämään Jairoksen tytärtä kuolleista, vaikka Jairos oli arvostettu ja tärkeä synagogan esimies. Sen sijaan Jeesuksella oli aikaa pysähtyä väkijoukossa kohtaamaan naista, joka oli verenvuototautinsa vuoksi tuossa yhteiskunnassa saastainen. Hän yritti huomaamatta koskettaa Jeesuksen viittaa. Se johtui luultavasti siitä, ettei hän halunnut saastuttaa ketään. Nainen joutui elämään yksin ilman aviomiestä ja erossa yhteisöstä vakavan sairautensa vuoksi, joka oli kuluttanut myös hänen rahansa ja voimansa. Naiseen ei saanut edes koskea, koska verenvuototautisen ajateltiin saastuttavan muut ihmiset.

Jeesus ei kuitenkaan välittänyt tuollaisista säännöistä eikä loukkaantunut siitä, että nainen kosketti häntä. Sen sijaan Jeesus paransi naisen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nainen olisi voinut parantua fyysisestä vaivastaan ilman, että Jeesus olisi sitä edes huomannut, mutta Jumala halusi parantaa naisen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nainen parani vaivoistaan, mutta myös häpeästään, kun Jeesus näki hänet sekä antoi hänelle täysin uudenlaisen aseman kutsuessaan naista tyttärekseen. Jeesus tahtoi kohdata naisen kokonaisena ihmisenä. Toisten hyljeksimästä ja 12 vuotta sairaudesta ja yksinäisyydestä kärsineestä naisesta tuli terve nainen, joka varmasti kulki pää pystyssä ja kiitollisella mielellä saatuaan takaisin ihmisarvonsa.

Jeesus on meille esikuvana siitä, miten meidän tulisi pelon sijasta suhtautua elämään luottamuksella. Jeesus ei välittänyt siitä, että synagogan esimiehen talolla jo surtiin kuollutta tytärtä ja naurettiin hänelle, kun hän sanoi tytön nukkuvan. Jeesuksen luottamus Jumalan mahdollisuuksiin ja aikatauluihin oli valtava. Samalla tavalla Jumala kutsuu sinua pelosta luottamukseen. 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon." Sinun ei tarvitse pelätä edes kuolemaa,koska sekin on Jumalan käsissä. Kaikki pelko johtuu pohjimmiltaan siitä, että ihminen on erossa Jumalasta tai oikeastaan luulee olevansa erossa Jumalasta. Kuitenkin roomalaiskirjeessä luvussa 8 sanotaan, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat ei korkeus eikä syvyys ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Saat verenvuototautisen naisen tavoin luottaa siihen, että olet Jumalan rakas tytär tai poika. Jo kasteessa hän on ottanut sinut omaksesi ja luvannut, ettei hän koskaan hylkää. Kasteessa Jumala on solminut kanssasi ikuisen liiton. Sinun ei tarvitse etsiä Jumalaa, vaan saat levätä hänen varassaan. Saat jättää Jumalalle kaikki huolesi, pelkosi, murheesi, tuskasi ja kipusi. Hän jaksaa kantaa ne paremmin kuin sinä itse. Ja saat luottaa siihen, että hän vastaa rukouksiisi. Hän ei aina toimi sinun suunnitelmiesi mukaan, mutta hänen suunnitelmansa ovat sellaisia, että niistä on iankaikkista hyötyä.

Jumalan varaan jättäytyminen auttaa vapautumaan myös stressistä. Jeesuksella ei Raamatun mukaan ollut ikinä liian kiire kohdata yhtä ihmistä, joka tarvitsi häntä, vaikka hänellä oli tehtävänään koko maailman pelastaminen. Jeesus oli työssään levollinen, koska hän teki kaiken yhteydessä Isäänsä. Samalla tavalla Jumala kutsuu sinua työtoverikseen, kanavaksi, jonka kautta hän voi toimia. Silloin ikuisuus tulee tavallisen arjen keskelle tähän päivään ja hetkeen.

Katja Kaila kirjoittaa uudessa rukouskirjassaan Ikuisuus mahtuu eväskoriin

Herra,
minä en osaa sanoa: ikuisesti.
Yritän pitää itselläni osan.
Pelkään lähteä matkaan
tielle, josta en tiedä paljonkaan.

Herra,
sinä sanot minulle: ikuisesti.
Sinä olet antanut minulle itsesi kokonaan.
Sinä katsot minuun lempeästi ja sanot:
kaikki, mikä on minun, on sinun.

Herra,
tule minun ajalliseen elämääni.
Tule ja rohkaise minua heittäytymään sinun varaasi.
Tule ja kirkasta minulle,
että pohjimmainen totuus minusta on sinun ikuisuutesi.

Katja Kaila


Evankeliumiteksti: Matt. 9:18-26

Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: "Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa." Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua.  Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen."  Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."Siitä hetkestä nainen oli terve.

Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: "Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu." Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.

8 kommenttia:

PunainenTupa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Anu kirjoitti...

Väkevää sanaa, sisko. Vaikken tuota kastekohtaa allekirjoitakaan, mutta muutoin puhuttelevaa tekstiä. Kiitos.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! Suosittelen Stinissenin kirjaa Ikuisuus keskellä aikaa, joka oli saarnani innoittajana.

mm kirjoitti...

Kiitos tästä saarnasta.
Terveiset vanhemmillesi. En muista, olenko tavannut heitä sen jälkeen kun he aikoinaan poikkesivat Thaimaassa. Saattaa olla, mutta juuri se käynti siellä oli meille siellä olijoille rohkaisua tuottava. Tiesimme saavamme heidänkin kauttaan esirukoustukea.
Toivonkin, että seurakuntalaiset jaksavat rukoilla työntekijöidensä puolesta, myös entisten :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos mukavan muiston jakamisesta! Thaimaa oli meille koko perheelle niin kauan tärkeä rukouskohde ♥

matts kirjoitti...

Mikä kasteasiassa mättää kommentoijan mielestä?

Olisin live-tilanteessa ollut silmistäni kastettu.

Elina Koivisto kirjoitti...

:). Kristityillä on erilaisia näkemyksiä kasteesta. Anu ilmeisesti nykyään on sitä mieltä, että aikuiskaste on parempi kuin lapsikaste. Näin oletan. Luterilaisena pappina olen lapsikasteen vankkumaton puolustaja ja iloitsen siitä, että saan kastaa paljon lapsia Jeesuksen opetuslapsiksi ja Jumalan lapsiksi :).

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Olipa rohkaiseva kirjoitus, kyyneleet silmissä piti lukea <3
PaulaP