Kakun kostutusta, lautasliinoja ja Kuplaton

Tänä vuonna päätin olla kaukaa viisas ja otin isänpäivän vapaapäiväksi. Lapset ovat niin mukavassa iässä, että heidän kanssaan on kiva touhuilla yhdessä juhlapäivinä. Niinpä me "sovmorgonin" jälkeen käytimme aamupäivän yhteiseen hyörimiseen ja pyörimiseen keittiössä. Juhlakalukin avusti meitä perunoiden kuorimisessa, mutta muuten hän työpäivänsä vuoksi hoiti työjuttuja ja hioi lasten riemuksi iltapäivän vauvakirkon saarnaa: tarinaa väsyneestä isästä ja tämän perheestä.

Päivänsankarin toiveesta täytimme kakun vasta aamulla, jottei kermavaahto ehdi mennä huonoksi. Oli upeaa huomata, miten lapset osaavat jo tehdä monia asioita. Neiti kostutti kakun kärsivällisesti kerros kerrokselta. Esikoinen opetteli säilykepurkin avaamisen, muusasi täytteet, leikkasi koristeet ja suunnitteli kakun ulkoasun. Kuopus levitti täytteitä ja kermavaahtoa kakun päälle. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä kermavaahdon vatkaaminen. Se on sellainen homma, johon meidän lapsilla ei ainakaan tunnu olevan kärsivällisyyttä. Jokainen vatkaa kermavaahtoa pikkuhetken ja sitten ihmettelee, eikö se vielä olekaan valmis. Se on vähän outoa, koska sähkövatkaimella vatkaaminen ei todellakaan ole raskasta. Ilmeisesti vain aivan liian tylsää!

Kakun lisäksi me katoimme juhlapöydän yhdessä. Arkiset mukit ja lautaset saivat väistyä juhlavien lasien ja lautasten tieltä. Lapset innostuivat myös taittelemaan hienosti lautasliinoja keittokirjan ohjeiden mukaisesti. Jokaiselle ruokailijalle tuli vähän erilainen malli ja lisäksi sivupöydälle kerääntyi vino pino harjoittelukappaleita. Se ei ollut ihme, koska osalla ruokailijoista oli melkoisen vaativia toivomuksia; kuopus halusi nimittäin lautasliinastaan maapallon muotoisen. Neiti mietti päänsä puhki erilaisia malleja, väänsi ja käänsi liinoja kunnes minä ehdotin, että hän laittaa lautasliinan sisälle pallon. Kuopus oli tyytyväinen pyöreään lautasliinaansa. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun hän syömisen jälkeen tajusi pyöreyden salaisuuden. Petos! Onneksi siitäkin kiukunpuuskasta selvittiin.

Kohta me lähdemme jatkamaan isänpäivän viettoa Järvenpään kirkkoon, jossa on vauvakirkko. Kuopus protestoi isona poikana vähän jumiksen nimeä, mutta innostui asiasta kuultuaan, että Neidin lauluesityksen lisäksi ohjelmassa on Isän nukke-esitys. Mies on harjoitellut saarnaansa niin monta kertaa, että lapsetkin osaavat jo vuorosanat ulkoa. Ja nauravat siitä huolimatta yhtä paljon kuin ensimmäisellä harjoituskerralla. Onnistunut kertomus!

Vauvakirkkoon oli pyydetty esitystä Neidin iltapäiväkerhosta. Niinpä Neiti oli parin ystävättärensä kanssa harjoitellut sinne useamman laulun ja niihin vielä keksinyt sopivat liikkeet. Mies ja Neiti ovat miettineet lauluryhmälle sopivaa nimeä. Vauvakirkon hengen mukaisesti he ovat päätyneet nimeen Kuplaton (Cuplaton). Odotan innolla Kuplattoman ensiesitystä!