Free counter and web stats

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Rouva Tohtori

Oli Lestiksen seurat keväällä -95. Yksi kämppäkavereistani, Markus, oli tuonut seuroihin näytille tyttöystävänsä. Seurojen jälkeen meidät esiteltiin toisillemme. En ikinä unohda ensikohtaamista Eveliinan kanssa Lestiksen huoneessani. Aloimme puhua yhteisestä harrastuksestamme, partiosta, ja jotenkin kummasti löysimme heti toisen yhteisen harrastuksen, kikattamisen. Se oli ystävyyttä ensisilmäyksellä!

Viime viikon perjantaina kikattava ystäväni väitteli tohtoriksi. Tunnelma oli juhlallinen, kun hän asteli ryhdikkäänä mustassa housupuvussaan juhlasaliin vastaväittäjän ja kustoksen kanssa.
Minulle Eveliinan väitöstilaisuus oli ensimmäinen elämässäni. Yllätyin siitä, että tilaisuus oli melko rento. Hieman kankeiden alkupuheenvuorojen jälkeen oli mielenkiintoista kuunnella väittelijän ja vastaväittelijän puhekielistä keskustelua kysymyksistä, joita lääkärit tekevät potilaille vastaanottotilanteissa. Välillä osa termeistä oli hieman hepreaa, mutta pääasiat tällainen maallikkokin ymmärsi. Vieressäni istunut kokenut väitösten seuraaja osasi kertoa, että eri tiedekuntien väitöstilaisuudet ovat hieman erilaisia luonteiltaan. Lääketieteellisessä tiedekunnassa väittelijän oli pitänyt aloittaa jokainen repliikki puhuttelemalla vastaväittelijää kohteliaasti.

Huvittavan piirteen Eveliinan väitöstilaisuudelle toivat kysymykset, joita kaksi innokasta osallistujaa esitti. Vanhempi herrasmies oli hyvin vakuuttunut siitä, että väitöskirjassa olisi tullut ottaa huomioon mm. nais- ja mieslääkäreiden kysymysten erilaisuus, rotutausta sekä luonnollisesti uusi ajokorttilaki. Toisen kriittisen kuulijan mielestä tutkimuksessa olisi pitänyt ehdottomasti ottaa huomioon esim. lääkärin kommunikointi vastasyntyneen kanssa äidin ollessa toipumassa keisarinleikkauksesta. Eveliina selvisi hyvin hassuista kysymyksistä: hän vastasi niihin asiallisesti, lyhyesti ja ystävällisesti. Itse olin tikahtua nauruun penkissä. Oudoista kysymyksistä riitti runsaasti riemua myös karonkan ohjelmanumeroissa: lääkärileikit olivat siellä paikallaan!

Väitöstilaisuuden aikana muistelin aikaa, jolloin Eveliina oli aloittamassa jatkotutkimusta. Jätettyään loistavan gradunsa hän tuli meille viikoksi lomalle. Sen viikon muistan yhtenä elämäni hauskimmista. Olimme muuttaneet muutamaa kuukautta aikaisemmin Luulajaan, ja olin äitiyslomalla Anttonin kanssa. Niinpä me yhdessä Eveliinan kanssa tutustuimme uuteen kotikaupunkiimme. Nautimme marraskuun ensilumesta Gammelstadissa. Kävelimme asuinalueemme Hertsön raittia kolme kertaa päivässä, koska Antton nukkui siihen aikaan puolen tunnin pätkissä. (Ja suostui nukkumaan vain silloin, kun hänet nukutettiin ulkona vaunuissa.) Teimme Eveliinan kanssa mielenkiintoisia kokkauksia herkkusienistä, shoppailimme Luulajan keskustassa ja keskustelimme varmaan 17 tuntia vuorokaudessa. Se oli luksusta yksinäiselle maahanmuuttaja-kotiäidille!

Seitsemän vuoden takaisella Luulajan reissulla Eveliina aloitti jo henkisen valmistautumisen väitöstilaisuuteen. Kävimme yhdellä kaupunkireissulla ihanassa vaateliikkeessä, jossa oli kauniita iltapukuja. Eveliina kokeili pukuja ja keskustelimme jo silloin, minkälaisen puvun hän haluaisi karonkkaansa. Eveliina löysi ihastuttavan vihreän iltapuvun, joka sopi mielestämme hänelle aivan täydellisesti. Yllättäen hän ei kuitenkaan uskaltanut vielä ostaa sitä karonkkaa varten, koska jatko-opinnot olivat vasta suunnitteluasteella. Niinpä päätimme ottaa vain kuvan muistoksi kauniista puvusta. Myyjän mielestä se ei kuitenkaan ollut hyvä idea; hän epäili meidän kopioivan laittomasti puvun mallin. Yritimme selittää huonolla ruotsillamme, miksi halusimme puvusta kuvan. Ja olimme aika noloina!

Eveliinalla oli karonkassa yllään sininen kaksiosainen iltapuku, joka oli kyllä Luulajan pukuakin kauniimpi. Tuore tohtori sädehti puolestaan enemmän kuin puvun thaisilkki. Markus ylistikin puheessaan, miten vaimo oli kuvankaunis jo 14-vuotiaana, mutta on siitä vain kaunistunut. Totta joka sana! Markus myös kertoi siitä, miten Eveliina oli silloin koulun ehdoton ykkönen myös koulumenestyksen puolella. Jotain supertehokkaasta väittelijästä kertoo se, että kollegat yliopistolta hämmästelivät hänen tehokkuuttaan. Väitöskirjan viimeistelyn ohella hän mm. järjesti suurta kansainvälistä konferenssia, puhumattakaan kaikista harrastuksista ja lukemattomista ystävyyssuhteista. Pidän itseäni suhteellisen tehokkaana ihmisenä, mutta hengästyn usein vain kuunnellessani Eveliinan viikko-ohjelmaa!

Eveliinan isä piti hauskan puheen, jossa kertoi muiston Eveliinan kouluajalta. Eveliinan kaksoisveli oli tullut koulusta ja sanonut, miten koulussa oli pitänyt kirjoittaa 4-6-sivuinen aine aiheesta "Kasvimaalla". Teemu oli kertonut, miten hän ei ollut millään keksinyt niin paljon kirjoittamista tuollaisesta aiheesta. Kohta paikalle oli tullut Eveliina. Hän oli puolestaan valitellut sitä, että ainekirjoituksessa oli saanut kirjoittaa "Kasvimaa-aiheesta" vain kuusi sivua. Hän kun ei ollut siinä vaiheessa päässyt vielä edes kasvimaalle! On aika helppo arvata, kummasta tuli DI ja kummasta FT.

Karonkassa oli todella mukava tavata hyvän ruoan äärellä vanhoja ystäviä opiskeluajoilta ja Riihimäen ajoilta. Päivä vakuutti myös siitä, kuinka suuri urakka väitöskirjan tekeminen on. Nostan hattua jokaiselle, joka siitä projektista selviää. Siinä vaaditaan lahjakkuuden ja älykkyyden lisäksi valtavasti kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Rouva Tohtori on kyllä ansainnut matkan Bangkokiin, jonka ylpeä siippa hänelle kustansi. Onnea vielä kerran, rakas ystäväni!
Elina

Ei kommentteja: