Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten uskomattoman hieno keksintö internet on. Siitä on apua niin monessa asiassa. Enää ei tarvitse mennä matkatoimistoon hakemaan valtaisaa pinoa matkaesitteitä, vaan voi surffailla lasten nukkumaanmenon jälkeen nettisivuilla. Yhdellä hakusanalla googlessa selviää yleensä jo paljon asioita.
Netistä on hyötyä myös kaupunkisuunnistuksessa. Olen nykyään aina silloin tällöin pulassa, kun en tunne kunnolla Helsingin yleisten kulkuneuvojen reittejä. Mutta ei hätää! Joku viikko sitten löysin HKL:N sivuilta palvelun, joka etsii minulle reitit ja aikataulut valmiiksi. Minuutissa sain printattuna ohjeet siitä, miten pääsen Malmin hautausmaalta nopeiten Puotilan kappeliin. Kyllä olin onnellinen!
Googlesta on paljon apua myös vanhemmille, joiden lapset tekevät liian vaikeita kysymyksiä. Pohtiessamme Anttonin kanssa maailman ihmeellisyyksiä minun on tapana kehottaa häntä laittamaan hakusana googleen, jotta saa tarkempaa tietoa asiasta. Äidin vastaukset kun tahtovat olla vähän sinne päin. Kyllä on kätevää, ettei tarvitse enää aina mennä kirjastoon tutkimaan painavia ja monesti jo vanhentuneita tietosanakirjoja.
Netissä on hauska tutkia mitä erilaisimpia asioita. Odotellessani iltaisin väsyneenä ja/tai tylsistyneenä miestäni töidne parista iltateelle on yksi hauska harrastukseni kokeilla, mitä googlessa löytyy omalla nimelläni tai kavereiden nimillä. Nettihakujen perusteella olen huomannut, ettei nimeni ole kovin yksilöllinen. Se ei kyllä ollut minulle mikään yllätys. Riihimäellä asuessamme kuulin, että kaupungissa asui kaimojani peräti kolme. Pappisvihkimyksessänikin oli pettynyttä väkeä, kun jotkut olivat tulleet katsomaan julkkispappi Markku Koiviston vaimon vihkimystä. Ei minua silti harmita, etten aikoinaan ottanut kaksoisnimeä tai säilyttänyt tyttönimeäni. On mukavaa olla tällainen suomalainen tavis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti