Kömpelö odottaja

Olen aina ollut ihan superkömpelö. Syytän kömpelyydestäni muun muassa sitä, ettei minusta tullut ikinä oikein kunnollista viulistia. Kömpelyyteni on viime aikoina taas päässyt oikein kunnolla kukoistamaan. Syytän siitä raskautta, koska en ole keksinyt mitään parempaakaan selitystä. Viikonlopun synttärikutsuilla teoriani sai kuitenkin täystyrmäyksen lääketieteen ja hoitotieteen asiantuntijoilta. Heidän mukaansa raskaus ei aiheuta kömpelyyttä; ruoan tippuminen raskausaikana rinnuksille johtuu heidän mukaansa vain ja ainoastaan siitä, että maha estää sen tippumisen pöydälle tai lattialle.

Oikeasti olen vähän ihmeissäni siitä, miten yhtäkkiä parin vuoden tauon jälkeen olen alkanut särkeä astioita oikein urakalla. Muutettuamme tähän kotiin rikoin ensimmäisten viikkojen aikana useampia astioita. Se johtui siirtymisestä muovilattiasta todella kovaan laattalattiaan. Edellisessä asunnossa porsliiniastiat säilyivät lähes aina vahingoittumattomina, vaikka ne putosivat lattialle. Tässä keittiössä pienikin putoaminen aiheuttaa aina astian särkymisen. Viimeisten viikkojen aikana olen särkenyt ainakin viisi astiaa, enemmän ja vähemmän arvokkaita. Mies on ollut ihmeen kärsivällinen, mutta lapset ovat jo alkaneet kysellä, pitäisikö meidän ostaa uusia astioita.

Kömpelyyteni on harvinaisen ärsyttävä ominaisuus. Kaikista ärsyttävintä on se, etten ole vieläkään oppinut hallitsemaan sitä. Jos olisin järkevä, toimisin kaikissa tilanteissa rauhallisesti enkä yrittäisi kerralla ottaa esimerkiksi liian monta tavaraa käteen. Mutta ei! Hamstraan edelleen sekä kotona että töissä kädet täyteen kaikenlaista sälää sillä seurauksella, että tavarat lentelevät pitkin ja poikin. Kännykkäni ovat pudonneet kivilattiaan, asfalttiin tai kivetyksille valehtelematta 150 kertaa. Ihme kyllä ne molemmat vielä toimivat, vaikka toinen välillä jo lopetti yhteistyösopimuksen. Paransin sen rukouksella ja pikkuveljen hyvillä vinkeillä!

Kömpelyydessäni on yksi hyvä asia. Se on tehnht minut hyvin armolliseksi kanssaihmisiäni kohtaan. Lasten mehu- ja maitomukien kaatumiset eivät tunnu missään, koska tänäänkin taas kaadoin kahvit sanomalehden ja kalenterin viereen. Hyvää tuuria sinänsä! Niin, ja tässä kodissa lapset ovat saaneet siirtyä muovimukeihin jo aikoja sitten. Nyt he ehdottelevat, että koko astiasto vaihdettaisiin muoviseksi. Vielä en ole lämmennyt idealle, vaan toivon hartaasti, että kömpelö kauteni menisi äkkiä ohi! Isäni mottoa lainaten:"Kömpelyys ei ole ilo kenellekään!"